30. tammikuuta 2016

Tampereen Häämessut 6.-7.2.2016

Muistan aikoinaan piipahtaneeni Joensuussa järjestetyillä häämessuilla enkä pitänyt niitä juuri minään. Nyt kuitenkin odotukset ovat hieman koholla tasan viikon päästä Tampere Talossa järjestettävien Tampereen häämessujen suhteen, jonne aionkin suunnata kahden kaasoksi lupautuneen ihanan ystäväni kanssa. Messukäynnin tarkoituksena itselläni on lähinnä keräillä ideoita talteen, sillä konkreettisia hankintoja ei vielä tässä vaiheessa aivan hirveästi kannata tehdä (no, paitsi ne kengät, tietenkin). Niin ja tietenkin fiilistellä ensimmäisen kerran tämän teeman merkeissä ystävieni kanssa! Näytteilleasettajista löytyy muutama itselleni erittäin kiinnostava vierailukohde, erityisesti kakkujen ja valokuvaajien osalta. Saa nähdä onko kaikki kesän 2017 viikonloput jo myyty siinä vaiheessa kun sunnuntaina suuntaamme messuille kiertelemään.

Kuva täältä
Tampereen Häämessut on järjestetty jo vuodesta 1994 lähtien ja tänäkin vuonna niille kerääntyy yli sata näytteilleasettajaa. Erityisesti kultasepät ja pukusalongit tuntuvat olevan vahvasti edustettuna, joten mikäli sormus tai hääpuku on vielä löytämättä kannattaa paikalle varmaankin suunnata. Olen kuullut villejä tarinoita, että esim. sormuksia irtoaa erittäin halvoilla messutarjouksilla kotiin viemisiksi. Messuilla järjestetään myös Maahantuojien Outlet-tapahtuma, joten mikäli on juhlapukua vailla itselle tai miksei vaikka kaasoille, niin tähänkin saattaa löytyä ratkaisu Tampere Talolta.

Itse odotan ehkä lähinnä eri ruokapalveluita tarjoavien näytteilleasettajien tarjoamia makupaloja! Esimerkiksi Purppurahelmen kakkutaikuri Hanna Silander on luvannut tarjota osastollaan maistiaisia pikkurahalla, joita aion ehdottomasti suunnata kahden makeaa arvostavan kaasoni kanssa testailemaan.

Mikäli messut kiinnostavat kannattaa käydä tutustumassa tapahtuman Facebook-sivuihin, joihin päivittyy tasaisesti uusia näytteilleasettajia ja muuta messuifoa, sekä vierailla messujen omilla sivuilla täällä. Alla vielä sivuilta kopioitu ohjelma. Messuilla nähdään!

 

Ohjelma

11.30 Trends 2016-näytös
11.50 Häävalssin ensiaskeleet - tanssiopetusta Tanssiurheiluseura Step 
12.00 Poseerauskoulu - Näytä upealta hääkuvassasi - Sami Kallioniemi, Kallioniemi Photography 
12.30 Alttarilla tavataan - Tampereen ev.lut.seurakunnat 
12.45 Kauden 2016 häätrendit - Häät-lehti, Sari Yli-Salomäki 
13.00 Trends 2016-näytös 
13.20 Häävalssin ensiaskeleet - tanssiopetusta Tanssiurheiluseura Step
13.30 Avioliiton lakiasiat - Asianajotoimisto Legistum
14.00 Vuoden Hääkuva voittajan julkaisu ja palkitseminen (huom. vain lauantaina)
14.30 Trends 2016-näytös
14.50 Häävalssin ensiaskeleet - tanssiopetusta Tanssiurheiluseura Step 
16.00 Trends 2016-näytös 
16.20 Häävalssin ensiaskeleet - tanssiopetusta Tanssiurheiluseura Step 

27. tammikuuta 2016

Hääkengät ovat täällä!

Hääkengät ovat tuottaneet päänvaivaa melkoisesti. Jostain kumman syystä en ole halunnut valita mitään helppoa ja tavallista; en niitä valkoisia satiinisia kenkiä joita hääkenkämallistot ovat täynnä enkä Minna Parikan ihania, laadukkaita ja todella kauniita kenkiä, joita muut morsiamet itselleen tilaavat. Vaikka haluankin tuskailla vihkitilaisuuden jonkinlaisissa korkokengissä, aikaisemmista korkokokemuksista viisastuneena en kuvittelekaan viettäväni koko päivää päkiöilläni tasapainotellen. Jalkani eivät ole suunniteltu sellaiseen.

