27. syyskuuta 2015

Tampereen perhetuvat, vanhempien ja lasten kohtaamispaikka

Minä en ole mikään pullantuoksuinen, born-to-be-kotiäiti, joka nauttisi täysin rinnoin vauvan kanssa kahdestaan arjesta kotona, aamusta iltaan, päivästä toiseen. Tiesin sen jo ennen kuin lasten hankinta tuli ajankohtaiseksi, ja tulin asiasta erittäin tietoiseksi kun Papu oli syntynyt ja päiväni täyttyivät vauvan syöttämisestä, unen valvomisesta ja vaipan vaihtamisesta. Päivät olivat pitkiä (ja yöt lyhyitä) eikä pienen kuolaavan ihmisminiatyyrin kanssa saanut hyvinkään syvällisiä keskusteluja aikaan edes silloin, kun ennätti lukea päivän lehden jossain vaiheessa ja tiesi tuoreimmat uutiset. Katselin kateellisena Tommin jälkeen sulkeutunutta ulko-ovea ja synkistelin, että taas se pääsee keskustelemaan aikuisten ihmisten kanssa, syömään jonkun toisen valmistaman lounaan rauhassa ja juomaan kupin kahvia ilman, että pitää koko ajan kuunnella korva tarkkana koska viereisestä huoneesta kuuluu vaativa parkaisu.


Minulla on yksi ystävä, joka asuu lähellä kotiamme ja jolla on neljä viikkoa Papua nuorempi poika. Ystäväni kanssa kävimme toisinaan vaunulenkeillä ja keskustelimme hyvässä lykyssä hieman muistakin asioista, kuin vauva-arkeemme tiiviisti liittyvistä tekijöistä, mutta huomasin kodin seinien alkavan ahdistaa toden teolla. Kaipasin kipeästi muiden ihmisten seuraa.

Alkuvuodesta rupesin käymään Papun kanssa Tampereen Kaupunkilähetyksen järjestämässä vauvojen laulu- ja lorupiirissä kerran viikossa. Siellä laulujen ja lorujen ohella kuulin muilta äideiltä, että alueellamme toimii myös Tampereen ensi- ja turvakotiyhdistyksen ylläpitämä perhetupa. Päätin lähteä katsomaan mistä tuvassa oli kyse, se kun sijaitsi vielä todella lähellä kotiamme.

Ja voi että tuliko tuvasta minulle ja Papulle tuttu paikka! Annalassa, Hervannassa ja Linnainmaalla toimivat perhetuvat ovat omien sanojensa mukaan oman alueensa kohtaamispaikkoja lapsiperheille. Perhetupien tärkein ominaisuus on tarjota vertaistukea vauva- ja lapsiarkeen, mutta toiminta on myös todella, noh, toiminnallista. Niillä järjestetään mm. teemaretkiä leikki- ja huvipuistoihin, erilaisia askartelutuokioita niin lapsille kuin aikuisillekin, vauvakahvilaa, lastenvaate-esittelyjä... Kerran viikossa on jopa mahdollista varata kolmen tunnin hoitopaikka lapselle tuvalta, jos vaikka äiti haluaisi käydä kaupassa tai hammaslääkärissä rauhassa, siivota tai vaikka vain ottaa päikkärit aivan itsekseen. 

Tupa oli minulle pelastus raskaaksi käyvään, intiimiin vauva-arkeen. Kävimme Papun kanssa pari kertaa viikossa tuvalla, jossa minä sain juoda kupin kahvia ja jutella muiden äitien kanssa samalla kun tuvan henkilöstö katsoi Papun perään. Papukin viihtyi mainiosti kun sai seurailla toisten lasten tekemisiä ja menemisiä, ja tyyppi viihtyi aivan mainiosti muidenkin kuin äitinsä sylissä. Teimme melkein joka kerta muiden äitien kanssa tuvalla lounasta, johon tuvan henkilöstö oli varannut tarvikkeet. Ja veinpä minä Papun pari kertaa ilmaiseen lapsenvahtihetkeenkin, jolloin sain itse käväistä rauhassa hölkkälenkillä tai siivota. Vauvakahvilassa kävimme myös loruttelemassa muiden vauvojen, näiden sisarusten ja äitien kanssa. Kesällä muiden menojen vuoksi käynnit tuvalla vähenivät ja Papun aloitettua päivähoidossa loppuivat kokonaan, mutta uskon etsiytyväni tuvalle seuraavassakin vauva-arjessa. Tuvan muita vakkareita on suorastaan jo ikävä, samoin ihanaa henkilöstöä.

