11. syyskuuta 2017

Hyvä lahjaidea metsää rakastavalle parille

Kerroin jo häävieraidemme upeasta häälahjasta tässä häämatkaa käsittelevässä postauksessa, mutta olen unohtanut kertoa, että saimme erään todella kivan häälahjan jo ennen häitä. Saimme nimittäin lahjaksi puun.





Kyllä. Puun*. Sain pari viikkoa ennen häitä aivan yllättäen Instagrami-tilini (@sayneverblog) kautta viestin jossa sanottiin, että saisimme halutessamme paikan Häämetsästä. Häämetsä sijaitsee Laukkamäellä Haarlan kylässä Lohjalla ja sen tavoitteena on tarjota ihmisille paitsi tavan muistaa hääparia hieman erilaisella lahjalla, myös edistää ihmisten luontoliikkumista. Häämetsä mahdollistaa vaikkapa vuosittaisen retkikohteen kun parit voivat vierailla metsässä oman nimikkopuunsa juurella. Meiltä Häämetsään ajaa pari tuntia, joten kunhan pojat ovat hieman isompia eikä päikkäriaikoja tarvitse enää noudattaa niin orjallisesti voisin hyvinkin nähdä meidät ajelemassa elokuun viidennen hujakoilla Lohjalle retkeilemään.

Kuva Häämetsän Facebook-sivuilta.

Me Tommin kanssa nimittäin rakastamme metsää ja luontoa. Olemme tavanneet ensimmäisen kerran vaelluksella ja kulkeneet yhdessä ja erikseen useilla metsäretkillä. Olemme unelmoineet, nautiskelleet, ja jopa korjanneet sillä hetkellä rikkinäistä parisuhdettamme puiden suojassa, raittiissa ilmassa. Olemme myös pyrkineet istuttamaan rakkauden metsää kohtaan myös poikiimme. Pala häämetsää sopii lahjaksi meille paremmin kuin hyvin. Kiitos Häämetsä!

*Puu on saatu ilmaiseksi.

7. syyskuuta 2017

Lapsiperheen syksy alkoi

Ja se alkoi aivan hyvin. Häiden jälkeen Tommi oli vielä isyysvapailla Sintistä, joten kaikki pojat suuntasivat mummon ja ukin luo Itä-Suomeen mökkeilemään vielä viikoksi. Minä tipahdin heti takaisin työarkeen, mutta oli ihan mukava nollailla häähössötykset pois tekemällä iltapäivisin ja iltaisin omia asioita ilman, että olisi pitänyt pyörittää perhearkeakin samalla. Mutta vaikka nautinkin ajasta itsekseni, alkoi jo poikia olla ikävä ja oli helpotus, kun kaikki ukkelit tulivat kotiin.

Tommin lomat loppuivat elokuun toiseksi viimeisellä viikolla joka tarkoitti sitä, että Papun ohella myös Sintti aloitti päivähoidossa. Papun kohdalla hoidon aloittaminen meni aikoinaan tosi helposti, mutta arvelin sen johtuvan pojan nuoresta iästä (11kk) ja avoimesta luonteesta. Sintin kohdalla hieman jännitti miten tyyppi sopeutuisi uuteen arkeen vietettyään vuoden ja kolme kuukautta kotona pääasiassa minun kanssa. Sintti on myös huomattavasti varautuneempi kuin Papu ja lämpenee uusiin tilanteisiin hieman hitaammin kuin isoveljensä, joten arvelin päivähoidon aloituksen olevan vähemmän läpihuutojuttu kuin Papun kohdalla.



Ei se ollut. Kaikki meni aivan mainiosti.

Varmasti asiaa auttoi se, että hengailimme loppukevään ja alkukesän takapihalla hoitotädin ja muiden hoitolasten kanssa, sekä tietenkin se, että isoveli oli samassa hoitopaikassa. Sintti, joka lähti kävelemään hääviikonloppunamme, tepasteli kerrostalomme toisessa rapussa sijaitsevaan perhepäivähoitoon käsi isoveljen kädessä eikä tuumannut asiasta tuon taivaallista. Sain ensimmäisenä päivänä Whatsappiin kuvia iloisista ukkeleista ja rohkaisevia viestejä siitä, miten mainiosti myös nuorempi poika oli sopeutunut hoitopaikkaan ja muihin lapsiin.

