28. kesäkuuta 2015

Provinssi 2015

Tämä viikonloppu menikin sitten kotifestareilla, Fate No More kun on bändi jota ei järisyttävän hirvittävän lippuhintojenkaan varjolla voinut jättää välistä. On tullut joskus ennenkin käytyä näillä kotifestareilla, nimittäin...


Tänä vuonna sitten näin:


Festareista lisää myöhemmin, ei vanha jaksa enää neljän tunnin yöunilla...

24. kesäkuuta 2015

Lämmin perunasalaatti

Toinen juhannuksen onnistuneista lämpimistä ruoista oli perunasalaatti, jonka reseptin Tommin on poiminut talteen Yhteishyvän Ruoka maailma -liitteestä (6/08). Salaatti oli helppo ja nopea tehdä, joskin vihannesten kypsentymistä uunissa tulee odotella jonkin aikaa. Salaatti sopi erinomaisesti grillattujen herkkujen lisukkeena, mutta aivan hyvin salaatti menee ruokaisempana lounaanakin.



Neljän hengen salaattia varten tarvitset:
  • 500g uusia pottuja
  • 500g porkkanoita
  • 2 punasipulia
  • 1/2 sitruunaa
  • rucolaa

Kastikkeeseen tulee:
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 3 rkl öljyä
  • 2 rkl hunajaa
  • 1 tl suolaa
  • 1/4 tl mustapippuria

Lisäksi tarvitset kimpaleen (tai ohjeen mukaan 100g) fetaa.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese,harjaa ja puolita uudet perunat, kuori porkkanat ja leikkaa ne reiluiksi paloiksi, kuori ja leikkaa punasipulit neljään osaan sekä pese sitruuna huolella ja leikkaa se lohkoiksi. Laita kaikki kulhoon.

Kuori valkosipulit ja murskaa ne. Voit myös hienontaa ne veitsellä, makua irtoaa joka tapauksessa. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kippaa kasvisten päälle. Kääntele huolella niin, että kastike leviää kunnolla.


Koko komeus pellille leivinpaperin päälle ja uunin alatasolle noin 45 minuutiksi, kunnes kasvikset ovat sopivan pehmeitä. 

Levitä rucola tarjoiluvadille, kaada hieman jäähtynyt kasvisseos rucolapedille ja murenna fetaa oman maun mukaan päälle. Nauti lämpimänä! (Tosin söin salaatin jämät jääkaappikylmänä seuraavana päivänä ja kyllä se silloinkin vielä aivan hyvää oli.)


23. kesäkuuta 2015

Kolassa keitetyt ribsit

Kuten aikaisemmassa postauksessani jo kerroin, olemme muutamana edellisenä juhannuksena valmistaneet herkulliset ribsit hieromalla niihin ensin mausteita pintaan, paistamalla niitä sitten monta tuntia uunissa ja lopulta grillaamalla ne barbequekastikkeen kera grillissä. Tänä vuonna päätimme kokeilla kuitenkin ribsien keittämistä ohjeella, jonka Tommi on vuosia sitten repäissyt jostain lehdestä talteen.

Neljän hengen annokseen tarvitaan:
  • noin 3 litraa kolajuomaa
  • 2 sipulia
  • 1-2 sitruunaa
  • 3-4 valkosipulinkynttä
  • pala inkivääriä
  • 1 dl soijakastiketta
  • ½ dl worcestershirekastiketta
  • 2 kg porsaankylkeä
  • noin 2 dl barbequekastiketta voiteluun

Pese sitruunat huolellisesti ja viipaloi ne kuorineen. Lohko sipulit ja viipaloi valkosipulit sekä inkivääri. Kaada kola isoon kattilaan ja lisää sitruunat, sipulit, valkosipulit ja inkivääri sekaan. Lisää kattilaan soijakastike ja worcestershire. Kiehauta liemi.

Nosta raa’at, pariin kolmeen osaan pilkotut lihat kattilaan ja keitä hiljaa poreillen noin puolitoista tuntia. Anna lihojen jäähtyä liemessään, valuta ja kuivaa. Voitele lihat barbequekastikkeella ja grillaa rapeiksi.





