22. elokuuta 2015

Kaffilan aamiaisbuffa ja Herwoodin brunssi

Ystäväni ja lähimmäiseni jo tietävät, että mikäli mielii saada treffit kanssani aikaiseksi, tulee olla hyvissä ajoin kalenterin kanssa sopimassa mahdollista viikonloppua. Olemme Tommin kanssa surullisen kuuluisia täydestä kalenteristamme poukkoillessamme milloin missäkin päin Suomea sukuloimassa, festareilla, rompepäivillä, mökkeilemässä... Papun syntymän myötä meno on hieman rauhoittunut ja vuodenajasta riippumatta myös erittäin tarpeellisia kotiviikonloppuja on tullut jätettyä kalenteriin huomattavasti aikaisempaa enemmän. Onneksi myös tänä kesänä olemme olleet poikkeuksellisen paljon  kotona, joten olemme saaneet nauttia paikallisista viikonloppujen herkuttelukohteista.

Jokunen viikko sitten suuntasimme lauantaina Tampereen keskustaan jo aamulla ja etsimme määrätietoisesti paikkaa, jossa nauttia kattavan aamiaisen. Tommi teki pikaisen salapoliisityön internetissä ja kiinnostui Kaffilasta, joka oli mainittu oivallisena aamupalakohteena. Suuntasimme siis keskustorilta kulman taakse Aleksis Kiven kadulle ja Kaffilan pieneen mutta aivan sievään kahvilaan.

Kaffilan aamiaisbuffa maksaa 12,90€ ja sen voi nauttia lauantaina ja sunnuntaina klo 10-12. Buffa sisältää jogurttia, luomumysliä, lähileipomon sämpylöitä lisukkeineen, luomumehu(j)a, raejuustoa, kananmunia, kahvia ja teetä, sekä croissantin hillojen ja nutellan siivittämänä. Kahvi ja tee ovat myslin tavoin luomua. Kaikki muut paitsi croissantit löytyivät pienestä seisovasta pöydästä, aamupalaan kuuluvan croissantin sai noutaa myyntitiskiltä. Tiskiltä sai halutessaan hakea myös höyrytettyä maitoa kahviinsa. 




Palvelu oli oikein ystävällistä ja paikka siisti, eikä aamupalankaan suhteen ollut sen kummemmin valittamista. Tommi tapansa mukaan kaipasi vielä pekonia, mutta itse olin tarjontaan aivan tyytyväinen ilman sitäkin. Mainoksen mukaisia mehuja oli vain yhtä laatua, appelsiinimehua, mutta sitrushedelmillä maustettua vettä löytyi kannu. Sämpylät olivat oikein herkullisia ja niihin sai sivellä halutessaan voin sijaan tuorejuustoa.

Lastenistuin löytyi ja änkesimme kolmistaan pienen kahden hengen pöydän ääreen, jolloin vanhempien aamupalanautinto kärsi hieman pienten käsien havitellessa aivan kaikkea, mitä pöydällä sattui olemaan. Isommat pöydät olivat kuitenkin varattuja, ja vaikka paikka ei ollutkaan täysi, asiakkaita tuli ja meni aivan hyvään tahtiin pitäen Kaffilan kiireisenä. Aamiaisbuffan lisäksi paikalla kannattaa käväistä nauttimassa herkullisia erikoiskahveja sekä erittäin hyvältä näyttäviä kakkuja. Me olimme aamiaiseen aivan tyytyväisiä, ilman sitä pekoniakin, ja saatamme käväistä paikassa toistamiseenkin.




Tänään kävimme ensin leikkimässä läheisessä leikkipuistossa Papun kanssa jonka jälkeen otimme bussin ja suuntasimme lähinaapurustoomme Hervantaan. Menimme testaamaan Herwood StageBar & Kitchen -paikkaa Opiskelijankadulle jossa on aloitettu lauantaibrunssit hintaan 16,50€ per henkilö (lapset 10 ikävuoteen asti 1€ per ikävuosi). Iltaisin yökerhona, päivisin lounaspaikkana palveleva, noh, baari, oli aivan kelvollinen lauantaibrunssipaikka jos pääsi yli siitä, että lattiat olivat edellisen illan jäljiltä vielä hieman tahmeat. Palvelu oli ystävällistä ja saimme valita mieleisemme pöydän samalla kun tarjoilija kävi noutamassa meille lastenistuimen. 