Nyt meilläkin siis eletään sitä kuuluisaa lapsiperheen oravanpyöräarkea, jossa vanhemmat suhaavat työpaikan ja hoitopaikan väliä, yrittävät mennä ajoissa nukkumaan herätäkseen tarpeeksi ajoissa aamutoimille, että kaikki olisi valmista ennen kuin lapset heräävät, ja miettivät kumman vuoro oli tehdä kaalilaatikko ja mitä syömme ylihuomenna päivälliseksi, jos tällä viikolla on jo kerran syöty makkaraa sisältävää ruokaa.

Arki-illat ovat suhahtaneet ohi, mutta viikonloppuisin olemme pyrkineet tekemään yhdessä jotain ja antamaan perheelle yhteistä aikaa. Edellisen viikon viikonloppuna kävimme uimassa ja korttelikirppiksellä, nyt viime viikonloppuna juhlimme Papun syntymäpäiviä ja suuntasimme laavulle makkaranpaistoretkelle ystäväperheen kanssa.

Kaverikuva viikonlopun laavuretkeltä.

Vaikka töissä on hektistä ja vaikka iltapäivät kotona ovat välillä sotkuisia, itkuisia ja uhmaisia, olen huojentunut siitä, että elämme viimeinkin tätä ruuhkavuosiaikaa. Kotiäitinä viettämäni kolme vuotta olivat minulle alituinen muistutus siitä, että olen myös akateemisesti koulutettu työtön, ja kaipasin kovasti kiinni työelämään. Nyt minusta viimeinkin tuntuu, että elämme tasapainoista, tasavertaista arkea myös Tommin kanssa, ja se tuntuu hyvältä. 

Enää täytyy paikallistaa Sintin sadetakki jostain päin varastoa, sitten olemme valmiita syksyyn!

5. syyskuuta 2017

Arjen honeymoon

Kesken työpäivän kännykkä piippasi saapuneen viestin merkiksi.

"Hyvää 1 kk hääpäivää! :) "

Se oli äidiltäni. En ollut edes tajunnut asiaa, mutta tosiaan: olemme olleet peräti kuukauden naimisissa. Kuukauden! Ohhoh.

Mietin tässä itsekseni miten mahtava tämä kuukausi onkaan ollut. Toisin kuin monet muut tuoreet hääparit, me emme lähteneet häiden jälkeen häämatkalle, emme viettäneet kahdenkeskistä aikaa, emme tehneet mitään erikoista. Tommi lähti melko pian häiden jälkeen poikien kanssa mökkeilemään, minä palasin heti häiden jälkeisenä maanantaina töihin. Pojat palasivat mökiltä, Tommi aloitti työt ja minä lähdin kertausharjoitukseen. Palasin sieltä takaisin, vietimme viikonlopun perheen kesken kotona ja sitten alkoi taas työviikko.

Me olemme eläneet melko vahvasti sitä kuuluisaa arkea.

Silti kulunut kuukausi aviomieheni kanssa on ollut mitä parhain. Olemme pyörittäneet perheeksi kutsuttua sirkusta toisiamme tukien, olemme kaiken silmien pyörittelyn ohessa vaihtaneet helliä katseita, olemme tehneet yhdessä kaalilaatikkoa ja katsoneet elokuvan viiniä nautiskellen. Äitini suosiollisella avustuksella olemme päässeet viettämään iltaa lähikuppilaan biljardia ja flipperiä pelaamaan. Olemme eläneet sulassa sovussa, olemme tukeneet toisiamme arjen vastoinkäymisissä ja olemme rakastaneet kovasti.



Olemme olleet arjen honeymoonilla. Ei tätä paremminkaan oikein voi kuvailla.

