24. kesäkuuta 2017

Halva-lakritsikakku

Kun pääsiäisenä oli keittiössä vuosittainen lammashaaste niin näin juhannuksena vuorossa on tietenkin perinteinen syntymäpäiväkakkuhaaste. Kaksi vuotta sitten Tommi toivoi kakkuunsa pekonia, viime vuonna rommia. Tänä vuonna kyselin mitä jännää tänä vuonna, 40 kokonaisen vuoden kunniaksi olisi toiveissa.

Kuulemma lakritsia ja halvaa.

Halvaa? Olinhan minä siitä kuullut, mutta kieltämättä ei ollut hirveästi perillä kyseisestä mömmöstä. Googlen perusteella nyrpistin nenääni – seesaminsiementahnaa? No hyi?



Mutta kuulemma tätä tehtävää ei saanut kiertää käyttämällä Halvan lakritsia (vaikka se mielestäni olikin erinomainen ehdotus) joten mietintämyssy päähän ja pohtimaan kakun toteutusta.

Hyydykekakku oli varmin vaihtoehto ja helppo toteuttaa mökkiolosuhteissa. Päätin ostaa vaniljalla maustettua halvaa ja korostaa makua vielä keittämällä vaniljatankoa kermassa. Lakritsikerrokseen laitoin mascarponea tuomaan hieman pehmeyttä lakritsiuutteen kaveriksi. Ja tällainen siitä sitten tuli! Ohjeet alla (kakku on tehty 22cm halkaisijan vuokaan).







Pohja
  • Noin 200g vaniljatäytekeksejä

Vuoraa vuoan pohja leivinpaperille. Murskaa keksit ja painele ne vuoan pohjalle. Voit käyttää hieman sulatettua voita, mutta täytteen ansiosta keksimurusta tulee aika tahmeaa joten itse päätin jättää voin pois.


Vanilja-halvakerros
  • 3 liivatetta
  • 2,5 dl vispikermaa
  • 150g (1 pkt) Vanilja halvaa
  • 1 vaniljatanko

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Kaada noin 1/2dl kermaa pieneen kattilaan. Halkaise vaniljatanko ja kaavi veitsellä siemenet kerman joukkoon. Laita lopuksi myös tangon puolikkaat kermaan ja keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia. Anna jäähtyä.

Vatkaa loppu kerma vaahdoksi. Murenna halva ja lisää se kermavaahdon sekaan hyvin vatkaten. Lisää myös jäähtynyt vaniljakerma.

Sulata liivatteet kuumaan vesiltilkkaan (noin 3 rkl) ja vatkaa halva-kermavaahtoon. Kaada vuokaan ja laita kylmään vähintään neljäksi tunniksi.


Lakritsikerros
  • 3 liivatetta
  • 3 tl lakritsiuutetta
  • 3 rkl sokeria
  • 2,5 dl vispikermaa
  • 250g mascarponea

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Vispaa kerma vaahdoksi ja vatkaa sitten mascaspone joukkoon. Lisää lakritsiuute ja sokeri, tarkista maku.

Sulata liivatteet tilkkaan (noin 3 rkl) kuumaa vettä ja lisää hieman jäähtyneenä mascarpone-kermavaahtoon. Vatkaa. Kaada vanilja-halvakerroksen päälle ja tasaa. Voit vielä valuttaa hieman lakritsiuutetta ohuena nauhana kakun päälle ja kaapia sen nuolijalla/veitsellä seoksen sisään.


Anna hyytyä kylmässä ainakin neljä tuntia. Koristele mielesi mukaan.

23. kesäkuuta 2017

Rauhallista juhannusta!

Keskikesän juhla on taas täällä, ja me olemme tietenkin taas mökillä Itä-Suomessa. Tulimme jo keskiviikkona ja viihdymme sunnuntaihin asti. Hieman jänskätti tulisiko juhannus vietettyä sisätiloissa sääennustuksen luvatessa vesisateita koko juhannukselle ja harmittelin jo hetken etten pakannut pojille villaisia välihaalareita mukaan (!?), mutta olemme olleetkin melko onnekkaita sään suhteen. Viileää on, mutta aurinko sentään paistaa!