Ajatus oli kypsytellyt jo ensimmäisistä Converseistani lähtien: miksi en viettäisi häitä tennareissa? Pinterest, tuo juhlia suunnittelevan karkkikauppa tarjosi tietenkin heti liudan todistusaineistoa siitä, että muutkin olivat keksineet saman idean - ja osoittaneet, että se toimii.

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä


Täydelliset kengäthän olivat tietenkin jo olleet ja menneet Conversen mallistossa (lue aiheesta enemmän täältä), joka aiheutti enemmän tai vähemmän mielipahaa vuosi sitten kun yritin kenkiä nettikaupoista etsiä. Suorittaessani uudelleenhakua eBaysta pari viikkoa sitten havaitsin, että kyseisiä kenkiä oli löytynyt jonkun kaapista, uusina ja alkuperäisissä paketeissa, mutta sen jonkun kaappi sijaitsi Yhdysvalloissa ja kenkien hintanakin oli reippaat 70 euroa. Tässä vaiheessa hinta ei vielä tuntunut missään, mutta kun rakas sulhaseni ystävällisesti suoritti muutaman laskutoimenpiteen kävi ilmi, että rahteineen ja mahdollisine veroineen kenkien hinta pompsahtaisi 150 euron hujakoille. Siinä meni sitten pohtiessa yö jos toinenkin. Äitini suvaitsevalla kannustuksella päädyin kuitenkin sijoittamaan jotakuinkin järjettömän hinnan tennareista ja pistin hääkenkäni tilaukseen.

Joten tässä, olkaa hyvä, Converseparini numero 12 (piti oikein suorittaa laskutoimitus kenkäkaapilla) ja popot joilla aion tallata erään elokuisen lauantain kesällä 2017. Tadaa!




Tommi soitti matkalla töistä kotiin ja kertoi, että paketti oli saapunut hänen työpaikalleen ja oli jo matkalla kotiin. Siihen kuulemma päättyivät hyvät uutiset. Huonot uutiset olivat Tommin mukaan se, että kengät joissa piti olla alkuperäislaatikko mukana, olikin pakattu pelkkään muoviseen lähetyspussiin. Ei laatikkoa. Tämä aiheutti epäluuloisessa puolisossani selvän negaation ja sainkin kuunnella puhelimessa aimo annoksen mahdollisia huijausskenaarioita, joiden perusteella en voisi olettaa saavani tilaamaani priimaa tavaraa. Jos jotain hyvää haluaisi vielä hakea, niin ainakaan kengät eivät olleet jääneet tulliin tai muuta vastaavaa. En kuitenkaan suostunut vajoamaan epätoivoon vaan innosta puhisten avasin - kyllä, aika heppoiselta vaikuttaneen - paketin ja siellä ne olivat. Aivan niin kuin ajattelinkin, miinus yksi laatikko, hääkenkäni. Ah, ai että!

Näillä aion tanssia vuoden päästä elokuussa biisin jos toisenkin. Seuraavaksi voikin sitten paneutua siihen toiseen kenkäongelmaan, mutta tällä hetkellä olen erittäin, erittäin tyytyväinen asioiden laitaan.

25. tammikuuta 2016

Lapset häissä - uhka vai mahdollisuus?

Vaikka itselläni on kohta kaksi lasta, muksujen sisällyttäminen häihin on monisäikeinen asia. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että lapset saisi jättää kotiin mieluumin kuin ottaa mukaan häihin, ja tätä ajatusta pidin vallitsevana marssijärjestyksenä omia häitämmekin suunnitellessa. 

Kunnes aloin suunnitella häitä Tommin kanssa. "Hääthän ovat perhejuhla! Tietenkin lapset osallistuvat niihin."

Jaaha. No, tottahan se on. Häät ovat perhejuhla johon ainakin itse toivon saavani ympärilleni omien rakkaiden perheenjäsentemme lisäksi kaikki rakkaat ystävämme. Lapset luonnollisestikin ovat melko oleellinen osa perhettä, sekä omassa että varmasti muidenkin lapsiperheiden elämässä. Eihän niitä riiviöitä voi juuri unohtakaan, sen verran ahkerasti lapset arkea rytmittävät.

Mutta että ottaa lapset osaksi häitä?

