13. joulukuuta 2017

Kurkistus ensi vuoden puolelle: Love me do January Fair

Tammikuussa Kaapelitehtaalla tapahtuu taas! Melkein 200 häiden ja juhlien järjestämiseen tavalla tai toisella erikoistunutta näytteilleasettajaa valtaa messuhallin käytävät kahdeksi päiväksi 20.-21.1.2017 ja pistää osastoillaan taas parastaan. Olen saanut osallistua jo parin vuoden ajan Love me do:n hurmaavan erilaisiin häätapahtumiin ja vertailtuani kokemuksiani eri messuista olen vakuuttunut siitä, että kyseessä on valtakunnan monipuolisin hääaiheinen tapahtuma. Ja lämminhenkisin, ainakin näin bloggaajan näkökulmasta. Tammikuussa meikäläinenkin asustelee Kaapelitehtaalla muun Love me do Crewn kanssa ja voi veljet, odotanko kyseistä viikonloppua?

Talven messut poikkeavat syksyn tapahtumasta siinä, että kun syksyllä palkitaan vuoden suomalainen hääpukusuunnittelija, niin tammikuussa vuorossa ovat hääalan yritykset ja sitten vielä me kotikoneemme näyttöpäätteillä lörpöttelevät hääbloggaajat. Siinä, missä pukusuunnittelijan valitsi arvovaltainen asiantuntijaraati näissä äänestyksissä valta on kokonaan arvovaltaisella yleisöllä: asiakkailla, kuluttajilla, lukijoilla. 

Kuva täältä.

Vuoden Hääyritys 2017 -kilpailussa on suoritettu jo esikarsinta ja finaaliin päässeet yritykset on listattu omien kategorioidensa alle. Siellä oli ripakopallinen mainioita yrityksiä jotka auttavat toteuttamaan unelmien juhlia, myös meidän juhlissamme tärkeää roolia edustanut Purppurahelmi jolle julistankin lämpimästi oman tukeni: hääkakkumme (jota ette ole vielä päässeet näkemään) oli juuri eikä melkein sitä, mitä toivoimmekin!

Viime vuonna sain kunnian olla yksi Vuoden hääblogit -kilpailun finalisteista ja pääsin, jos nyt en ihan tosissani, niin vähän kuitenkin jännittämään Kaapelitehtaalle voittajan julistusta. Tänäkin vuonna ihastuttavia, inspiroivia ja informatiivisia hääaiheisia blogeja voi käydä ehdottamassa Love me do:n sivuilla täällä

Kuva täältä.

Kategoriat ovat tuttuun tapaan Vuoden hääblogi 2018, Vuoden kaupallinen hääblogi 2018 ja Vuoden uusi hääblogi 2018. Näistä viimeisimmän tulee olla sellainen, joka on perustettu vuonna 2017. Kaupalliset blogit ovat blogeja, jotka ovat joko yrityksen blogeja tai sisältävät kaupallisella tavalla paljon mainoksia ja blogiyhteistyötä. 

Mikäli olet viihtynyt blogini matkassa häidemme järjestelyjä ja pikku hiljaa myös hääpäiväämme seuraillen, käythän ehdottamassa blogiani Vuoden hääblogi 2018 -kategoriaan. Ja koska blogeja voi toki käydä ehdottamassa niin montaa kuin vain katsoo tarpeelliseksi, käy nimeämässä myös muut mahtavat hääblogit! Ehdotusaikaa on 26.12.2017 asti. Jatkoon päässeitä blogeja voi sitten äänestää 12.1.2018 asti.

Kuva: Vierula Photography

Love me do:n sivulla on tammikuun blogimiitin aikataulua sekä vielä kerran minun fiiliksiä messuilta, kävitkö jo lukemassa? Löydät sen täältä. Tapahtumalla on ihan uutena juttuna myös uutiskirje jonka voi tilata itselleen sähköpostiin. 

Hei, samalla kun menette ehdottamaan niitä teille mieluisia hääblogeja kisaan, niin kertokaa minullekin mitä tulevaisuuden hääblogeja kannattaa seurata? Olen havainnut, että suurimmassa osassa seuraamiani blogeja kirjoittajat ovat rouviintuneet ja postausten tahti on hiipunut, ellei jopa kokonaan loppunut. Mielelläni lisäisin lukulistalle uusiakin rakkauden juhlista kertovia blogeja!