Jos jättää omaan arvoonsa tasaisin väliajoin raivoavan uhmaikäisen niin mökillä on ollut oikein rentouttavaa ja mukavaa. Olemme nukkuneet Tommin kanssa aitassa, joten itse olen vedellyt univelkoja taas takaisin aivan urakalla ja koisannut kymmenen päälle suloisesti aitan viileydessä. Pojat ovat tykänneet leikkiä pihassa ja Papu on kunnostautunut roskakuskina kärräten pienillä kottikärryillä roskapusseja puolen kilometrin päässä sijaitsevaan roskalaatikkoon.





Tommi on toteuttanut itseään narraamalla järvestä muutaman kunnon kokoisen hauen ja tänään suoritimme perinteisen ribsien paistamisen. Päätimme, että uunissa tulee parempia kuin keittämällä, mutta mikäli haluat koittaa keittämistä voit vilkaista kokeilumme parin vuoden takaa täältä. Tällä kertaa ribsien pintaan hierottiin grillimaustetta edellisenä iltana, niiden annettiin muhia paistopussissa kylmässä yön yli ja tänään ne viettivät kolmisen tuntia uunissa. Grillaushetkellä niiden pintaan ripoteltiin uutena ideana morttelissa jauhettuja turkinpippureita ja ne glaseerattiin vielä sillä ainoalla oikealla bbq-kastikkeella, Sweet Baby Raysilla. Ai että! Tommi teki vielä herkullista perunasalaattiaan ja eipä ateria paljon muuta sitten enää vaatinutkaan. Vähän vihersalaattia ja pari grillattua maissia.







Minä suoritin kesän kakkuhaasteen Tommin toiveiden mukaan ja loihdin halvasta ja lakritsasta hyydykekakun. Sen ohjeet lisään heti huomenissa blogiin, siitä tuli epäluuloistani huolimatta aika hyvää!




Mökillä kyllä parasta on mökkisauna. Se vain antaa niin parhaat löylyt! Saunomme joka ilta ja lapsetkin viihtyvät todella hyvin lauteilla. Sintti istuu vadissa kun vielä sellaiseen mahtuu ja Papu pyrkii kaikkia kieltoja uhmaten lotraamaan löylyvedellä. Lapset jaksavat saunoa vain hetken jonka jälkeen mummo hoitaa poikien iltapuuhat ja laittaa heidät nukkumaan. Monesti Papu pitää vielä parin tunnin yhden miehen shown huutaen kuin palosireeni sängystään, mutta se ei meitä vanhempia niin paljon haittaa sillä me saamme vielä jatkaa rauhassa saunomista keskenämme.





Mummo kävi poikien kanssa hakemassa juhannuskukat mökkipihaan ja niiden myötä haluankin nyt toivottaa kaikille teille ihanaa ja rentouttavaa juhannusta! Nauttikaa Suomen kesästä, nythän se päivä lähtee taas lyhenemään.


20. kesäkuuta 2017

Parhaat ystävät, parhaat polttarit

Ajattelin tuossa vielä pari päivää sitten, että miten ihmeessä Facebookin Häät 2017-ryhmässä niin moni morsian on ollut aivan puulla päähän lyötynä kun ne omat polttarit ovat alkaneet. Miten kukaan voi enää yllättyä kun elämä on nykyään niin aikataulutettua? Minä tiesin varmuudella, että omat polttarini olisivat heinäkuun toinen viikonloppu - kaikkina muina viikonloppuina ennen sitä oli jo ohjelmaa.

Joten perjantaina illalla menin nukkumaan miettien tulevan päivän yllätysohjelmaa jonka olin suunnitellut Tommin syntymäpäivien kunniaksi. Kummi oli lupautunut lapsenvahdiksi, joten me lähtisimme moottoripyöräilemään Muroleen kanavalle ja suuntaisimme sieltä Rajaportin saunalle jonne olin pyytänyt myös Tommin kaverin saunaseuraksi. Ilta huipentuisi Pispalan Pulteriin, jonne olin tehnyt pöytävarauksen.