Vajaan seitsemäntoista euron hintaan tarjolla oli kolmea eri salaattia (kreikkalainen, katkarapu-cuscus ja savulohisalaatti), keitettyjä kananmunia, riisipiirakoita, kahta erilaista foccacciaa, tuoretta ananasta ja vesimelonia, sekä pääruokapöydästä savustettua possua bbq-kastikkeessa, grillattua kanaa, chili con carnea, ranskalaisia ja sipulirenkaita. Jälkiruokapöydästä löytyi mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeella, pieniä munkkeja sekä kakkutikkareita kahvin kera. Lisähintaan sai tietenkin baarista valita mieleisensä brunssijuomat, me päädyimme 4€ maksaviin kuohuviinilasillisiin sekä 3,50€ maksaneisiin tuopillisiin (!) tuoremehuihin. 






Brunssi maistui hyvältä ja oli reilun kokoinen tarjonnaltaan, etenkin hintaansa nähden. Katkarapu-cuscussalaatti oli hieman mauton mutta kieltämättä ruokaisa kikherneineen päivineen, lohisalaatti oli herkullista ja bbq-possu suussa sulavaa. Ranskalaiset, jotka ovat kylläkin perin tavallista sapuskaa eikä mielestäni ehkä aivan brunssille sopivaa, olivat rapeita ja maistuivat hyviltä. Tuoreet hedelmät raikastivat muuten aika raskasta ruokaa, mutta ehkä jotain muutakin... kevyttä ja kesäistä olisi voinut olla tarjolla. Jälkiruoista mustikkapiirakka oli aivan hyvää, eikä kakkutikkarikaan ollut onneksi yhtään niin makea, mitä ensiksi pelkäsin. Kahvin kanssa ne maistuivat hienosti. Ehkä tosin jälkiruokapöytäänkin olisin kaivannut vielä jonkin hieman raikkaamman vaihtoehdon. Moussen tai vaikkapa tuorejuustokakun? 


Mutta hyvä mieli ja täysi olo tästä brunssista jäi näinkin! Havahduimme seitsemän aikaan illalla siihen, että brunssi oli pitänyt nälän loitolla hienot seitsemän tuntia. En näkisi mahdottomana käväistä Herwoodin StageBar & Kitchenin lauantaibrunssilla joskus toistekin. Ja miksei paikassa voisi pistäytyä joskus nauttimassa a la carte -annoksenkin, ainakin nettisivujen mukaan heillä suositaan lähiruokaa ja annokset valmistetaan Josper-puuhiiligrillillä. Kuulostaa hyvältä!

21. elokuuta 2015

Juhlavalmisteluja

Papun ensimmäinen syntymäpäivä on aivan kohta ja koska juhlien ja tapahtumien järjestäminen on niin hauskaa, myös synttärikekkerit ovat jo kovasti mielessä. Ensimmäinen syntymäpäivä on jännittävä tapahtuma lähinnä vanhemmille, sillä eipä tuollainen pieni ihminen vielä osaa ymmärtää juhlista juurikaan tuon taivaallista. Varmaan tulevien vuosien syntymäpäivät tulevat olemaan pojalle itselleen merkityksellisempiä, mutta kyllähän esikoisen 1v. -juhlat ovat vaan jotain todella ainutkertaista!

Itse odotan kovasti myös tulevien vuosien lastenkekkereitä, sillä tarjoilujen, koristeiden ja kutsukorttien suunnittelu on itselleni todella mieluisaa puuhaa. (Jopa niin paljon, että tasaisin väliajoin huomaan harkitsevani graafiselle suunnittelulinjalle hakemista.) Viimeksi sain suunnitella Papun nimiäisiä, mutta silloin aikaa ja energiaa suunnitteluhommiin oli huomattavasti vähemmän, olihan minulla hoidettavana samaan aikaan pieni vauva. Nyt juhlahommiin ehtii paneutua vähän paremmin, vaikkei tyyppi mikään suuren suuri ole vieläkään.