Kuva täältä


Suoraan sanottuna olen sitä mieltä, että häät ovat lapselle aika tylsät juhlat. Siellä seisoskellaan, istutaan aloillaan, kuunnellaan puheita, soitetaan mälsää musiikkia ja syödään tylsää ruokaa. Niihin pitää pukea päälle hienot vaatteet, eli kaikki ryömiminen ruohikossa, kiipeily kiviaidoilla ja mättäiden potkiminen on mitä todennäköisimmin kiellettyä. Sen lisäksi, että häissä pitäisi myös käyttäytyä, mielellään hyvin, eli kaikki hauska on jotakuinkin kiellettyä.

Itse muistan niistä muutamista hääjuhlista joihin jouduin lapsena osallistumaan, että yleinen ilmapiiri koko juhlan ajan oli enemmän tai vähemmän ankea. Lisäksi jouduin todennäköisesti pukeutumaan mekkoon, jota inhosin jo etenkin lapsena sydämeni kyllyydestä. Jos olisin voinut vaikuttaa asiaan, olisin varmaan missannut moiset tylsät pippalot ja lähtenyt vaikka rakentelemaan kaarnalaivoja mökille.

Kuva täältä

Nyt äitinä ollessa olen täysin vakuuttunut siitä, että mikäli minua muistettaisiin tässä vaiheessa hääkutsulla, soittaisin ensimmäisenä potentiaaliset lapsenvahdit läpi ja hoitaisin Papulle siltä istumalta kyläpaikan juhlien ajaksi. Paitsi että Papu ei moisista juhlista tajuaisi tuon taivaallista, itse en haluaisi miettiä koko ajan miten poika viihtyy, mistä löytyy syöttötuoli tai miten saan jätkän temperamentin hillittyä tärkeiden puheiden ajaksi etteivät muut vieraat häiriinny. Minne tuollaisen puolitoista vuotiaan taaperon laittaa siksi aikaa kun haluaa tanssia? Entä montako lasia kuohuvaa voi ottaa ja silti olla vastuuntuntoinen vanhempi? Ja koska pienellä ihmisellä on kuitenkin aivan oma uniaikataulunsa, tyyppi pitäisi viedä nukkumaan jo ennen kahdeksaa, joten omatkin juhlat jäisivät todennäköisesti melko lyhyiksi. Where's the fun in that?

Itse siis valitsisin, etten ota lastani häihin mukaan. Mutta onko asia eri jos kyseessä on omat häät?

Tavallaan lapset eivät kyllä mielestäni automaattisesti häiritse hääjuhlaa. Minä en kaipaa mitään turhaa pönötystä, jolloin pitää hiiren hiljaa keskittyä seuraamaan tarkkaan määritettyä ohjelmaa ja aikataulua, istua paikallaan ja käyttäytyä. Todennäköisesti en voi odottaa läheisiltä ystäviltämmekään mitään erinomaista käytöstä vaan rempseää ja raikuvaa meininkiä, joten miksi vierittäisin sellaista vastuuta myöskään lapsille. Lisäksi tässä reilun vuoden aikana olen oppinut sietämään sitä, ettei lapsiperheen arjessa koskaan voi olla varma meneekö tämä päivä yhtä hienosti kuin eilinen. Olen oppinut siis ymmärtämään lapsiperheiden arkea aika universaalina ilmiönä, eikä kaupan kassajonossa huutava taapero enää herätä ärsytystä samalla tavalla kuin lapsettomassa elämässäni. (Voimahaleja vain kaikille teille muillekin vanhemmille! Kahdenkymmenen vuoden aikana se kuulemma helpottaa.) Joten häät tai ei, lapset voisivat olla vapaasti lapsia ja juoksennella, temmeltää ja kikattaa sopimattomissa kohdissa. Heille voi myös keksiä kaikkea hauskaa tekemistä juhlien ajaksi sekä huomioida lapselliset tarpeet myös tarjoilujen suhteen. Kivaa!

Toisin sanoen olen aika valmis toivottamaan lapset osaksi meidänkin hääjuhlaa. Niin, siis toisten lapset.