Jaaha. Joko kohta siirryttäisiin siihen vihkimiseen hääpäivän kulussa? Kyllä kyllä, tulossa on.

6. joulukuuta 2017

Sinivalkoinen sielu

Tänään vietetään yhtä minulle vuoden rakkaimmista juhlista: Suomen itsenäisyyspäivää. Se on arvokas ja hieno juhlapäivä joka vuosi, mutta tänä vuonna siinä on erityinen tunne - täyttäähän maamme pyöreät sata vuotta. Menneinä vuosina juhlapäivän osuessa viikonlopulle tai sen tuntumaan olemme juhlineet isommalla porukalla milloin missäkin, aika usein mökillä, laittaen pöydän täyteen herkkuja ja viettäen rauhallista juhlapyhää läheisten kesken.

Tänä vuonna satavuotisesta taipaleestaan huolimatta tuntui, että meillä itsenäisyyspäivä ei oikein saanut ansaitsemaansa huomiota. Keskelle viikkoa emme ruvenneet järjestämään suurta tapahtumaa sillä arjen hallinnassa on jo aivan tarpeeksi, eikä yhtä päivää varten voinut oikein olettaa kenenkään matkustavan suuntaan tai toiseen. Saimme sentään kutsun kummeilleni tähän lähelle, joten aivan koti-illaksikaan päivä ei kääntynyt.

Mutta tänä vuonna, juuri itsenäisyyspäivän sijoittuessa arjen keskelle pääsin osallistumaan Tampereella järjestettyyn kansalaisjuhlaan ja kantamaan maanpuolustusyhdistysten joukossa veteraanijärjestön lippua. Osallistuin Tammelassa Talvisodan Henki -muistomerkillä lauluun, Kalevankaan hautausmaan juhlallisuuksiin ja joukolla suoritettuun ohimarssiin, jota säesti marssirumpu. Rummusta kumpuava vasemman jalan tahti kävi selkärangan kautta ja viimeistään sankarihaudoille maastopuvuissa vartioon asettuneet sankarivainajien ikätoverit saivat mielen liikuttumaan. Olen kiitollinen niin kovin monesta asiasta. 



Kiitollinen siitä, että olen saanut syntyä ja kasvaa tässä pienessä pohjoisessa maassa jossa minulla on ollut aina yhtenevät mahdollisuudet pärjätä taustastani ja sukupuolestani huolimatta. Olen saanut maailman parhaan perusopetuksen ja mahdollisuuden korkeakouluopintoihin taloudellisesta taustasta riippumatta. Kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa perheessä, jossa olen saanut sekä palkansaajan, että yrittäjän eväät elämääni. 

Kiitollinen siitä, että olen saanut kuulla isovanhemmiltani ajoista, jolloin maamme itsenäisyys oli uhattuna. Uhrauksista, joita heidän ikäpolvensa on tehnyt niin kotirintamalla kuin korsuissa etulinjassa. Sotiemme veteraanit sekä heidän aikalaisensa antoivat kaikkensa tulevia sukupolvia varten: kotinsa, mielenrauhansa, henkensä. Olen kiitollinen siitä, miten sodan jälkeen he ovat rakentaneet Suomesta sitä maata, jossa itse saan nyt elää.

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut suorittaa asepalveluksen. Siinä missä jokainen Suomen kansalainen on maanpuolustusvelvollinen, minulla on myös tarvittavia tietoja ja taitoja maani konkreettiseksi puolustamiseksi mahdollista sotilaallista uhkaa vastaan. Minut on kohdattu  palveluksessa tasavertaisena ja olen osoittanut olevani sotilaana kelvollinen.

Olen kiitollinen siitä, että voin kasvattaa lapseni tällaisessa maassa. Maassa, jossa he saavat kansainvälisessä mittaluokassa parhaimpiin kuuluvan koulutuksen. Maassa jossa heidän lähtökohtansa ei määritä sitä mitä heistä tulee. Toivon, että he kasvavat avarakatseisiksi ja sydämeltään avoimiksi. Sellaisiksi, jotka arvostavat kansallisia juuriaan, mutta eivät sillä verukkeella pelkää, väheksy tai vihaa vieraita kulttuureita tai niiden edustajia. 