Mikäli vain olet Tampereella asuva, pienen lapsen kanssa kotona oleva äiti (tai isä), ja kodin seinät tuntuvat enemmän tai vähemmän ahdistavilta, suosittelen tutustumaan perhetupien toimintaan. Jo hetken hengähdystauko muiden samassa tilanteessa olevien aikuisten kanssa auttaa jaksamaan toisinaan rankkaakin vauva-aikaa. Tällä hetkellä Annalassa sijaitseva Annantupa on sisäilmaongelmien vuoksi kiinni ja tupa etsii kipeästi lahjoituksina uusia, käyttämättömiä huonekaluja ja tarvikkeita korvaamaan ongelmien vuoksi poisheitetyt kalusteet, lelut, kodintekstiilit ynnä muut. Lue Annantuvan tarpeesta enemmän tästä Aamulehden Moron jutusta!

Linnainmaan ja Hervannan perhetuvat sen sijaan ovat toiminnassa aivan normaalisti, käyhän rohkeasti tutustumassa! Tässä esimerkkinä Hervannan tuvan esite:

Kuva täältä

22. syyskuuta 2015

Pienen kanssa liikkeelle

Se on vauva-aika varmaankin siinä vaiheessa viimeistään ohi, kun lasta ei saa enää viihtymään rattaissa pidemmäksi aikaa, vaan pitäisi päästä leikkimään, konttaamaan ja kaatuilemaan. Poissa ovat siis ne puolentoista tunnin vaunulenkit, joita keväällä vielä tuli tehtyä. Mutta ei se mitään, onneksi olemme keksineet uusia tapoja liikkua yhdessä!

Yksi erinomainen hankinta jonka teimme Tori.fi:stä oli Deuter Kid Comfort -rinkka, jolla Papun saa kepoisasti mukaan pienille patikoille ja retkille. Testasimme rinkkaa loppukesästä mökillä ja viime viikonloppuna kävimme ystäviemme kanssa Hämeenlinnan Aulangolla patikoimassa pojan kanssa. Papu viihtyy rinkassa erinomaisesti, etenkin silloin kun rinkka liikkuu. Pitkät oleskelut paikallaan eivät ole edelleenkään mieleen, mutta heti kun matka jatkuu ja maisemat vaihtuvat, tyyppi on erittäin tyytyväinen. Papu on viihtynyt rinkassa nyt isompana paljon paremmin kuin Mandukassa, jossa kannoin poikaa tämän ollessa hieman pienempi. 



Rinkka on myös kantajalle hyvän tuntuinen, aika kevyt rakenteeltaan mutta kuitenkin tukeva. Säädöt saa helposti asetettua kantajalle sopiviksi, ja rinkan taskut ja kiinnityslenkit tarjoavat jonkin verran tilaa eväille ja muille tarvikkeille. Rinkka on helppo laskea ja nostaa vaikkei apuna olisikaan toista aikuista joten reissuun voi lähteä kahdestaankin pojan kanssa. Lapsen pään ylle tuleva suoja estää pahimman auringonpaahteen ja pienet sadekuurotkin. Ehdottomasti hyvä hankinta tähän perheeseen, jossa nautitaan luonnossa liikkumisesta!

Toinen hyväksi havaittu ostos on polkupyörän lastenistuin, jonka ostamien jäi jostain syystä vasta loppukesään aivan erinomaisista pyöräilykeleistä huolimatta. Itseasiassa Papu sai istuimen syntymäpäivälahjaksi mummolta ja ukilta ja Tommi kävi sen hakemassa Tampereen XXL urheilukaupasta. Perusteellisen googlettamisen jälkeen päädyimme Hamax Caress -istuimeen, jonka saa helposti ja turvallisesti kiinnitettyä pyörän runkoon, ja joka on helppo säätää lapselle sopivaksi. Selkänoja, valjaat ja jalkatelineet ovat säädettävissä melko vaivattomasti, ja istuimen saa jopa kallistettua 20 asteen säätövaralla eri asentoon, jos vaikka matkalainen haluaisi ottaa kyydissä torkut.