Pyysin Tommi ottamaan Papusta 1v.-kuvia poikien ollessa Tommin viimeisellä lomaviikolla mökkeilemässä, ja niinpä hän ottikin. Alun perin olimme ajatelleet viedä pojan aivan studiokuviin, mutta jahkattuamme sopivaa kuvaajaa ja sopivaa aikaa Tommi totesi, että kun kerran kotoakin löytyy aivan asialliset kuvausvermeet, niin miksi kääntyä ulkopuolisen puoleen. Mielestäni ammattilaisella olisi kyllä edelleen kiva käydä, joten katsotaan päädymmekö kuitenkin otattamaan Papusta studiokuvat syksyn tultua. Osaako kukaan ehdottaa Pirkanmaalta hyvää lasten kuvaamiseen erikoistunutta valokuvaajaa?






Mökillä otetut kuvat ovat oikein kivoja ja synttärikutsuun valikoitui kuva Papusta muovisen veneen kanssa. Tilasin kutsut Smartphotosta, palvelusta josta jo vuosien ajan olen tilannut niin kuvat kuin kuvatuotteetkin. Smartphoton jälki on mielestäni laadukasta ja hinnat varsin kohtuulliset, tuotteet toimitetaan nopeasti ja mikäli asiakaspalvelulle on ollut tarvetta, on se ollut ystävällistä ja toimivaa. Palvelusta löytyy useita erilaisia valmiita korttipohjia, mutta itse olen tykännyt tehdä kortit ja kutsut itse.

En ollut ajatellut mitään sen kummempaa teemaa syntymäpäiväjuhlille, mutta teema ikään kuin tuli itsestään. Leluvene, ankkurilippis... No tietenkin merimiesteema! Ja isin stailaamana, ei huono! Pinterestiä selatessa löytyikin ripakopallinen kivoja teemaan sopivia vinkkejä kattauksen ja koristeiden suhteen.

Kuva 1, 2, 3, 4, 5
Ja koska suorastaan kihisen halusta päästä jo koristelemaan keittiötä sekä leipomaan kakkua ja muita tarjottavia, päädyin heti tekemään löytöjä kaupungilla piipahtaessani. Tiger on erinomainen kohde piipahtaa mikäli mielii ostaa juhlakrääsää sopuhintaan. Sieltä minäkin nuo alla olevat juhlajutut löysin. Vielä pitäisi ennättää askarteluliikkeeseen ostaakseni koristeisiin tarvittavia pahveja ja papereita, sekä suunnitella kakku sisältöineen ja koristeineen. Mutta jos nyt ensin lähettäisi ne kutsut!


16. elokuuta 2015

Liikuntain puolimaraton

Johan on taas aikaa vierähtänyt! Kuluneet viikot menivät pitkälti Tommin viimeisiä lomia viettäessä, kävimme mm. katsastamassa mahdollisia juhlapaikkoja niitä mahdollisia häitä varten (niistä joskus tuonnempana), sekä harrastuskuvioissa helteisessä Sofiassa Bulgariassa. Sain kunnian osallistua kansainväliseen työpajaan, joka keräsi väkeä 15 eri maasta ja piti sisällään mielenkiintoisia luentoja ja tapahtumia, joiden aihepiirit liikkuivat itselleni tärkeän asian ympärillä.

Kesän juoksuhommat ovat jatkuneet enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi ja olen saanut käytyä lenkillä pari kertaa viikossa, juoksin jopa Bulgarian polttavassa helteessä pari lyhyttä lenkkiä ettei puolimaratonharjoittelu katkeaisi ennen aikojaan. Tälle kesälle pisin lenkki jäi kuitenkin valitettavaan kymmenen kilometrin pyrähdykseen, enkä ennättänyt lisätä matkaa sinne lähemmäs viittätoista kilometriä kuten alunperin suunnittelin.