Lauantaiaamuna kuulin makuuhuoneen oven avautuvan ja ehdin ajatella, että sieltä ne pojat nyt tulevat sitten herättämään, kunnes sänky tärähti kaasoni Ninnun hypyn seurauksena ja kohta kainalossani olikin molemmat kaasot kuohuviinin kera. Että olinko yllättynyt? No hitto vieköön! Mumisin (onneksi sentään kokonaan) peiton alta jotain sen tapaista, että näidenhän piti olla vasta heinäkuussa. Ei kuulemma auttanut, nyt oli lähdettävä.




Sain käväistä suihkussa ja pakata mukaan hieman tavaroita, sekä tietenkin nauttia kuohujuomani aamupalaksi. Reppuun lähti liikkumiseen, uimiseen ja yöpöymiseen soveltuvaa vaatetta sekä kahdet collarit sillä Kummi oli unohtanut omansa kotiin. Lisäksi otin kameran johon Tommi oli ystävällisesti ladannut akun täyteen ja muutamat henkilökohtaiset esineet kuten hammasharjan ja silmälasit.

Suuntasimme Ninnun ja Kummin kanssa Tampereen keskustaan ja Fazer Cafen aamupalabrunssille jonne saapui myös Sintin kummitäti Kirsi jonka juuri olin nähnyt keskiviikkona kun teimme poikien kanssa päiväreissun Helsinkiin! Seuraamme liittyivät myös Kummin veli kaverinsa kanssa ja nautimme oikein maittavan ja runsaan aamupalan mainiossa seurassa. Fazerin brunssia voin kyllä suositella, oli oikein herkullinen ja riittoisa! Aamupalan yhteydessä sain myös kirjekuoren joka sisälsi kuvaustehtäviä päivälle - puuttuvista kuvista seuraisi hurjia rangaistuksia. Minun tuli ikuistaa valokuviksi seuraavat sanat: unelma, kesäyö, onni on, vapaus, naisenergia, heittäytyä, tulevaisuus, omistautuminen, rakkaus, valo, hymykuoppa, vauhdin hurmaa.

 







Kun kaikilla oli mahat täynnä vilkutimme heipat Kummin veljelle ja hänen kaverilleen ja sullouduimme likkojen kesken Ninnun autoon. Suuntasimme kohti etelää ja päädyimme lopulta Hämeenlinnaan Action Factoryn Elämystehtaan pihaan jossa sain hetken hauskuuttaa Kummia, Ninnua ja Kirsiä Super-Sussu -viitalla jonka Ninnu oli tuonut mukanaan Yhdysvalloista. Moikkasimme myös yhtä miesporukkaa joka oli tulossa samaan paikkaan viettämään polttareita, siellä sulhanen oli sentään puettu kiireestä kantapäähän amerikkalaisen jalkapallon pelaajaksi. Kun ystäväni Sonja saapui paikalle pääsimme aloittamaan aamupäivän aktiviteetin, eli huonepakopelit.



Saimme suorittaa kaksi eri huonetta koko porukalla ja ohjaajan vähättelevistä kommenteista huolimatta olimme niissä molemmissa aivan ässiä! Molempien huoneiden aikaraja oli 25 minuuttia joista ensimmäisen alitimme hieman alle kahdella minuutilla ja toisen kohdalla selvisimme pihalle jopa viisi minuuttia ennen ajan loppumista. En ollut ennen ollut huonepakopelissä mutta olin todella innoissani siitä ja yhdessä tekeminen oli huikean kivaa! Kuvia tuli peräti kaksi koko touhusta, joten kertonee jotain homman intensiivisyydestä. Olin toivonut etten joutuisi pukeutumaan mihinkään idioottimaiseen naamiaisasuun ja toiveeni oli otettu kyllä hienosti huomioon, sillä sain luopua hienosta viitastanikin jo tässä vaiheessa ja jatkaa ihan omassa vaatetuksessani.