Meillä, jossa tunteet ovat olleet aina suuria, on tunnettu tämä kuukausi lähes poikkeuksetta pelkkää rakkautta. Ehkä päällä on jokin häiden jälkeinen hattaravaihe, ehkä juhlajärjestelyistä vapautuminen on tehnyt molemmista asteen verran siedettävämpiä, en tiedä. Aivan sama. Tämä kuukausi avioparina on ollut jäätävän hyvä. Parempi kuin ehkä yksikään kuukausi aikaisemmin.

3. syyskuuta 2017

Papu 3 vuotta

Tuntuu jotenkin aivan käsittämättömältä, että oma esikoinen on jo kolme vuotta vanha. On varmaan jokavuotinen klisee päivitellä samaa asiaa, mutta teen sen silti: mihin tämä vuosi on taas vierähtänyt?

Kävimme tällä viikolla Papun kolmevuotisneuvolassa joka olikin aivan erilainen neuvola kuin mihin olemme tottuneet. Tällä neuvolakerralla testattiin vaikka ja mitä! Papu sai rupatella neuvolatädin kanssa, kertoa mitä hänelle näytetyissä kuvissa tapahtuu, piirtää viivoja, heittää palloa ja pomppia. Aloin hieman ymmärtämään mistä esimerkiksi futismutsius rakentuu, sillä tunsin niin suurta ylpeyttä lapseni suoriutuessa hänelle osoitetuista tehtävistä sujuvasti, että teki aivan mieli hurrata.



Papulle oli tullut vuodessa kymmenen senttiä pituutta lisää, ja painoakin oli kertynyt mukavasti. Ei kai se ihme olekaan jos paitojen hihat alkavat olla hieman lyhyitä, kun koko vuoden poika on kulkenut 98cm:n kokoisissa vaatteissa. Nyt pituutta oli jo 100 senttiä, joten alkaa olla aika siirtyä seuraavaan vaatekokoon. Näin talvea ja tulevia flunssakausia varten oli hyvä tietää myös nykyinen paino, sillä sitä tarvitaan lääkkeitä annostellessa. Vaaka osoitti Papun painavan jo 15 kiloa, joten kaiken kaikkiaan hyvän kokoinen tyyppi.

Tänä vuonna Papun syntymäpäiväjuhlat jäivät melko pahasti hääjuhlien jalkoihin. Tai niin ainakin kerron itselleni kun tunnen huonoa omaatuntoa asiasta. Emme nimittäin ottaneet kahden edellisen vuoden tapaan kuvaa pojasta emmekä laatineet siitä kutsukorttia sukulaisille ja ystäville, kuten aikaisemmin. Syntymäpäivien ajankohdasta puhuttiin sivulauseessa lähimpien sukulaisten eli lähinnä poikien isovanhempien kanssa pitkin loppukesää, mutta varsinainen kutsu tarkempine ajankohtineen lähti vasta juhlia edeltävänä tiistaina tekstiviestillä niille muutamille vieraille jotka kutsuimme perheen ulkopuolelta.




Jo kesällä kävi selväksi, että Papu halusi Angry Birds -aiheisen syntymäpäiväkakun. Se olikin sitten melkeinpä ainoa panostus juhlien teemaan, sillä en muistanut miettiä kiukkukanateemaisia koristeita kuin vasta edellisenä iltana, ja siinä vaiheessa toteutus oli jo lähtökohtaisesti mahdotonta. Niinpä näissä juhlissa mentiin helpolla.

Mutta sankari oli tyytyväinen, sillä tärkein tietenkin toteutui. Mummi, paappa ja enomies saapuivat Etelä-Pohjanmaalta ja Kummi tuli 9-vuotiaan poikansa kanssa, joka oli Papusta fantastista, sillä kyseinen iso poika on jotakuinkin Papun suurin idoli. Lisäksi paikalle saapui Papun vauvauinti- ja taaperosirkuskaveri, jonka kanssa treffaamme silloin tällöin leikkien ja uintireissujen merkeissä. Kyllähän siinä jo juhlakansaa riittikin.