Meillä oli neljälle hengelle varattuna 2,8 kg maustamattomia ribsejä, eikä niistä jäänyt montaakaan luunväliä seuraavalle päivälle. Kolajuoman kohdalla olimme hieman hölmöjä, sillä ostimme halvinta mahdollista merkkiä vaikkei ehkä juuri litrahinnassa olisi tarvinnut ruveta pihistelemään... Toisaalta lieköhän makuun vaikuttanut se, onko kyseessä ihka aito Coca-Cola vai jokin korvaata tuote. Ehkä testaamme seuraavalla kerralla aidolla tavaralla. Sitruunan sijaan olisi voinut käyttää limeä, se olisi voinut antaa hieman vielä pirteämmän maun kuin sitruuna. Inkivääriä viipaloimme joukkoon ronskisti, eikä sitä ollut ollenkaan liikaa. Ja meidän taloudessa ainoat oikeat barbequekastikkeet ovat melkeinpä Sweet Baby Ray’s ja Hunt’s, joista tällä kertaa käytimme ensimmäisenä mainittua. Ohjeessa mainittu kaksi desiä on kyllä aika kesy määrä, meillä ainakin kastiketta tuppaa lorahtamaan aika reilusti lihalle kuin lihalle.

Ribsien kanssa söimme grillattuja maisseja ja nautimme Coronat limeviipaleella. Punaviiniäkin oli, mutta tällaisen grilliruoan kanssa kevyt olut sopii melkeinpä paremmin. Joskin nämähän ovat niitä kuuluisia makuasioita.



Aikaisempien vuosien uunissa kypsytettyjen ribsien rinnalla nämä olivat kyllä voittajia. Lihat oli melkeinpä haasteellista saada kattilasta ylös niin, että luut pysyivät paikoillaan, ja viimeistään syödessä vain kopina kuului kun luut putoilivat lihoista lautasille ahnaiden ruokailijoiden päästessä tositoimiin. Voimme todellakin suositella tätä ohjetta!

21. kesäkuuta 2015

Perinteinen mökkijuhannus

Meillä on Tommin kanssa ollut jo useamman vuoden perin toimiva sopimus juhlapyhiin liittyen: vietämme aina joulun minun vanhempieni luona lapsuuskodissani Etelä-Pohjanmaalla ja juhannuksen Tommin mökillä Itä-Suomessa. Tokihan se olisi hauskaa joskus juhlia keskikesän juhlaa myös oman perheeni kesken isovanhemmiltani perityllä mökillä, etenkin kun sille mökille on tästä Tampereelta vain noin puolisentoista tuntia ajomatkaa, mutta koska en ole valmis luopumaan perinteisestä joulustani, juhannukseksi suunnataan vuodesta toiseen noin neljänsadan kilometrin päähän Pohjois-Savoon.

Niin myös tänäkin vuonna. Ihana, siis oikeasti ihana anoppini saapui jo viime maanantaina auttamaan minua ikkunoiden pesussa (lue: pesemään meidän ikkunat ja parvekelasit) ja viettämään aikaa Papun kanssa. Minulle, väsähtäneelle kotiäidille tämä tietenkin oli luksusta. Ikkunat ja parvekelasit peseytyivät melkein kuin itsestään, pyykit löytyivät viikattuina kaapista, lapsi oli ruokittu, puetettu ja leikitetty, koko ajan, ja aina kun yritti ehättää anopin kiinni itse työnteosta, nainen istui Aamulehteä lukien olohuoneen nojatuolissa. Miten noi pohjoiskarjalaiset naiset ovat niin tehokkaita noin salakavalasti? Papukin otti jälleen kehitysaskelia, melkein jopa kirjaimisellisesti, sillä tyyppi nousi seisomaan tukea vasten sen puolen tunnin aikana, mitä ajelin nyrkkeilyharjoituksiin joita lopulta ei ollutkaan silloin kun luulin. Hyvä minä... Mutta oikeasti hyvä Papu!

Pystyyn nousemisen lisäksi myös tämä oli uusi, erityisen hauska juttu.