Kiitollinen. Kaikesta tästä.

3. joulukuuta 2017

Hääpäivä: Poikien juhla-asut

Nyt kun morsiamen ja sulhasen hääasut on esitelty voisin kertoa mitä meidän perheen pikkupojilla oli hääpäivänä yllään.

Minulla oli poikien pukeutumista ajatellen selkeä kuva. Yksi asukokonaisuuden suurimmista elementeistä oli yhteneväiset harmaat liivit, mutta vaikka surfasin pitkin nettiä ja kipitin kaikki kivijalkaliikkeet läpi kevään aikana, en yksinkertaisesti löytänyt molemmille pojille samanlaisia, oikeaa kokoa olevia liivejä. Kiinasta niitä olisi toki saanut, mutta vierastan lasteni pukemista Aliexpressistä tilattuihin rytkyihin, vaikka kyseistä kauppaa muuten olenkin hyödyntänyt lähinnä häiden koristeiden suhteen.

Kun sopivia liivejä ei sitten löytynyt päätin unohtaa koko homman ja ottaa tilalle harmaat henkselit - ne kylläkin Aliexpressistä parilla eurolla tilattuna (että mikäs logiikka tässä nyt sitten on). Papun harmaat housut löytyi H&M:n verkkokaupasta ja olivat vielä pari euroa normaalia halvemmalla tarjouksessa. Valkoinen lyhythihainen kauluspaita tarttui mukaan Prismasta joskin kotona huomasin, että kaapissa kyllä oli jo yksi kirppikseltä aikoinaan ostettu vastaava kapistus. Sintin harmaat chinot tilasin Iso-Britanniasta Next-nimisestä nettikaupasta, kahteenkin otteeseen, kun meidän poika nimensä mukaisesti on sintti ja siksi aivan liian pieni omalle ikäluokalleen suunnattuihin housuihin. Sintin valkoinen kauluspaita löytyi Facebookin kirppiksen kautta ja maksoi euron.




Meillä suuressa suosiossa olevat paappalakit olivat ehdoton hankinta ja pitkän etsimisen jälkeen onnistuin löytämään molempien poikien kokoa olevat lippikset Kappahlista. Newbiellä on aina ollut ihania juttuja ja nämäkin lakit olivat aivan täydelliset, eivätkä edes hinnalla pilattuja (9,90€/kpl). Pääkallorusetteja löytyi poikien vaatekaapin kätköistä, sillä olen pariinkin otteeseen ostanut niitä H&M:n alennusmyynnistä euron kipale. Pieni sävyero ei haitannut ollenkaan, sillä harmaat kallot tekivät rusetista hieman pienemmän näköisen ja siksi se sopi Sintille erinomaisesti.

Halusin ehdottomasti pojille punaiset Converset ja metsästin niitä aikani niin Facebookista, Torista kuin Huuto.netistäkin. Kun oikeita kokoja vaan ei tuntunut löytyvän tein ratkaisun sijoittaa kenkiin hieman aiottua enemmän ja tilasin nekin Briteistä samaisesta Next-verkkokaupasta. Ne maksoivat 25€ parilta, mutta ilmaisella kotiinkuljetuksella ne olivat silti ainakin kympin halvemmat kuin missään suomalaisessa liikkeessä. Kengät testiajettiin jo paappani 90-vuotissynttäreillä jonka jälkeen kiristelin hampaitani Papun kärjistä jo kuluneille kengille, mutta kun popoille näytti hieman ihmesientä ne olivatkin taas aivan kuin uudet!



Asukokonaisuuden kruunasi koko hääseurueen miehille hankitut Happy Socksit. Tilasimme Happy Socksin verkkokaupasta alennuksella olevia sydänaiheisia sukkia niin, että saimme sekä molemmille pojille, heidän isälleen, molemmille bestmaneille sekä minun isälleni ja veljelleni hauskat yhteensopivat sukat.