Lahjat olivat hienoja ja pidettyjä. Papu sai lipun sisäleikkipuistoon, jossa emme ole aikaisemmin käyneetkään, muumilusikoita (joita meillä käytetään päivittäin eri aterioilla), Miina & Manu -kirjoja cd-levyjen kera sekä Salama McQueen -lelun ja Autot-kirjan. Isäni saapui junalla ja hieman pakkasi hymyilyttämään, kun rautatieasemalla odotti paappa, jonka kassista pilkotti suuri oranssi pomppulelu. Possun ja kirahvin sekoitukselta näyttävä otus on jo ristitty "Polleksi". Me olimme antaneet Papulle oikeana syntymäpäivänä lahjaksi ison Scanian paloauton, jonka löysimme edellisenä viikonloppuna korttelikirppikseltä. Se on ollut kovasti pikkupoikien mieleen.




Itä-Suomen isovanhemmilta Papu sai pienen cd-soittimen, jonka löysimme Torista. Ajatus omasta soittimesta taisi lähteä minulta, sillä kun Papun päiväunet ovat jääneet melkein kokonaan pois, keksin, että pojan voisi saada rauhoittumaan, jos hänet laittaisi kuuntelemaan satuja. Jo syntymäpäivien iltana Papu istui toista tuntia huoneessaan pienellä "Jäähypenkillään" ja kuunteli uudet Miina & Manu -sadut moneen kertaan läpi. Hän on ollut silmin nähden ilahtunut siitä, että saa kuunnella satuja samalla kuin selailee hänelle rakkaita kirjoja.



Vaikka nämä syntymäpäivät eivät olleetkaan mitkään Pinterest-kelpoiset juhlat olen melko varma, että sankari ei tule muistelemaan teeman vaillinaista toteutusta pahalla. Ja tavallaan itselläkin oli pinna paljon löysemmällä kuin muiden juhlien alla - kun ei kerran ollut suunnitellut täydellisiä juhlia ei niin haitannut, ettei kaikki ollut täydellistä. Ja sitten samalla kuitenkin kaikki oli aika täydellistä.

Mutta ehkä ensi vuonna pyrin panostamaan näihinkin juhliin hieman enemmän. Edes niiden kutsujen verran.

1. syyskuuta 2017

Häämatka varattu!

"Meille on erityisen tärkeää, että te, rakkaat perheenjäsenemme ja ystävämme, pääsette juhlimaan kanssamme. Emme halua fyysisiä lahjoja: turhat kipot, kupit ja hopeat myydään välittömästi festivaalien jälkeisellä viikolla huuto.netissä, tori.fi:ssä tai facebookin kierrätysryhmissä.

Mikäli haluat muistaa jotenkin, toivomme, että suoritat muistamisen rahallisessa muodossa häämatkamme kassaan juhlapaikalla tai  suoraan häälahjatilillemme FI.... 

Mutta ei todellakaan ole pakko."

Näin me toivoimme hääkutsun mukana lähteneessä infolehtisessä, ja tarkoitimme jokaista sanaa. Hääpaikalle järjestimme lahjapöydän johon sai jättää mahdolliset kortit sekä rahallisen lahjan "tippipurkkiin", joka oli pahvinen viskipullon suojaputkilo. Häiden jälkeen luimme kortit, laskimme tippipurkin tuotot ja vilkaisimme lahjatilin loppusummaa, mutta emme sen kummemmin syynänneet kuka oli laittanut minkäkin verran. Kaikki mitä saimme, oli enemmän kuin tarpeeksi.

Mutta se oli myös konkreettisesti tarpeeksi. Saimme nimittäin varattua lahjarahalla meille häämatkan!  (Ja vielä jäi yli, joten ehkä saamme tehtyä vielä häämatkan vol. 2.) Kirjoittelin aikaisemmin blogiin eri häämatkahaaveista (jotka voit lukea täältä), mutta yksi ennakkosuosikkini jäi esittelemättä muiden kiireiden myötä. Kun kerran Westerosiin ei vielä järjestetä matkoja, niin mikä olisikaan kaltaiselleni Game of Thrones -fanille otollinen matkakohde?

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kroatian Dubrovnik!