Mutta jotta polkupyöräily olisi mahdollista, tuli tietenkin hankkia Papulle pyöräilykypärä. Sitäkin kävimme etsimässä paikallisissa urheiluliikkeissä ja markeiteissa, mutta ehkä osittain päättyvän pyöräilykauden vuoksi tarjonta oli suorastaan surkea. Pienille lapsille tarkoitettuja kypäriä oli hankala löytää ja ne jotka löysimme, osoittautuivat surkeiksi säädöiltään. Jälleen kerran turvauduimme Googleen ja teimme hieman taustatutkimusta lasten pyöräilykypäristä. Löysimme Folkasim vuonna 2013 tekemän kypärätestin (lue tulokset täältä), jonka tulokset olivat aika karua luettavaa: kahdestatoista testatusta kypärästä yksitoista oli puutteellisia eikä täten suojannut yleisimmiltä päävammoilta. Testin paras kypärä oli Scott Lin MIPS, joka maksoikin hurjat 120-130 euroa. Pienille lapsille testin mukaan paras kypärä oli Brighthelmet Kids, hieman marketin kypäriä kalliimpi mutta kokonaisturvallisuudeltaan kärkikastia, jonka päätimme tilata suoraan Ruotsista kun suomalaista jälleenmyyjää ei löytynyt. Folksam näyttää tehneen tänäkin vuonna lasten pyöräilykypärien testauksen, lue siitä täältä.

Niinpä sunnuntaina asettelimme Papulle uuden kypärän päähän, asensimme pojan uuteen istuimeen ja hurautimme läheiseen leikkipuistoon iltapäivän hiekkalaatikkoleikeille. Hyvin tuntui kyyti maistuvan!


20. syyskuuta 2015

Pirkanmaan kirppikset: Vadelmatarha

On mennyt hetki viimeisimmästä kirppiksiä koskevasta bloggauksesta. Kirppiksillä on tullut kyllä käytyä aktiivisesti viikottain, mutta en ole saanut aikaiseksi esitellä yhtään niistä tässä viikkojen (kuukausien...) aikana. Noh, korjataan tilannetta hieman!

Lielahdessa avattiin kevätpuolella huhtikuussa lasten vaatteita ja tarvikkeita myyvän ketjun kirppis, Vadelmatarha. Kotkassa ja Oulussa jo toimiva Vadelmatarha ottaa perheen pienimpien vaatteita, tarvikkeita, leluja ja ties vaikka mitä sekä provikalla myyntiin että vuokraamalla itsepalvelupöytiä, ja lupaa jopa hyvittää myyjän tappion, mikäli pöytävuokra ei tule myynnillä katettua. Myös Kouvolassa on avattu Vadelmatarha 18.9. Itsepalvelupaikka Tampereen Vadelmatarhassa maksaa 35 euroa / viikko ja 65 euroa / kaksi viikkoa, täyspalvelutuotteilla provisiopalkka on 50% ja sesonkituotteilla 30% myynnistä.



Vadelmatarha sijaitsee kauppakeskittymässä osoitteessa Possijärvenkatu 1, sen edustalla on runsaasti parkkitilaa (ja sen välittömässä läheisyydessä on toinen kirpputori sekä Fidan lähetystori, joten yhden pysähdyksen taktiikalla saa suoritettua laajemmankin kirpparikierroksen) joten paikalle on helppo tulla omalla autolla, mutta myös usea paikallisliikenteen vuoro tulee kirppiksen lähelle. Kirppis on todella hyvin järjestetty ja sillä on helppo liikkua. Vaatteet on lajiteltu pöytiin koottain, joten asiakkaan on helppo ohittaa liian pienet tai suuret vaatteet ja pysähtyä penkomaan vain ne pöydät, joissa on haluttua kokoa tarjolla. Myös ulkovaatteet, kengät, urheiluvälineet ja kausituotteet ovat erillisissä rekeissään, joka sekin helpottaa juuri oikean tuotteen etsimistä. Samoin äitiysvaatteita on paljon tarjolla omassa osassa liikettä.