Papun kummitädin ottama kuva.

Kaiken kaikkiaan poikien asukokonaisuus onnistui mielestäni todella mainiosti. Se oli teemaan sopiva, hieman normaalia juhlavampi mutta silti rento ja leikkisä. Ei haitannut ketään, ei edes äitiä, että housuilla kontattiin pitkin juhlatilan lattioita ja pojillakin tuntui olevan vaatteissa helppo olla. Ja olivathan he nyt aivan älyttömän söpöjä!

Kaikki hääpäivään liittyvät postaukset löytyy täältä.

28. marraskuuta 2017

Syyslomaviikko rehellisellä rantalomalla

Kuukauden takaisiin lomakuviin palaaminen on itselle kuin pieni annos D-vitamiinia, joten jaan hieman syyslomaviikkomme fiiliksiä neljän viikon takaa teille muillekin.

Viime syyslomalla olimme poikien kanssa Levillä vanhempieni seurana nauttimassa.. ööh.. syksyn ihastuttavista loskasäistä. Viikkoon mahtui mukavia asioita, mutta armottomien syyssäiden ja osakemökkimme vuosisiivouksen mukanaan tuoma ketutus konkretisoitui punaviinilasillisen äärellä ääneen sanottuun ideaan: "Ensi syyslomalla ollaan kyllä sitten jossain etelän lämmössä!"

Ajatus vietiin käytäntöön hiihtolomalla samassa mökissä missä se syntyikin. Silloin selasimme äidin kanssa kuumeisesti syyslomaviikon lomakohteita ja lopulta valitsimme Hanian, joka sijaitsee Kreetan saarella. Syyslomaviikko, eli viikko 42 oli viimeisiä lomaviikkoja joita suurin osa matkatoimistoista myi. Niin myös Aurinkomatkat joilta matkan lopulta varasimme meidän koko perheelle, vanhemmilleni ja veljelleni. Otimme kaksi huoneistohotellin kaksiota joissa majoittuisimme puoliksi, meidän perhe toisessa, vanhempani ja veljeni toisessa. Kävi kuitenkin paremmin kuin hyvin, sillä lähempänä matkaa majoituksemme siirrettiin koko perheen majoittavaan villaan. Ei huono!

Koko Kreeta pääsi vallan unohtumaan kesän ja häähommien aikana, mutta syksyn saapuessa sitä todellakin rupesi jo odottamaan. Säätiedotukset lupailivat Välimeren saarille epävakaista säätä, mutta itse olin sitä mieltä, että mikä tahansa olisi parempi kuin Suomen harmaa ja märkä syksy. Mutta kuinkas lopulta kävikään? Viikolla 42 Kreetalla vietettiin syksyn kaunein viikko!

Body saatu: Pikku Viiru

Lähdimme syyslomaa edeltävänä sunnuntaina aikaisin Helsingistä yövyttyämme ensin koko poppoon voimin lentokenttähotellissa. Ihmeen hyvin pojatkin rauhoittuivat unille hotellissa, mutta he ovatkin kyllä todella mukautuvia tyyppejä kaiken kaikkiaan. Lentokentällä otetaan nykyään hienosti lapsiperheet huomioon: saimme apua lähtöselvityksessä tavaroidemme ja matkarattaidemme kanssa, pääsimme kulkemaan perheille tarkoitetun turvatarkastusportin kautta, lapsia kohdeltiin esim. turvatarkastuksessa tavalla joka ei pelottanut heitä ollenkaan, ja lentokentällä pystyimme käyttämään kentän omia lastenrattaita jotka sai jättää lähtöportille.

Lento sujui aivan hyvin, eikä vähiten siksi, että istuimme aivan edessä vallaten yhden kokonaisen penkkirivin koneen molemmilta puolilta. Pojilla oli nousun ja laskeutumisen välillä tilaa leikkiä lattialla autoilla ja muutenkin puuhastella aikuisten valvovan silmän alla. Vaikka neljä tuntia on sinänsä lyhyt lentoaika on se pienille lapsille todella pitkä aika istua paikoillaan. Papu viihtyi hyvin mummin kanssa piirrellen ja kirppikseltä ostettuja matkakirjoja lukien, Sintti ihastui ikihyviksi myöskin kirpparilta ostettuun pieneen keltaiseen kaivuriin jolla hän jaksoikin leikkiä koko syysloman ajan.