Vaan entäs ne omat? Häiden alla esikoinen on juuri ja juuri kolmen vuoden kieppeillä ja kuopuskin ennättänyt jo reilun vuoden ikään. Täysin kelvollisia siis osallistumaan vanhempiensa hääjuhlaan, eikö? Sekä omani että Tommin vanhemmat ovat kovasti luvanneet, että ylimääräisiä lastenhoitajia löytyy juhlapaikalta aivan varmasti. Myös ystäväni ovat asian tiimoilta vakuuttaneet, että kuka tahansa on valmis katsomaan muksujen perään koko päivän eikä siksi asian tarvitse tuottaa sen suurempaa murhetta. Mutta miten lakata olemasta ensisijaisesti äiti kokonaiseksi päiväksi?

Koska tosiasiahan on se, että jos lapsi satuttaa polvensa, hän itkee ensimmäisenä äitiään. Jos ujostuttaa, hän hakeutuu todennäköisimmin äitinsä helmoihin. Ja kun illalla ei haluaisi mennä vielä nukkumaan, kun "ei vielä yhtään väsytä", niin kaiken kiukkuitkun keskeltä yleensä aina erottaa tutun ja turvallisen äitiiii-huudon. Riittääkö silloin, että äiti päättäväisesti sulkee korvansa ja toteaa, että joku avuliaista juhlavieraista, mummo tai kummi, saa hoitaa tämän homman? 

Kuva Pinterestistä

Itsekästä tai ei, haluan olla hääpäivänäni ensisijaisesti morsian. Haluan nauttia hääaamuna rauhassa valmistautumisesta, hoitaa mahdollisia juoksevia asioita ja varmistaa, että kaikki on niin kuin pitää. Voin pussailla lapsiani päivän mittaan ohimennen, mutta en halua syöttää heitä, juottaa heitä tai auttaa heitä käymään potalla. En myöskään halua vetäytyä laittamaan lapsia nukkumaan saati jäädä vahtimaan, että kullanmurut pärjäävät majoituksessa muiden jatkaessa juhlimista. Enkä halua, että kukaan tulee vaatimaan osallistumistani aamun rutiineihin seuraavana päivänä.

Kaiken kaikkiaan voisin siis linjata, että vieraat: tervetuloa lastenne kanssa. Keksimme muksuille varmasti jotain hauskaa oheistoimintaa ja voimme luvata, ettei meidän juhlissa tarvise istua selkä suorassa kuuntelemassa kun muumiot pitävät puheita. Omat muksutkin ovat tervetulleita heti kun ratkaisemme sen, kuka lastemme ensisijainen huoltaja koko päivän ajan on. Minä se en halua olla.

22. tammikuuta 2016

Miten olisi vinyylihäät?

Ei, kyseessä ei ole mikään uusi häiden vuosipäivä, ei ainakaan tietääkseni. Sulhanen kun pakkaa olemaan aikamoinen vinyyliharrastaja, olisi hauska ujuttaa häiden teemaan jotain aiheeseen sopivaa. Ja tässä yhteydessä tarkoitan vinyylillä äänilevyjä, eli"älppäreitä". Tiedättehän, niitä mustia isoja kiekkoja joilta ehkä isänne vielä soittelivat musiikkia kultaisella 80-luvulla kunnes cd tuli ja vei mukanaan.

Kuva täältä

Toiset jäivät hartaiksi LP-harrastajiksi, toiset syttyivät asiaan ehkä hieman myöhemmin uudestaan. Tommin kohdalla taitaa kyse olla enemmänkin jälkimmäisestä ja teinivuosista selvittyään "todellinen" äänitetty musiikki alkoi vetää puoleensa todellisella palolla. Itse olen saanut todistaa vinyylilevyjen keräilyn eri vaiheita koko seurustelumme ajan ja oppinut tavallaan ihailemaan enemmän tai vähemmän rohisevia, useita puolenvaihtoja vaativia musiikkielämyksiä aivan erityisellä tavalla. Jos minä saan kuulla tasaisin väliajoin siitä, kuinka paljon tilaa erilaiset kenkäni vaativat, niin rohkenen väittää LP-levyjen vievän suhteellisen paljon suuremman siivun asuntomme neliöistä. Niitä on kokonainen kahdeksanlokeroinen Ikean Expedit-hylly täynnä, samoin noin pari metriä pitkä tamminen senkki, joiden lisäksi levyjä kasaantuu tasaisin väliajoin tammisen vitriinimme päälle, olohuoneen levynurkkauksesta puhumattakaan. Lisäksi levyjä on kahdessa LP-levyille mitotetussa pahvilaatikossa olohuoneessamme, ja olen melko varma, että työhuoneessakin lymyilee jokin jemma löytämistään odottelevia lättyjä.