Anoppi tuli tietenkin mukanamme Itä-Suomeen. Oli helpottavaa ajella sen viitisen tuntia mökille, kun Papullakin oli takapenkillä seuraa. Koska tyyppi ei enää nuku kuin parin tunnin päivittäiset päikkärit on pitkään autossa istuminen toisinaan turhauttavaa, meille kaikille. Ajomatka mökille sujui kuitenkin varsin mielekkäästi; lomaliikenne oli maltillista torstaina aamupäivästä välillä Tampere-Jyväskylä, Jyväskylän Keljonkeskuksella ei ollut hirveästi vielä ruuhkaa kauppojen kassoillakaan, eikä loppumatkastakaan jouduttu mahdottomiin letkoihin tienpäällä matkatessamme. 

Mökillä juhannuksen kuvioihin liittyi tietenkin perinteisesti saunominen ihanassa rantasaunassa, jossa löylyt ovat lempeät ja kosteat eikä lämmittämiseenkään kulu puolta iltaa. Ruoka näyttelee enemmän tai vähemmän pääosaa ja jo muutaman vuoden ajan olemme valmistaneet juhannusaattona grilliribsejä uunissa kypsyttämällä. Tällä kertaa päätimme koittaa keittää ribsit colajuomassa ja mausteissa, ja ribseistä tulikin todella herkullisia! Juhannuspäivänä oikaisimme hieman ja paistoimme kaupan kylmäaltaasta valikoimiamme valmiiksi marinoituja possuja ja kanafileitä, mutta valmistimme niiden kylkeen maukkaan lämpimän perunasalaatin rucolapedillä. Siitä tulikin oitis yksi kesäpöydän suosikeistani, joten resepti onkin syytä painaa mieleen.


Juhannuksen erikoisuuksia olivat ensimmäistä kertaa kokeilussa olleet särkipihvit ja Tommin synttärikakku. Särki on usein tituleerattu roskakalaksi eikä sitä kyllä syö Erkkikään sellaisenaan kalan runsaan ruotoisuuden vuoksi, mutta kuulemma kala maistuu aivan hyvältä. Tommi on aikaisemmin hankkinut jonkin kaupan alennusmyynnistä lihamyllyn ihan vain kalan jauhamista varten, ja kun Tommi isänsä kanssa nostelikin oivan saaliin hyväkokoisia särkiä laiturin nokasta aattoiltana, päätimme koittaa särkipihvien tekemistä. Helpolla ohjeella nopeasti pyöräytetty taikina maistui muurikkapannun kautta aivan kelvolliselta ja pihvit olisivatkin varmaan aivan paikallaan esimerkiksi sämpylöiden välissä kalaburgerina. Papukin sai osansa ja näytti särki maistuvan pojalle hyvin parsakaalibataatin kanssa.


No mutta entäs se kakku sitten? Koska juhannuksena vietetään aina Tommin syntymäpäiviä olin pyytänyt, että saisin leipoa sankarille kakun muutaman vuoden tauon jälkeen. Yleensä Tommin äiti on halunnut valmistaa synttärikakuksi Tommin lapsuusajan herkkuja, mutta omat jauhopeukaloni ovat syyhynneet jo jonkin aikaa miehen merkkipäivien tienoilla. Kyselinkin jokin aika sitten olisiko Tommilla toiveita kakun suhteen, ennen kuin antaudun suunnittelemaan pohjaa, täytettä (tai täytteitä) ja koristeita. ”Hmm... joo, pekonia!” Niin siis kakun, syntymäpäiväKAKUN suhteen? ”Niin. Pekonia.” Jahas, no selvä.

Ja tämmöinen siitä sitten tuli, tadaa!


Muuten juhannus, joka oli yllättävänkin vähäsateinen eikä yhtään niin kylmä kuin vuosi sitten, piti sisällään Papun kiipeilytelineenä toimimista, sohvalla retkottelua, kalastelua ja nuotiolla istuskelua. Tänään vielä ennen tavaroiden pakkaamista päätimme Tommin kanssa reipastua ja käydä aamulenkillä, joten edes jotain liikunnallistakin tuli harrastettua kaiken paikallaan nautiskelun vastapainoksi.








Lisäilen juhannuksen herkuista ohjeita seuraavassa postauksessa!