Kun olimme selvinneet molemmista huoneista voitokkaina menimme Hämeenlinnan torille ihastelemaan aurinkoista päivää, suorittamaan kuvahaastettani sekä hurraamaan tuoreelle vihkiparille joka asteli torin laidalla olevasta kirkosta juuri parahiksi ulos. Saavuimme Nooran Viinibaariin lounaalle kahden maissa ja siellä odotteli vielä yksi ihana ystäväni Suvi. Nautimme herkullisista juustoista, leivästä, oliiveista ja kinkusta jutellen ja juoden ja oli kertakaikkiaan vain todella mahtavaa. 

Kuvatehtävän "vauhdin hurmaa" eli kaasot keppihevosradalla.



Kuvatehtävän "Onni on..."

Pari tuntia meni iloisesti siinä ja neljän pintaan oli vuorossa viimeinen aikataulutettu aktiviteetti joka oli Flow Park Ahvenistolla. Saimme valjaat sekä asianmukaisen opastuksen puistossa toimimiseen ja pääsimme kokeilemaan valvottuna harjoitusradan, joka taisi joillekin osallistujille olla jo aivan tarpeeksi hurjaa. Minä ja Ninnu melkein juoksimme kilpaa ensimmäiselle oikealle radalle (tosin jos olisimme juosseet kilpaa Ninnu olisi kyllä voittanut) ja kiipesimme Kummi ja Kirsi vanavedessä korkeuksiin. 


Kuvatehtävän "valo".



Yläilmoissa olevat radat olivat todella kivoja mutta vaiheittain aika haastaviakin. Valjaiden kanssa tuli sinuiksi melko nopeasti, mutta välillä sitä kiikkui sellaisissakin paikoissa, että ihan mietti eikö tämän pitäisi pelottaa hieman enemmän. Omalla kohdallani vaijerilaskut olivat kaikista vaikeimpia, sillä "tyhjän päälle" antautuminen pelkkien vaijerien varassa tuntui järjettömältä. Kirsi veti asiasta tietenkin heti metaforan avioliittoon, joten pitihän sitä sitten tehdä se hyppy tuntemattomaan kun nyt näin pitkälle oltiin tultu! Kyllä se lasku sitten oli aivan sairaan hienoa kunhan vain pääsi liikkeelle!





Kuvatehtävän "naisenergiaa". Tämä tai mikä tahansa niistä viidestäkymmenestä kuvasta tältä
aktiviteetilta! :D
Kahden pitkän vaijerilaskun jälkeen fiilis oli aivan huikea ja olin jo ottamassa kypärää päästä lopettamisen merkiksi, kunnes Ninnu alkoi kyselemään eikö vielä ollut se vaikein rata suorittamatta. Totesin, että varmaan kannattaisi lopettaa vielä kun on hauskaa, mutta aavistin pienen haasteen ystäväni katseessa joten sinnehän me sitten Ninnun ja Kirsin kanssa suuntasimme - mustalle radalle numero vitoselle.

Ei olisi kyllä kannattanut. Rata oli todella haastava ja kaikki olivat jo aika väsyneitä, joten "v*tun vitoseksi" lopulta ristimäni rata oli kyllä aivan puosta. Ensimmäinen ja toinen osuus radasta veivät omat mehut niin huolella, että seuraavalla esteellä putosin valjaille ja laskin esteen vaijeria pitkin vauhdilla törmäten jokaiseen jalansijaan matkalla. Toiseksi viimeinen este meni pelkällä tahdonvoimalla ja neljäs oli onneksi enää pelkkä vaijerikävely. Viimeisellä esteellä piti enää vain astua tyhjään, eli laskea vaijerin varassa maahan, mutta se osoittautui yllättävän haastavaksi sekä minulle, että Kirsille. Lopulta kuitenkin kaikki polttariseurueen jäsenet olivat turvallisesti takaisin maanpinnalla ja saatoimme taas nauraa hienoille suorituksille. Viimeisestä vitosesta huolimatta aivan huikea kokemus! Oli aivan älyttömän kiva ohjelmanumero!