Kuva täältä

Älppäreitä tilataan netistä uutena, niitä pengotaan kirpputoripöydistä, niitä huudetaan laatikkokaupalla huutokaupoista, ja koska olen todennut pääseväni lahja-asioissa tässä suhteessa helpolla, niitä löydetään myös merkkipäivinä lahjapapereiden alta. Vinyyli on käsittääkseni tullut jäädäkseen, ainakin meille.

Olen sinut asian kanssa. Kyllä, toisinaan harmittaa, ettei dvd-soittimeen vain voi heittää sitä kahdellakymmenellä musiikkiraidalla varustettua cd-albumia, jolloin musiikista saisi nauttia keskeyttämättä jopa kokonaisen tunnin. Levynpuolen vaihtaminen noin neljän biisin välein on toisinaan todella rasittavaa. Kyllä, toisinaan jopa harmittaa se, ettei vahvistimeen voi kytkeä jotain kannettavaa multimedialaitetta ja laittaa raikaamaan Spotifyn villejä soittolistoja, mutta olen oppinut elämään tämänkin kanssa. Joskus suorastaan heittäydyn hulvattomaksi yksin kotona ollessani ja kuuntelen musiikia Youtuben kautta. Vinyyli vain kuulemma on ainoa oikea tapa kuunnella musiikkia, ja muut toistomuodot tulisi jättää niihin tilanteisiin joissa LP-soitin on suoranainen mahdottomuus.

Kuva täältä

Nyt sitten olen havainnut etsiväni inspiraatiokuvia juhlista, joissa nämä mustat korvia hivelevät katseenvangitsijat on otettu konkreettiseen käyttöön. Näyttäisi siltä, että levyjä voi hyödyntää aina kutsuista kattaukseen, jopa vieraskirjaksi asti! Suoraan sanottuna olen hieman jopa innostunut asiasta. Vaikka maailmassa onkin paljon arvokkaita LP-julkaisuja jotka vaativat arvoisensa käsittelyn, etenkin kierrätyskeskukset pursuavat suoranaista roskaa, joka on satuttu äänittämään vinyylille. Mitä kaikkea niistä voisikaan askarrella! Olen erityisesti viehättynyt levyjen käyttämisestä kynttiläsomisteiden alusina, merkkaamaan pöytiä, katosta roikotettuina koristeina sekä etenkin vieraskirjana. Jopa kutsuihin sisällytetty vinyyliteema on todella kiva, joskin ajatus ehkä hieman katoaa jos levyn asemasta on käytetty mustasta pahvista leikattua rinkulaa.

Kuva täältä
 
Tommi on ehkä hieman purifisti asian suhteen ja yrittää väittää, ettei levyjä, olivat ne sitten kuinka surkeita sisällöltään, voi käyttää aivan miten sattuu. Että levyjä tulisi kunnioittaa. Mutta minä totean kyllä, että höpöhöpö. Jos ei Valittujen Palojen klassisia kokoelmia voi hyödyntää LP-hullun häähommissa, niin mitä parempaa käyttöä niille sitten voisi keksiä? Ei ainakaan laittaa niitä soittimeen!

Tätä ajatusta täytyy kyllä jatkojalostaa. Tämä voisi olla hyvä.


Kuva täältä





19. tammikuuta 2016

Kakku kruunaa juhlan

Vai miten on asian laita?

Täytyy heti alkuun tunnustaa, että olen aina, ihan aina, haaveillut sellaisesta amerikkalaistyylisestä korkeasta sokerimassalla päällystetystä hääkakusta. Tiedättehän: tyylikäs, näyttävä, silmiä hivelevä kirsikka hääjuhlakakun päällä. Jotain tätä luokkaa oleva:

Kuvat Pinterestistä
Nykyään kaikkien karkkibuffettien, kuppikakkutarjoilujen ja macaron-valikoimien myötä vaihtoehtoja hääkakulle löytyy yllin kyllin. Jopa se perinteinen kermakakku pitää pintaansa juhlien silmäteränä. Monissa juhlissa pyritään tarjoamaan vaihtoehtoja vieraille, joten järjestetään enemmänkin jälkiruoka- kuin hääkakkupöytä. Ajatuksena se onkin perin viehättävä.