Haniassa otimme ennakkoon tilatun tilataksin, ja vaikka majoituksen muuttumisesta johtuen määränpäämme tuntui olevan lähes koko matkan ajan suoranainen mysteeri kuskillemme, pääsimme lopulta turvallisesti perille. Lapset eivät matkustaneet kaikista turvallisimmin, sillä vaikka äitini oli ollut tarkkana ja varannut matkoille turvaistuimet, eivät ne todellakaan olleet sitä turvallisuusluokkaa mihin kotona olemme tottuneet. Onneksi automatka sujui kuitenkin ilman sen kummempia ongelmia.


Majoituimme koko viikon ajan Villa Eleftheriassa, kolmekerroksisessa talossa jossa meillä oli paitsi omat huoneet (pojat nukkuivat isovanhempien kanssa samassa huoneessa), myös keittiö, olohuone ja jokaisen kolmen makuuhuoneen yhteydessä oma kylpyhuone. Ulkona oli oma uima-allas josta oli erotettu pieni lastenallas, sekä runsaasti tilaa leikkiä ja lekotella auringossa.

Rantaan oli noin 300 metriä matkaa ja rannan myötäisesti kulkevalla päätiellä oli kauppoja ja ravintoloita joissa riitti tutkailtavaa. Merivesi oli yllättävän lämmintä ja rannalla viihtyivät paitsi lapset myös aikuisetkin erinomaisesti lähes päivittäin. Poikien pitkähihaiset UV-paidat tulivat hyvään käyttöön, harmi vain, että en pakatessa löytänyt kummankaan UV-hattua. Hellehatut meinasivat ottaa merivedestä hieman osumaa.


Ravintolat ottivat lapset hienosti huomioon joskin sesongin loppumisen alkoi jo huomata monissa paikoissa. Useissa ravintoloissa kesän ajan toimineet lasten leikkihuoneet oli jo purettu kauden loppumisen merkiksi. Istuimme ensimmäisten päivien aikana lounaalle Plataniaksella sijaitsevaan Jorgen Bariin ja erinomaisesta palvelusta ilahtuneena teimme siitä vakkaripaikkamme koko viikon ajaksi. Kaksi kertaa kiipesimme myös saman omistajan ravintolaan Astreaan mäen päälle ja nautimme siellä parhaat sapuskat koko matkan aikana. Lapset huomioitiin jälleen kerran hienosti: heille juteltiin mukavia (kielimuurista huolimatta), heitä hemmoteltiin jäätelöannoksilla ja Astreassa heillä oli jopa oma norjalainen lapsenvahti leikittämässä ja viihdyttämässä heitä. Me aikuiset saimme seurata lasten viihtymistä ja rentoutua samalla - juuri sitä, mitä lomalta toivookin.




Muutamana päivänä kävimme Haniassa katselemassa nähtävyyksiä ja shoppailemassa: kerran koko porukalla, kerran kolmistaan äitini ja veljeni kanssa, ja kerran jopa kahdestaan Tommin kanssa. Oli helppo jakaantua pienempiin porukoihin kun mukana olivat vanhempani ja veljeni. Pojilla oli aina tuttuja ja turvallisia aikuisia huolehtimassa heistä mutta samalla myös aikuiset pääsivät viettämään hieman päiväuni- ja ruokailurytmistä irrotettua lomaa. Papu käveli suurimman osan matkoista, mutta pidemmille reissuille sekä illoiksi otimme hänet rattaisiin Sintin kulkiessa ystävältä lainatussa Manducassa.