No okei, en minä sitä pelkästään GoT-fanituksen vuoksi suosinut. Myös lyhyet suorat lennot (kolme tuntia suuntaansa), kirkasvetiset hiekkarannat, historialliset kaupungit ja melko maltillinen hintataso puhui vahvasti Dubrovnikin puolesta, joten sain rakkaan aviomiehenikin pään käännytettyä kohteen puolelle. Lapset ovat matkan ajankohdan aikoihin kahden ja hieman alta neljän vanhoja, joten heidät voi jo jättää viikoksi isovanhempien hoiviin, mutta ei juurikaan pidemmäksi aikaa. Siksi häämatka jonnekin päin Eurooppaa oli järkevämpää kuin suunnata kaukomaihin kuten niin monet muut hääparit tekevät. Italia ja Espanja olivat houkuttelevia kohteita, mutta kuultuani Kroatiasta pelkkää hyvää kiinnostuin maasta todella paljon. Game of Thrones oli vain mukava lisämauste asiaan, ja olin myyty.

Onneksi sain kohteen myytyä myös Tommille!

Hotellien hintataso yllätti hieman, sillä kaikki uudemmat ja hienommat hotellit olivat reilusti kalliimpia mitä olimme ajatelleet (tai sitten meillä on vain kallis maku). Olemme yleensä budjettimatkaajia ja suosimme edullisia ei-niin-hienostelevia majapaikkoja, mutta koska kyseessä on häämatka halusimme hieman panostaa muuhunkin kuin luteettomaan sänkyyn ja lukolliseen ulko-oveen. Hetken jo harkitsimme pakettimatkaa jossa lennot Helsingistä Dubrovnikiin ja takaisin sekä majoitus kolmen tähden hotellissa perushuoneessa olisi kustantanut hieman alle 900 euroa per lärvi, mutta lopulta keksimme paremman vaihtoehdon.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Ostimme halvimmat suorat lennot Norwegianilta (matkalaukun kera n. 600e menopaluu kahdelta), varasimme neljäksi yöksi asunnon AirB'nB:n kautta erittäin ihastuttavasta talosta läheltä Dubrovnikin vanhan kaupungin keskustaa (noin 350e yhteensä) ja lopuiksi kolmeksi yöksi hotellihuoneen parvekkeella ja merinäköalalla Cavtatista, läheltä Dubrovnikia (noin 520e). En ole ennen käyttänyt AirB'nB:tä mutta olen kuullut siitä paljon hyvää ja vaihdettuani tulevan vuokraemäntämme kanssa muutaman sanan sivuston kautta olen vakuuttunut siitä, että teimme oikean ratkaisun tämän suhteen. En ole myöskään ikinä majoittunut niin hulppeassa hotellissa minkä lomamme loppuajaksi varasimme, joten odotukset ovat hykerryttävän korkealla.

Olen todella innoissani! Kiitos ihanat häävieraamme kun mahdollistitte meille tämän tulevan irtioton lapsiperheen arjesta!

Nyt siis voi jakaa kokemuksia ja vinkkejä Dubrovnikista ja sen lähialueista! Ajatuksena on vaellella kaupungin katuja, nautiskella ruuasta ja juomasta sekä toistemme jakamattomasta seurasta, sekä tietenkin osallistua Game of Thrones -kiertokävelylle! Sillä vaikka talvi on jo käytännössä täällä, ensi kesäkuussa meillä on rantaloma!


28. elokuuta 2017

Huomenlahja sulhaselle

Yhteistyössä Katri Kallio Photography.