Eilen sitten olikin hieman jännittävä startata Kangasalla järjestettävässä puolimaratonissa, kun ei tiennyt lainkaan miten pidempi juoksumatka tulisi sujumaan. Tapahtuma on melko nuori, eikä se vielä ole tainnut löytää vielä monenkaan Pirkanmaalaisen juoksijan tietoisuuteen. Tällä kertaa tapahtumaan osallistui järjestäjien mukaan hieman alle 300 osallistujaa, mutta tapahtuma on mitoitettu jopa viidelle sadalle juoksijalle. Valittavana on joko kymppi tai sitten tämä puolikas, eli 21,4 kilometriä, johon itse osallistuin. Käy Liikuntain verkkosivuilla tästä!



Maasto oli mukavan tasaista ja kammoamiani nousuja ja laskuja oli maltillisesti, eivätkä ne muutamatkaan olleet järin jyrkkiä. Reitti kiersi Kangasalan keskustan tuntumasta maaseudulle, jossa pilvettömältä taivaalta paahtava elokuun aurinko oli melko armoton. Juomapisteitä oli tasaisesti noin 6, 10, 15 ja 18 kilometrin kohdilla. Maalissa juoksijat palkittiin mitaleilla ja tarjolla oli sipsejä, suolakurkkua, palautusjuomaa ja vettä. Osallistumismaksu, perin kohtuullinen 25 euroa (ennakkoilmoittautuneena) sisälsi juoksuoikeuden lisäksi kassin, josta löytyi tekninen paita ja juomapullo, sekä ilmaislippu uimahalli Kuohuun. 


Lähdin matkaan todella hyvillä mielin, ja hyvä mieli vain jatkui pitkin juoksua. Askel tuntui kepoiselta, onnistuin tasapainottelemaan tavoiteajan (n. 8,5 km/h) ja sykerajojen (mieluiten alle 170 bpm) välillä ja yleinen ilmapiiri oli kerrassaan positiivinen. Tienlaidoille oli kerääntynyt aikuisia hurraamaan ja lapsia läpsyttämään alafemmoja ohi hölköttelevien juoksijoiden kanssa. Hyvä fiilis jatkui oikeastaan koko matkan, kunnes viidentoista kilometrin kohdalla oikea etureisi rupesi ennakoimaan alkavaa kramppia. Juuri samoilla tienoilla Tommi oli parkissa auton kanssa ja tarjosi lennosta energiageeliä sekä mukaan varaamiani suolakurkkuja, mutta siinä vaiheessa ne eivät ennättäneet enää vaikuttaa vaan seitsemäntoista kilometrin merkkipaalulla oikea etureisi kutistui puoleen alkuperäisestä pituudestaan. Tai siltä se ainakin tuntui. Juoksin kramppaavalla reidellä kiroillen, kunnes kramppi siirtyi ensin oikeaan pohkeeseen ja sitten vasempaankin jalkaan. Siinä vaiheessa juoksu oli jo aika mahdotonta, mutta viimeistään jalkapohjien vetäessä itsensä kramppiin, alkoi oikeasti ottaa päästä.

Siinä sitä sitten käveltiin ja kiroiltiin, mutta "intiaanijuoksulla" (20 askelta kävellen, 20 askelta juosten) pääsin linkuttamaan maaliin. Fiilis oli kaikesta kramppailusta huolimatta erinomainen, eikä edes harmittanut, etten päässyt alittamaan ensimmäisen puolimaratonini aikaa, 2 tuntia 35 minuuttia. Kun ottaa huomioon sen, että enemmän tai vähemmän kävelin viimeiset kolme kilometriä, ei ylimääräiset neljä minuuttia ole syy olla onneton. Ja ainakin tästä juoksusta jäi se jo kerran kadotettu fiilis: tätä lisää!




Nyt odottelen, että lihakset muistuttavat olemassaolostaan seuraavien päivien aikana, jolloin lenkkeily voi olla hetken kaukana mielihaluista. Uudet lenkkaritkin pitäisi hankkia, vanhat kunnon Niket ovat palvelleet jo hyvästi kaksi vuotta eivätkä ehkä ole enää kaikista joustavimmasta päästä. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa juoksuharrastusta ja ruveta pohtimaan ensi vuoden tapahtumia, joita varten olisi hyvä kuluttaa talven mittaan lenkkipolkuja.

Kuulin, että Forssassa järjestetään hyvä pyöräily- ja juoksutapahtuma, onko kellään omakohtaisia kokemuksia siitä?