Kaikista vaihtoehdoista huolimatta omassa haavemaassani tämä yllä esitetty hääkakku on pitänyt vanhaa ykkössijaa. Etenkin kun Suomessa kakuista osataan vieläpä tehdä paitsi näyttäviä, myös herkullisia. (Jos olet joskus katsonut amerikkalaisia kakkuohjelmia olet ehkä huomannut, että useimmiten näyttävät juhlakakut ovat pelkkää kuivaa kakkupohjaa ja sokerimassaa. Hyi?) Kermakakku sen sijaan on ehdoton nou nou, en missään nimessä halua sitä kyllä, perin herkulliseksi havaittua mutta jo melko nähtyä mansikkakermakakkua hääjuhlaani. Koska itse pidän leipomisesta todella paljon, toisinaan leikittelen ajatuksella tuorejuustokakkujen valmistamisesta itse omiin juhliimme. Itse asiassa viime kesänä autoimme Kummin kanssa ystäväämme hääkakkujen suhteen ja leivoimme keittiössämme seitsemän tuplasuklaajuustokakkua. Niistä tuli hyviä, koristeineen näyttäviä ja samalla kokonaiskustannukset pysyivät maltilliset. Eikä se työkään mitään aivan mahdottomia ponnistuksia vaatinut, lähinnä organisointia sen suhteen kuka murustaa keksit ja kuka raastaa suklaat. Vielä kun poksautimme auki kuohuviinipullon, kakkutalkoot sujuivat tuosta noin vaan!

Mutta tämä hääkakkuhaaveilu, se on vain pitänyt pintansa. Olisihan se nyt aivan äärettömän komia ilmestys juhlapöydässä. Korkea, herkullinen taideteos. Ruokaa sekä silmille että makuhermoille. On tuntunut, ettei sen suhteen tule ajatus muuttumaan, sellainen on saatava.

Vaan taitaapa muuttua. Kävin meinaan ihastelemassa todella, todella kauniita ja taidokkaita, puhumattakaan herkullisen kuuloisia hääkakkuja esimerkiksi Painted By Cakes -blogissa sekä Purppurahelmen ja Tasty Caken kakkusivuilla ja olin aivan myyty. Tällaista olen juurikin halunnut! Vaan paljonkohan kakku tulisi maksamaan.

Niin. Tässä tullaan taas siihen työn, raaka-aineiden ja käsityönä valmistettujen asioiden arvoon. Hinnat ovat hääkakuissa alkaen 5,50 euroa per henkilö. Meidän oletetulle vierasmäärälle laskettuna unelmieni hääkakun saisi siis lunastettua noin 500-700 eurolla. Koska itsekin olen yrittäjäperheestä en missään nimessä haluaisi kauhistella hintaa, sillä ymmärrän mistä hinta muodostuu, mutta herttijukeli sentään! Kuusi sataa euroa hääkakkuun? Ei ehkä pysty. Kyllä, kakku olisi kaunis, varmasti herkullinen, ja aivan meitä varten tehty ammattilaisten toimesta. Mutta siltikin. Jossainhan ne budjetin realiteetit on otettava huomioon.

Harmittaa, suoraan sanottuna. Mutta ehkä vaihtoehtoisesti voisi laajentaa hääkakkuideointia omallakin kohdalla enemmän jälkiruokabuffan suuntaan. Säästää tekemällä maistuvia juustokakkuja, kuppikakkuja tai jotain vastaavaa ja panostaa pienemmällä unelmien hääkakulla. Jotain tällaista:


Kuvat Pinterestistä

No jaa. Onneksi aikaa on vielä miettiä tätäkin asiaa. Mutta aion kyllä ehdottomasti selvitellä unelmakakkuasioita esimerkiksi tulevilla Häämessuilla Tampereella helmikuun alussa! Sinne on ainakin tulossa Purppurahelmen edustajia esittelemään kakkujaan ja muita jälkiruokiaan, joten itse taidan piipahtaa kyselemässä toivotun kakun todellista loppuhintaa. Siihen asti yritän tasapainotella meneillään olevan sokerittoman tammikuun ja kakkuhaaveiden välillä!

(Muutes! Purppurahelmen ja Tasty Caken Facebook-sivuilla taisi olla menossa kakkuaiheisia kilpailuja, käyhän siis tarkistamassa nekin!)

17. tammikuuta 2016

Pulkkamäkeen!

Täytynee heti alkuun todeta, että tästä innostuivat enemmänkin aikuiset kuin lapsi. Kun lauantaina lämpömittari näytti -14 astetta ja aurinko alkoi paistaa puurajan takaa, halusimme ehdottomasti tarjota pienelle kullanmurullemme ensimmäisen pulkkamäkikokemuksen.