Tuumailin jonkin verran sitä mitä antaisin uunituoreelle aviomiehelleni ensimmäisenä avioaamunamme lahjaksi. Olen ostanut hänelle vuosien aikana parikin rannekelloa, yhden hopeisen kaulakorun ja pari rannekorua, eikä näiden käyttöaste ole mikään päätä huimaava paitsi kaulakorun suhteen, joka Tommilla onkin lähes päivittäin käytössä. Hetken leikittelin ajatuksella hankkia hänelle Trabantin, auton, jota Tommi muistelee nuoruusvuosiltaan jostain kumman syystä suurella lämmöllä. Sellaisen hankkiminen salavihkaisesti oli kuitenkin jo ajatuksen tasolla hieman väsyttävä, joten hylkäsin ajatuksen siitäkin huolimatta, että isäni vähän jo innostui kyselemään kavereiltaan vinkkejä mahdollisen auton löytämisestä. Hetken pohdiskelin arvokkaamman viskin tai konjakin hankkimista, mutta lopulta totesin, että siinä voi oman asiantuntemuksen puutteellisuuden vuoksi mennä metsään, joten lopulta jäljelle jäi nykyään hyvinkin suosittu huomenlahja: valokuvat omasta itsestäni.

Selvittelin jonkin aikaa mahdollisia kuvaajia Tampereelta ja pääkaupunkiseudulta kunnes lopulta eksyin paikallisen valokuvaajan Katri Kallion sivuille. "Photos with attitude." Kuulosti hyvältä. Portfoliota selatessani tajusin, että Katrin työt ovat osittain jo tuttuja, sillä hän on ollut tekemässä yhdessä tatuoijani Titta Freebirdin kanssa Rock'n'tits -kuvauksia. Myös kuluneen kevään vakkarikampaajani ja burleskitaiteilija Elina tunsi tyypin ja antoi hänelle lämpimät suositukset.



Niinpä loppukeväästä lähestyin Katria sähköpostitse ja kyselin mahdollisuuksista yhteistyöhön. Hän vastasikin nopeasti ja kertoi, että parin viikon päästä kyseisestä hetkestä olisi boudoir-kuvauspäivä jossa olisi vielä tilaa, mutta koska selkääni varten varaamani tatuointiaika osui juuri samoille viikoille sovimme uuden ajan kesäkuulle.

Valmistauduin kuvauksiin sen verran, että kiersin yhden iltapäivän tuskastuneena Ideaparkin kaikki rättikaupat läpi ja yritin suorittaa agressiivisen nesteenpoiston kehostani edellisellä viikolla. Surffasin myös internetin ihmeellistä maailmaa läpi ja yritin etsiä sopivia inspiskuvia paitsi varsinaisten kuvien tunnelmasta, myös kuvassa näkyvän kampauksen ja meikin suhteen, jotka huomenlahjakuvausten pakettiin kuuluu. Täyden palvelun paketti olikin omalla kohdallani tärkeä asia, sillä halusin nimenomaan istahtaa alas laitettavaksi enkä pohtia saisinko itse meikin ja hiukset näyttämään kuvissa hyvältä.

Lopulta suuntasin sovittuna ajankohtana Katrin studiolle Itsenäisyydenkadulle mukanani kassillinen kenkiä ja vaatteita. Minut otti vastaan iloinen kolmen naisen tehotiimi. Kampaaja Salla Väisänen ja meikkaaja Anna Helsted istuttivat minut ehostettavaksi samalla kun keskustelimme Katrin kanssa mukanani tuomasta rekvisiitasta sekä tulevasta kuvauksesta. Kassistani kaivettiin Changesta hankkimani mustat alusvaatteet, Kappahlin musta pitsibody, stay up-sukat, kahdet niittikorkkarit, Tommin bändipaita (joka hänellä oli päällään kun ensimmäisen kerran menin hänen luokseen illalliselle), sekä sikari ja LP-levy. Nauroinkin Katrille, että perinteisesti huomenlahjakuvauksissa suositut valkoiset kauluspaidat ja pitsiset aamutakit loistivat tällä kertaa poissaolollaan.


Kuva: Katri Kallio Photography

Kuva: Katri Kallio Photography

Kuvaukseen valmistautumiseen sekä varsinaiseen kuvaukseen oli varattu kaksi tuntia, ja sen se aivan helposti ottikin. Katri osasi ohjata mukavasti ja huomautti, jos käden tai vartalon asento oli jotenkin omituinen. Hän myös rohkaisi kokeilemaan jotain itselle hieman epäluontaista asentoa tai ilmettä, sillä ne saattaisivat näyttää kuvissa hyviltä. Itse rupesin tiedostamattani piilottelemaan keskivartaloani käsivarsillani, joten Katri kehotti napakasti lopettamaan itseni halailun.