Loman kohokohtia oli monta, mutta eniten nautimme aikatauluttomuudesta (siinä määrin mitä se pienten lasten kanssa on mahdollista), siitä, ettei mitään suunniteltua ohjelmaa oikeastaan ollut koko loman aikana. Loppuviikosta kävimme kaupunkijunalla pienen kierroksen johon varasimme liput etukäteen, sillä Papu oli junan nähtyään toivonut pääsevänsä sen kyytiin. Muita kellonaikaan sidottuja juttuja emme sitten tehneetkään. Säät hemmottelivat meitä ja tarjosivat kauniita pilvettömiä päiviä, melkein tyynen meren ja lämmintä rantahiekkaa. Lapset sopeutuivat uuteen ympäristöön välittömästi ja höpöttelivät sujuvasti kreetalaisten ja muunmaalaisten kanssa, söivät mitä eteen kannettiin ja nauttivat mansikka- ja ananasmehuistaan aterioilla.







Me saimme viettää Tommin kanssa todellista lomaa nukkuen kahdestaan merelle avautuvalla näköalalla varustetussa huoneessa (myönnän, varasin sen itsevaltiaan elkein heti villalle saavuttuamme) ja luovuttaen aamupuurorutiinit isovanhemmille. Eivätkä isovanhemmatkaan tuntuneet pistävän pahakseen viikon intensiivijakson poikien kanssa. Ja enomieskin tuntui viihtyvän! Mitä nyt joutui toimimaan mm. aurinkotuolina siskonpojalleen.






Emme tähän asti ole oikein ymmärtäneet koko rantalomailun päälle mutta nyt täytyi todeta, että kyllä teki hyvää vain rehellisesti olla tekemättä juuri mitään. Palasimme keskelle syksyn harmautta auringossa lataantuneina mieli täynnä hyviä muistoja, joista Papukin jaksaa viikko toisensa jälkeen pälpättää innoissaan. Tällä kokemuksella tykästyimme Kreetaan todella kovasti ja voimme lämpimästi suositella sitä matkakohteeksi pientenkin lasten kanssa.

21. marraskuuta 2017

Saanko esitellä: Pekka Mämmä Karhu

Yhteistyössä Crocus Paperi

Tapasin syksyn Love me do -tapahtumassa Crocus Paperin Irinan jonka osastolla oli kaikkea ihanaa. Pysähdyin ihastelemaan kauniita kortteja ja muita paperituotteita ja suupalttina päädyin jutustelemaan Irinan kanssa niitä näitä. Jätin hänelle käyntikorttini, sillä vaikka hääprintit eivät meillä ole enää ajankohtaisia, Irina kertoi olevansa kiinnostunut tekemään myös lapsille sopivia kortteja, julisteita ja printattavia tuotteita. Vaihdoimme muutaman sähköpostiviestin asian tiimoilta ja sitten jäin odottelemaan mitä Irina keksisikään.



Eräänä päivänä tullessamme poikien kanssa iltapäivällä kotiin eteisen matolla odottikin kirjekuori. Lupasin siitä kovasti kiinnostuneelle Papulle, että se sisältäisi jotain hänen ja Sintin huoneeseen sopivaa. Irina nimittäin oli luvannut taiteilla pojille jotain kivaa ja kirjekuori sisälsi lopputuloksen. Avasimme kuoren yhdessä olohuoneen sohvalla ja pääsimme ihastelemaan ihastuttavaa pipopäistä karhuherraa joka seisoi keskellä metsää. 



Jaa mistäkö tiedän, että kyseessä oli karhuherra? Tietenkin siitä, mikä hänen nimensä oli. Kysyin nimittäin kuvaa ihastelevalta Papulta minkä nimiseksi hän karhua arveli ja pienen miettimisen jälkeen tuli painokkaasti "Pekka Karhu". Täytyy kuitenkin todeta, että Sintti ennätti antaa oman näkemyksensä isoveljen vielä tuumatessa. Hän nimittäin vastasi kysymykseeni heti "Mämmä", ja kun vielä kysyin oliko hän todella sitä mieltä, että kyseessä oli Mämmä -niminen karhu, poika nyökkäsi painokkaasti. Sovimme, että hänestä tulisi siis Pekka Mämmä Karhu, vaikka Papu kyllä vastusteli toista nimeä vähintäänkin periaatteen vuoksi.

Pekka joutuu vielä odottamaan sopivia kehyksiä poikien huoneen kirjahyllyn päällä. Siellä sen onkin hyvä olla muiden metsäneläinten ja toisten karhujen seurassa, ei tule aika ainakaan yksinäiseksi!