Myymälöistä löytyy kirppispöytien lisäksi taukotupa, jota voi vuokrata omaan käyttöön vaikkapa synttärikutsuja varten. Tampereen Vadelmatarhassa taukotuvan saa vuokralle liikkeen aukioloaikojen ulkopuolella maanantaista torstaihin klo 18 alkaen ja perjantaista sunnuntaihin klo 15 alkaen. Vuokra on 60 euroa kahdelta tunnilta tai sopimuksen mukaan, ja vuokraan sisältyy kahvion pöytäryhmät, leikkipaikka, jääkaappi, veden- ja kahvinkeittimen käyttö sekä loppusiivous. Vadelmatarha mainostaa nettisivuillaan myös kahviosta, jossa saa nauttia kupin kuumaa ja ostaa vaikkapa lähi- ja luomuherkkuja, mutta ainakin Tampereen myymälässä itse kahvio oli mielestäni aika aneeminen eikä mitenkään erityisen kutsuva levähdyspaikka. Toki mahdollisuus käyttää mikroa helpottaa kummasti, jos mukana sattuu kulkemaan pieni ihminen, jonka nälkä yllättää äkisti. 

Kirppishommien lisäksi Vadelmatarhoissa myydään myös uusia tuotteita. Tampereen liikkeestä löytyy mm. Vinkeen pipoja, Fairyfactoryn vaatteita, Ole Hyvä ekopesuainesarjan tuotteita sekä lapsille suunniteltuja juhlajuomia. Jonkin verran on myös vuokrattavaksi suunnattuja tuotteita, esim Lainahaikaralta. Vadelmatarha tuntuu järjestävän melko usein myös erilaisia tapahtumia sekä myymälän tiloissa että välittömässä läheisyydessä; Lielahdessa esimerkiksi taisi kesällä olla Vadelmatarhan järjestämä peräkonttikirppis. Tarkempaa tietoa tapahtumista löytää Vadelmatarhan nettisivuilta!



Asiakaspalvelu Vadelmatarhassa oli äärimmäisen ystävällistä. Kun kävin paikassa ensimmäisen kerran alkukesästä tultiin minulta heti kysymään olenko ollut asiakkaana aikaisemmin, esiteltiin tilat ja kerrottiin erilaisista tavoista tuoda omia vaatteita ja tarvikkeita myyntiin. Kassalla sama ystävällinen palvelu jatkui ja päällimmäiseksi jäi sellainen olo, että tähän liikkeeseen tulee mielellään uudestaankin. Tätä näkemystä vahvisti erityisesti lastenvaatteiden laaja tarjonta, vaatteiden jakaminen  pöytiin koottain, sekä aivan kelvollinen hinnoittelu. 

6. syyskuuta 2015

Pikkuherra yks vee

Viikko sitten juhlimme Papun ensimmäistä syntymäpäivää kotosalla perheen ja ystävien kesken. Tuntuu käsittämättömältä, että on vierähtänyt jo kokonainen vuosi siitä, kun pieni nyytti laskettiin viereiseen vauvasänkyyn sairaalassa niin moneen vaate- ja peitekerrastoon puettuna, ettei välistä paljon pientä nenää enempää pilkottanut. Nyt tuo 2,2 kiloinen ja 46 senttinen rääpäle on yli kymmenen kiloinen, 76 senttinen tollukka joka millä hetkellä hyvänsä lähtee kävelemään ilman tukea!