Pakkauduimme kahteen autoon ja suoritimme moottorimarssin Iittalaan Ninnun mökille, jossa saimme nautiskella kuohuviiniä sekä herkullisia salaatteja ja muuta hyvää. Ennen saunaa oli kuitenkin vielä kakun aika ja melko nopeasti ihastunut saan kohta kakkua -ilme vaihtui onko tämä tosiaan pakko syödä -ilmeeseen: kakku oli nimittäin koristeltu ex-poikaystävien kuvilla! Rumin kakku mitä olen ikinä nähnyt! :D







Mutta kakkuhetkestä tuli kyllä todella mukava. Kerroin likoille kaikki tarinat naamojen takaa ja lopulta yhdessä päätimme, että nyt nämä muistot voi sitten syödä lopullisesti ja jättää kunnolla menneisyyteen. Ja saihan siitä jotain todella suurta (ja äärimmäisen lapsellista) nautintoa kun sai työntää kakkulapion eräänkin naaman läpi. 

Entiset heilat häädettiin sitten lopullisesti ulos meikäläisestä morsiussaunassa, jonne pääsin tyttöjen kanssa. Olin niin onnellinen siitä, että morsiussauna järjestettiin! Sitä olin toivonut todella paljon! Suuntasimme kovasti metelöiden saunaan, istahdin havujen ja muiden oksien päälle ja annoin hieroa ihooni suolaa sekä jauhoja. Kananmuna oli tietoisesti jätetty pois, sillä kaikki tiesivät että lapsilukumme on jo täynnä eikä siksi ollut tarpeen toivoa enempää hedelmällisyyttä. Hyvä naiset! Saunaan oli levitetty valkoiset lakanat ja sinne tuotiin tunnelmavaloa kynttilöin, kertalämmitteinen kiuas antoi ihanat löylyt ja kunnon vihtominen vielä rentoutti puissa kiipeilystä jumiutuneita lihaksia.


Kuvatehtävän "kesäyö" suoraan paljusta kuvattuna.

Lopulta lilluimme vielä kuumassa paljussa toista tuntia jutellen ja nauraen. Osa heitti talviturkin viereisessä lähdepohjaisessa lammessa, minä tein sen vasta seuraavana aamuna. Yöllä sitten grillattiin ja tuijotettiin nuotioon, ja aamuyöstä vielä paranneettiin tuntitolkulla maailmaa. Itse menin viiden aikaan nukkumaan, joten hyvin tuli vuorokauden tunnit käytettyä.

Aamupäivällä olisi voinut ruveta heikottamaan edellisen päivän aktiviteetit (sekä nautitut urheilujuomat) mutta onneksi Ninnu oli vielä järjestänyt pientä kisailua koko porukalle. Tuntui hyvältä lähteä vähän liikkeelle sen sijaan että olisi jäänyt tutisemaan sohvan syövereihin. Viiteen lajiin kuului mm. käpyjen tarkkuusheittoa, banaanin kuljetusta jalkojen välissä sekä kaverin ohjaamista ennalta suunitellun radan läpi tämän ollessa silmät sidottuna. Voittajaksi ilman yhtään filunkipeliä selvisi morsian, joten se paketoi koko huikean polttarikokemuksen kauniiksi paketiksi.

En voi muuta todeta kuin että olen erittäin etuoikeutettu kun omistan näin mahtavia ystäviä. He olivat todellakin miettineet polttareiden ohjelman juuri minulle sopivaksi enkä olisi vaihtanut siitä mitään pois - en edes sitä v*itun vitosta. Oli herkkuja, yhdessä tekemistä, fyysistä suorittamista sekä riittävästi aikaa vain yhdessä oleskeluun. Kaikki olivat täysillä mukana ja oli ihanaa nähdä miten hyvin kaikki tulivat juttuun keskenään vaikka tällaisella porukalla ei koskaan aikaisemmin ole vietetty yhteistä aikaa. Polttareistani jäi niin kokonaisvaltaisen mahtava fiilis pienestä krapulasta ja lukuisista mustelmista huolimatta, että on lievä polttareiden jälkeinen masennus. Onneksi edessä on vielä lukuisia yhteisiä hetkiä näiden naisten kanssa!

Polttarini olivat kertakaikkinen menestystarina. Kiitos teille rakkaat ystävät!