En ollut jännittänyt kuvauksia etukäteen, eikä koko kuvauksen aikana tullut kertaakaan ujoa, noloa tai epävarmaa oloa. En sinänsä odottanutkaan sitä, sillä olen ollut aina melko itsevarma ja kevään aikana olen huomannut pitäväni myös vartalostani aivan uudella tavalla. Annan silti kiitosta myös Katrille sekä hänen tiimilleen rennon ilmapiirin luomisesta. Sanna ja Anna lupasivat poistua studiosta kuvausten ajaksi, mutta minä viis veisasin moisesta kursailusta ja kerroin, että omasta puolestani he voivat aivan yhtä hyvin jäädä antamaan oman näkemyksensä ja vinkkejä kuvaukseen. Itse pohdin kuvauksesta sopiessani olisiko studio ympäristönä merkittävästi jäykempi kuin esimerkiksi hotellihuone, jossa alunperin olin ajatellut otattaa huomenlahjakuvat, mutta studio toimi vallan erinomaisesti minimalistisesta rekvisiitasta huolimatta. Kuvauksesta jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis ja jäin jännityksellä odottamaan koevedoksia.

Kuva: Katri Kallio Photography

Kuva: Katri Kallio Photography

Kun lopulta reilu seitsemänkymmentä kuvaa sisältänyt verkkoalbumiosoite kilahti sähköpostiini olin hämmästynyt siitä, kuinka vaikeaa niistä oli valita sopimukseen kuuluvat neljä kuvaa sekä kaksi ylimääräistä, jotka sovimme Katrin kanssa palkaksi blogimaininnasta. Kuvasarja oli parempi mitä olin odottanut, vaikka arvelinkin joukossa olevan hyviä otoksia. Lopulta päätin tilata vielä omakustanteisesti yhden ylimääräisen, sillä en vain pystynyt rajaamaan kuvavalikoimaa niin pieneksi. (Nyt kun Tommi on nähnyt myös koevedokset tilaukseen lähtee vielä pari kuvaa lisää.)

Sain Katrilta kuvat korkealaatuisena tiedostona ja tilasin ne kuviksi Smartphoton kautta. Laitoin ne kirjekuoreen ja annoin tuoreelle aviomiehelleni häidemme jälkeisenä aamuna. Kuvia katsellessamme totesin, että kyseessä oli lahja meille molemmille. Minä sain niistä hirveän hyvän fiiliksen itselleni, en vain siksi, että miehenikin piti niistä ja olin siis osannut valita huomenlahjan oikein, vaan myös siksi, että itse sain kuvauksesta kokemuksen jonka aikana sekä sen jälkeen oli todella hyvä olo. Tällaisena minä näen itseni. Ja minä näytän hyvältä! Valitettavasti joudutte vain uskomaan asian.


Kiitos Katrille mahtavasta kuvausyhteistyöstä!

26. elokuuta 2017

Häiden iltapalaservetit

Yhteistyössä Lahja- ja juhlaliike Pirteä Paketti.

Kyllä minä kovasti jo haluaisin ruveta kertomaan teille kolmen viikon takaisesta hääpäivästämme ihan juurta jaksaen, mutta malttakaa vielä odottaa! Emme nimittäin vielä ole saaneet kuvia päivältämme, joten hetki menee vielä. Sillä välin onkin hyvä ottaa esiin eräs häidemme yksityiskohta, josta ei kokonaisuudesta kertoessa taida olla hirveästi asiaa.

Tajusin nimittäin, että valokuvaajiemme poistuttua häistämme jossain vaiheessa iltaa kukaan ei tainnut ottaa tehtäväkseen esimerkiksi iltapalan tallentamista kuvalliseen muotoon. Hmpf. Tavallaan harmi, mutta sitten taas toisaalta olen todella onnellinen, että ihmiset keskittyivät matkapuhelimiensa sijasta juhlimaan kanssamme. Iltapalakuvien puuttumisesta huolimatta haluan kuitenkin esitellä erään iltapalapöytään kuuluvan asian, nimittäin servetit.