Olin todella ilahtunut kauniista kuvasta! Karhu on hellyyttävä ja se on tehty taidokkaasti, ja oli hauska huomata miten persoonalliselta Pekka näyttää - vaikka Irinan oman sanojensa mukaan hänellä ei kovin paljon olekaan kokemusta lapsille sopivista aiheista piirtämisestä. Itse innostuin karhusta sen verran, että kannustin häntä lanseeraamaan kokonaisen metsänväen oman sarjan, joka sopisi eri-ikäisille lapsille vaikka minkälaisia juhlia ajatellen. Ja miksei aikuisillekin - kyllä minä ainakin pidän eläimistä kovasti, vaikka kolmekymppinen olenkin!

Mukava lisä oli Irinan tekemät tulostettava viikkokalenteri sekä muistilaput, joita samainen karhuherra koristaa. Viikkokalenteriin on hyvä tehdä perhettä koskevat muistiipanot ja teipata ne vaikka jääkaapin oveen niin, että koko perhe (tai meidän tapauksessa vielä lähinnä aikuiset) pystyy tarkistamaan mitä viikolla on luvassa. Aivan hyvä lisä meidän perheen jaettuun Googlekalenteriin, joka kaikesta reaaliaikaisuudestaan huolimatta tuntuu pettävän silti tuon tuosta viikkosuunnitelmia tehdessä...

Kiitos Irinan tämä karhu on nyt myös teidän käytettävissänne, ihan vapaasti! Karhun saa ladattua kahdessa eri koossa, samoin kuin kalenterin ja muistilaput.



Printattavat löydät täältä:
Karhu A4 / Karhu A5 / Kalenteri + muistilaput

Lisäksi Irina antoi vielä alekoodin omaan verkkokauppaansa, joten kaikki lukijani voivat käydä shoppailemassa vaikka ihanat joulukortit mukavalla alennetulla hinnalla. 10% alekoodin saa lunastettua ostoskorissa ja se on voimassa 9.12.2017 klo 12 asti.

Suuret kiitokset Irinalle tästä uudesta lastenhuoneen asukista, jäämme odottamaan muita metsän asukkeja!

15. marraskuuta 2017

Karttajulistearvonta on päättynyt!

Yhteistyössä Alvar Carto.

Alvar Carton karttajulisteen arvonta on päättynyt. Kiitos kaikille kommentoijille ja siten kilpailuun osallistuneille, oli hauska lukea mistä kaikista paikoista kartalle olisikaan kysyntää! Tällä kertaa arpaonni osui Teija Hämäläisen kohdalle. Kenties Teijan kotona nähdään siis lähitulevaisuudessa pala Kouvolaa. Onnea voittajalle!


Mutta älkää toki vaipuko synkkyyteen mikäli tällä kertaa kartta ei tipahtanut arvontavoittona. Joulu on tulossa reilun kuukauden päästä joten Alvar Carton karttaohjelmaa ennättää käyttää monen monta kertaa maailmaa tutkaillen ja raapustaa Pukin toivelistalle sen oman suosikkikaupungin nimi. Olettehan huomanneet, että kartoilla on ilmainen toimitus? Aika kiva!

12. marraskuuta 2017

Isänpäivälahjaksi pala kotiseutua (sis. arvonnan)

Yhteistyössä Alvar Carto.

Joka merkkipäivä kohtaan saman dilemman: mitä hankkia miehelle, jolla on jo kaikkea. Nyt kun olemme naimisissa en voi antaa sitä parasta lahjaa, itseäni, ja lapsiakin olen antanut jo kaksin kappalein. Meidän isillä menee kaiken kaikkiaan suhteellisen hyvin, vaikka itse sanonkin.