14. kesäkuuta 2015

Keikkakesä on aloitettu

No niin. Kesä alkoi ja samalla vapaa-aika mukamas loppui. Onko tämä nyt sitä lomakiirettä josta kaikissa lehdissä kamalasti vouhkataan? Suoraan sanottuna muutama TV-sarja on koukuttanut niin pahasti, että ne muutamat hassut tunnit päivässä jotka poitsu nukkuu, ovat menneet tuotantokausia kahlatessa. Ovathan kaikki muutkin tietoisia, että Game of Thrones tulee taas?

Kesäkuu tempaistiin käyntiin Puolustusvoimien lippujuhlapäivänä Helsingissä, jonne suuntasimme Tommin ja veljeni kanssa katsomaan Jäähallilla keikkaa vetäviä Five Finger Death Punchia ja legendaarista Judas Priestiä. Olimme veljeni kanssa jo joitakin vuosia sitten lyöneet kättä päälle, että FFDP lähdetään yhdessä tuumin katsomaan jahka bändi saapuu Suomeen, mutta bändin vieraillessa viimeksi loppuvuodesta 2013 keikkaliput myytiin loppuun ennen kuin saimme lippuja lunastettua. Tällä kertaa onnistu, ja Tommikin saatiin houkuteltua mukaan "nykynuorten pomppuhevibändin" keikalle illan pääesiintyjän vuoksi. Itselläni Judas Priest on ollut suhteellisen vähäisellä kuuntelulla mutta kukaan ei varmaan voi kieltää metallijumala Halfordin luotsaaman bändin merkitystä hevi- ja metallipiireissä, ja bändi onkin ollut omalla Pakko nähdä -listalla jo jonkin aikaa. Nyt tuli sekin ruksattua yli!

Five Finger Death Punch soitti yllättävän lyhyen setin, vain puolisen tuntia. Meno eturivissä oli hikistä, bändin reippaalla kädellä yleisöön kylvämien plektrojen perässä ryntäiltiin antaumuksella, ja pomppuhevi -termille uskollisena useampikin biisi pisti polvinivelet koville tahdissa hyppimisen vuoksi. Erityisesti yhtyeen laulaja Ivan Moody käytti koko lavaa hyväkseen ja roikkui milloin lavan vasemmassa, milloin oikeassa laidassa virnistelemässä yleisölle. Bändi kokonaisuudessaan otti aivan mukavasti kontaktia yleisöön, mutta lyhyen setin vuoksi taisi olla hieman kiire laulaa biisit pois alta ja tehdä tilaa illan pääesiintyjälle. Olisivat tyypit voineet kyllä toisen mokoman puolituntisen soittaa... Erityisesti jäi ehkä kalvamaan se, ettei Rob Halford tullut lavalle esittämään bändin kanssa kappaletta Lift Me Up, jolla Halford alunperin laulaa.

No mutta se Priest. Rokkilegenda, joka siis on tehnyt musiikkia jo viidellä vuosikymmellä (!), soitti hyvän kimaran kappaleita joista Tommi varmasti tiesi kaikki ja joista itse tunnistin ainakin kaikki radiosoitot. Halford oli aluksi hieman pettymys, sillä miehen esiintyminen oli vaisua, ääni ei meinannut venyä rokkikukon tunnettuun monipuoliseen ääniskaalaan, ja muutenkin tuntui siltä, ettei bändi oikein meinannut päästä käyntiin. Halford kylläkin vaihtoi tunnollisesti takkia melkein jokaisen biisin jälkeen tarjoten ainakin jotain uutta yleisölle, mutta kesti hyvän tovin ennen kuin mies nähtiin tapojensa mukaan moottoripyörän selässä lavalla. Itsehän tietenkin olin juuri silloin juomassa, uskokaa tai älkää, euron kraanavettä anniskelualueella, kun salista kaikui Breaking the Law -biisin tunnetut sävelet. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että juuri samalla hetkellä Five Finger Death Punchin laulaja Moody käveli ohitseni ja pääsin ottamaan kaverin kanssa selfien. Ei mennyt aivan hukkaan siis sekään euron vesituoppi!

Noin puolen välin jälkeen meno oli jo aivan toista mitä keikan alussa ja sekä yleisö että bändikin oli hyvässä vedossa. Useammankin encoren jälkeen sai lähteä tyytyväisenä valumaan takaisin hotellille pohtimaan, mitkä rokin legendat on vielä näkemättä. Olisiko ehdotuksia?