Häidemme juhla-aterialle saimme servetit pitopalvelultamme Kristallilta ja niiden halusimme olevan melko yksinkertaiset, vaaleat tai harmaat lautasliinat jotka sopivat kattaukseen. Iltapalalle sen sijaan ajattelimme hankkia jotain vähän hauskempaa ja kun tapasin juhlakauppa Pirteän Paketin omistajan Katrin viime helmikuussa Tampereen Häämessuilla virittelimme yhteistyön, jonka lopputuloksesta pääsimme nauttimaan häidemme iltapalalla.

Lahja- ja juhlaliike Pirteä Paketti on ainakin Hämeenpuiston (ellei koko Suomen) pienin kivijalkamyymälä ja se sijaitsee osoitteessa Satamakatu 5. Olen kävellyt siitä monesti huomaamattani ohi eikä juhlakauppaa kovin helposti huomaakaan ellei sitä ole etsimässä. Mutta söpökin se on! Muutamaan neliöön mahtuu yllättävän paljon tavaraa ja häitään suunnittelevien kannattaakin käydä vilkaisemassa myymälän hyllyt läpi mikäli pyörii sillä puolen Tamperetta. Ja muutenkin. Myymälä on auki maanantaisin ja torstaisin sekä sopimuksen mukaan, mutta myös verkkokauppaan kannattaa tutustua. 






Pirteä Paketti myy aika pitkälti kaikkea, mutta erityisen suuressa suosiossa olevat Onnen kyynelille -nenäliinat sekä anopeille hääpäivän liikutuksia varten suunnatut kankaiset nenäliinat löytää täältä kätevästi. Me kuitenkin kiinnostuimme printattavista iltapalaserveteistä, sillä häämessuilla näin Katrin mallikansiossa kuvan pääkalloserveteistä. Ne olivat ihanat!

Ongelmaksi meinasi kuitenkin muodostua se, että kuva oli entisen asiakkaan toimittama eikä sitä enää ollut olemassa. Siispä vastaavanlainen kuva tuli toteuttaa itse. Otin avukseni uskolliseksi osoittautuneen Canvan (jota en vain voi hehkuttaa tarpeeksi) ja aloin työstämään meidän näköisiä servettejä. Katri kannusti tähän kovasti ja kertoi, että melkein mistä tahansa omasta ideasta voi toteuttaa painolaatan servetille, kunhan vain kuvan toimittaa selkeänä kuvatiedostona. 

Tein ensin harmaat pääkallot sydänsilmillä, mutta kuvien tuli olla selkeillä ääriviivoilla. Siispä palasin takaisin sorvin äärelle ja väänsin uuden kuvan, hieman erilaisilla pääkalloilla. Aikaa koko hommaan meni ehkä 40 minuuttia alkusäätämisen jälkeen ja voila, siinä se pääkallopari sitten oli! Laatta valmistui parissa päivässä, Katri valitsi meille sopivan fontin ja seuraavalla viikolla sainkin jo hakea upeat servettimme aterintaskuilla kivijalkamyymälästä kotiin.




Erityisen kivan jutun tästä tekee se, että saimme painolaatan itsellemme, ihan omaksi. Katri vinkkasi, että sillä voi teettää servettejä vaikka tulevia kymmenvuotishääpäiviä varten, ja jos hääpäivää ei halua kuljettaa mukana voi sen aina katkaista muusta laatasta irti. Mielestäni servetit olivat mahtava yksityiskohta häissämme ja laitoinkin niitä muutaman kappaleen talteen muistuttamaan hääpäivästämme. 

Kuva kaason nappaamana juhlapaikan valmistelujen aikaan.

Voin lämpimästi suositella kaavailemaan omiin juhliin sopivaa kuvaa ja teettämään persoonalliset servetit! Itse ajattelin joskus teettää poikien piirustuksesta laatan ja hyödyntää sitä tulevissa perhetapahtumissa - vaikkapa ylioppilasjuhlissa!


***
Servetit on saatu.