Tavaran suhteen mies noudattaa aika pitkälti samaa linjaa kuin mitä kirjasimme hääkutsuumme lahjojen osalta: kaikki kipot, kupit ja hopeat myydään välittömästi, sillä ne mitä todennäköisimmin todetaan tarpeettomiksi. Kun on jo kaikkea. Vaatteita on melkein yhtä turha ostaa miehelle, joka on tarkka tyylistään. Kellon olen erehtynyt hankkimaan lahjaksi rakkaalleni, enpä vain kerran vaan kahdesti, ja molemmat aikaraudat tikittävät kilpaa toistensa kanssa Tommin vaatekaapissa. Eli mitä hankkia isänpäiväksi, kun kuitenkin jollain tavalla meidän perheen parasta isiä kuitenkin haluaisi muistaa?

Viime vuonna ostin lahjakortin parturiin (ja muistutin juuri tällä viikolla, että sen voisi joskus käyttääkin), sitä edellisenä vuonna lahjana oli Ville Leinosen LP "Isi". Ensimmäisenä isänpäivänä Papu oli juuri pari kuukautta aikaisemmin syntynyt ja lahja oli yksinkertaisesti lahjakortti kahvilaan. Tänäkin vuonna aloin kallistumaan ruokapuolelle lahjan suhteen kunnes törmäsin jossain somen koukeroisessa maailmassa Alvar Carto -nimiseen yritykseen. Google osasi ohjata oikeille sivuille ja kun ajatuslamppu sitten syttyi näpyttelin sähköpostia yrityksen pojille.

Kävikin niin, että sain Tommille mielestäni erinomaisen isänpäivälahjan! Palan sekä miehen lapsuudenkaupunkia, että pitkäaikasta kotikaupunkia jonne miehen mieli aina halajaa.


Alvar Carto on kolmen miehen luotsaama yritys jonka kautta voi tulostaa tyylikkäitä sisustustauluja omista suosikkikaupungeistaan. Ehkä sinunkin kotiisi sopisi kartta kaupungista jossa tapasit rakkaampasi (vaikka aina yhtä romanttinen Joensuu?), paikka jossa vietit vaihto-oppilasvuotesi, tai paikka jossa kävitte häämatkalla? Kaupunki, jonne sydän aina halajaa takaisin (itselläni ainakin New York ja Havanna), tai ehkä metropoli jonne olet aina halunnut matkustaa (kuten vaikkapa... Barcelona!), kaikki mahdollisuudet ovat yhtä hyviä. Itse vietin hyvänkin tovin katselemalla suosikkipaikkojani ja vierailtuja matkakohteita Alvar Carton ohjelmassa. 




Alvar Cartolta voi tilata kolmea eri kokoluokkaa olevia karttatauluja, vaaka- tai pystysuunnassa. Niihin on erilaisia malleja mm. teksteille ja kehyksille ja kartan voi otsikoida miten parhaakseen näkee, joten niistä voi tehdä hyvinkin persoonallisia. Kartat painetaan Suomessa ja niitä toimitetaan ympäri maailman.

Verkkokauppa on todella helppo käyttää suunnitteluun, tilaamiseen ja maksamiseen. Sivuilla valitaan haluttu kohde jonka jälkeen kaupunkia voi liikutella raameissa niin kauan, että löytää juuri sen oman suosikkikohdan kartalta. Mitä isompi kaupunki, sitä mielenkiintoisempia kohtia kartalta löytyy. Pikkukylät ovat hieman laimeampia, mutta kyllä niissäkin omaa rosoisuuttaan löytyy.



Minä valitsin Tommille kaksi 40x30cm kokoista taulua*. Ajattelin, että toisen hän voi vaikka viedä töihin ja toisen ripustaa työhuoneeseen. Yhdessäkin ne näyttävät mukavilta vitriinin päällä seinään nojaten.

Alvar Carton pojat lupasivat yhdelle teistä haluamanne kartan, joten isänpäivän kunniaksi suoritan mukavan arvonnan. Kerro minkä kaupungin kartan sinä haluaisit kotiisi ja miksi. Osallistumisaikaa on keskiviikkoon 15.11.2017 klo 18.00 asti. Jätäthän toimivan sähköpostiosoitteen jotta voin tavoittaa voittajan. Ja muista käydä tutustumassa Alvar Carton sivuihin sekä inspiroivaan Instagramiin @alvarcarto.

Arvonta on päättynyt!

Mukavaa isänpäivän iltaa kaikille!

* Julisteet (ilman kehyksiä) on saatu.