Kuten aikaisemmassa postauksessa totesin, synttärikutsun kuvien hienosta merimiesstailauksesta johtuen päädyin ottamaan synttäreiden teemaksi meren ja laivat. Koska osa vieraista tulee kauempaa, suurin osa jopa, päätin tarjota lämpimän ruoan synttärisankarin ollessa joka tapauksessa vielä vieraiden saapumisen aikaan päiväunilla. Kinkkukiusaus oli helppo ja nopea toteuttaa isommassakin mittakaavassa. Helpottaakseni hieman tiskikoneen taakkaa (ja ehkä hieman ihan vain esteettisistä syistäkin) katoin kertakäyttöiset, puusta valmistetut haarut ja veitset kiusauksen syömistä varten. Niitä löytyi Tigerista 6 kappaleen paketeissa, euron paketti. Kiusauksen kanssa tarjosin vihersalaattia ja kaupan punajuurisalaattia, sekä leipää.





Kun ruoka oli syöty ja sankarikin herännyt, katoin kahvipöydän tarjoilut samalla kun poitsu oli isänsä kanssa vaihtamassa juhlavaatetta päälleen. Omassa lapsuudessani (etenkin lasten)juhlissa oli aina tarjolla äitini tekemää Kalastaja-Eemelin piirakkaa, jota tietenkin tilasin jälleen kerran pellillisen juhlapöytään. Pulla on vakioherkku, mutta siinäkin piti tyylitellä teemaa ja leivoin pullat merimiessolmujen muotoon. Laivakakun kanssa pääsi muutamakin mutistu ärräpää juhla-aamuna, sillä sokerimassan kanssa pelleily sekä useiden kerrosten kasaaminen päällekkäin tuotti odotetusti päänvaivaa. Kakusta, jonka sisällä oli sitruuna-mascarponetäyte ja tuoreita mansikoita, tuli kuitenkin hyvän makuinen, ja jos ei ehkä maailman kaunein, niin ainakin kookas! Olin hieman skeptinen saisiko juhlaväkemme kakusta puoliakaan tuhottua, mutta yllättävää kyllä, vain vajaa kolmannes jäi tarjoiluastialle syömättä. Siitä kun vielä laittoi juhlavieraiden mukaan osan, niin eipä tarvinnut seuraavaa viikkoa olla itse sokerihumalassa. Kahvi, limsa ja äidin tekemä mehu toimivat erinomaisesti kahvipöydän juomapuolena, kiusauksen kanssa oli mehun ja limsan lisäksi maitoa ja vettä.



Koristelin tarjoilupöydän Tommin joskus aikoinaan kirpparilta ostamalla merimiehellä, Tigerista ostetuilla kalakoristeilla (jotka olisi saanut roikkumaan "palloina" mutta jotka päätin teipata keittiölaattoihin kiinni) sekä askartelemillani Ahoy!-pilleillä. Lakupiiput ja kalaservetit täydensivät teeman mielestäni mukavasti. Olin aikaisemmin viikolla väkertänyt kahdesta eri sinisestä ja valkoisesta kartongista viirin, jonka ripustin ruokatilan ikkunaan juhlaa varten. Yksinkertainen, mutta nätti koriste.





Sankari otti päiväuniensa aikana asuntoomme ilmestyneiden ihmisten kohtaamisen mallikkaasti hymyilemällä kaikille leveästi vaikka itse hieman jännitin olisiko väenpaljous juuri heränneelle pikkumiehelle hieman liikaa. Lahjakasa kiinnosti jonkin verran ja isin avustamana paketit auottiin yksi kerrallaan, jotta koko juhlaväki saisi lahjoja ihastella. Erityisesti Brion toukka sekä xylofoni olivat sankarin mieleen, joskin xylofonin lyömäpuikko pääsi heti lähinnä suukapulaksi. Muiden nauttiessa kakkukahveista Papu hotkaisi päivällisen ja heti perään pääsi maistelemaan ensimmäistä kertaa pienen palan täytekakkua. Hyvin tuntuu makea uppoavan poikaan, joskaan se ei taidan lasten(kaan) suhteen olla kovinkaan hämmästyttävää?






Juhlat olivat kaiken kaikkiaan vallan onnistuneet ja olin tyytyväinen sekä kattauksen ulkomuotoon, että juhlapöydän makuihin. Tigerista poimittujen koristeiden lisäksi askartelin teemaan sopivat kyltit eri ruoille Pinterestistä löytämilläni kuvilla. Oli ihana järjestää Papun ensimmäiset syntymäpäivät, toivottavasti tulevia juhlia riittää vielä monen monta!