Taisimme olla ainoita näin innokkaita vanhempia, sillä ketään muuta ei läheisellä ulkoilureitillä sitten näkynytkään. Muutama pakon edessä lenkkeilemään lähtenyt koiran ulkoiluttaja sekä yksi selkeästi hieman latvasta laho juoksija, joka pyyhälsi ohitsemme perin tyytyväinen ilme kaulahuivikerroksen takaa pilkistäen. Muuten saimmekin nauttia perin raikkaasta ilmasta ihan keskenämme.



Papu osoitti lievää hitaasti syttymistä kun yritimme tarjota istumapaikkaa vuosi sitten joululahjaksi saadusta vauvapulkasta. Tiedättehän, siitä sellaisesta selkänojallisesta jossa on vielä kätevästi turvavyö takaamassa, ettei lapsi pääse putoamaan kesken kyydin. Joka kerta kun jätkän yritti nostaa kyytiin Papu teki sen, mitä vain lapsi voi: jännitti selän kaarelle ja kiljui kuin pistetty sika. Eikä auttanut kertoa, että "tämä on ihan mukava juttu, istahdappas siihen niin isi vetää sinua pulkassa". Kerran sain tyypin jo niihin vöihin, mutta näky oli kuin joulupossua olisi kärrätty teuraaksi. Papu retkotti niin vinossa kuin vain valjailta kykeni ja huusi kuin viimeistä päivää.

Oi, hauskaa perheaikaa. Just.

Noh, itselläni paloi hermo joten jätin lapsen kävelemään isänsä kanssa ja lähdin takaisin kotiin vaihtamaan pulkkaa. (Jep, meillähän eivät lapset määrää.) Kun Papulle sai sen perinteisen "ison" pulkan alle niin johan rupesi kyyti maistumaan. Käpyttelimme läheiselle mäenlaskurinteelle toteamaan, että muut lapsiperheet varmaankin katselevat kotona viltin alla piirrettyjä tai jotain, ja aloitimme mäenlaskun.



Tommi kiskoi jätkän kaksi kertaa puoleen väliin mäkeä ja juoksi itse pulkan rinnalla alas. Kyllähän se molemmilla kerroilla naurut irroitti, mutta kolmatta kertaa Papua ei enää kyseinen homma kiinnostanut. Koska itselläkin alkoi vilu hiipiä jo reisiin (en enää mahdu lasketteluhousuihini, kiitos mahani) suuntasimme takaisin kotiin nauttimaan reippaalla ulkoilulla ansaittua lounasta. Ehkäpä tästä mäenlaskusta saa hieman enemmän irti isomman lapsen kanssa, mutta hyvähän se oli käydä kokeilemassa. Voi sitten näyttää teini-Papulle kuvia ja todeta, että kokemuksia on ainakin tarjottu pienestä pitäen!




15. tammikuuta 2016

Pirkanmaan kirppikset: Pirkan Kirpputorikeskus

Jostain syystä kirppis jolla vierailen useimmiten on jäänyt täysin vaille omaa postaustaan. Korjataanpa tilanne!

Kangasalla Lentolan kauppakeskuksen markilla sijaitseva Pirkan Kirpputorikeskus on Tampereen seudun suurimpia - ellei jopa suurin kirpputori. Aikaisemmin HongKongin takana toiminut kirppisyritys joutui pari vuotta sitten dramaattisten tapahtumien kohteeksi kun nuori mies sytytti kirppiksellä palon, joka tuhosi koko rakennuksen tavaroineen päivineen. Enemmän tai vähemmän viimeisillään raskaana oleva yrittäjä Milla joutui tasapainottelemaan rahojaan vaativien asiakkaiden, rikosselvityksiä tekevän virkavallan ja yrityksen uudelleenperustamisen kanssa, mutta Pirkan Kirpputorikeskus avasi entisten tilojen läheisyydessä järkyttävän nopeassa aikataulussa. Nykyisissä tiloissa (Mäkirinteentie 4) on noin 200 myyntipöytää, useita kassapisteitä ja tilava kahvila sekä lapsille järjestetty leikkitila.


Kirppiksen suuresta koosta johtuen tilaa on niin huonekaluille kirppiksen takaseinällä kuin uusillekin tuotteille, joille on määritelty oma alueensa kirpputorin toiselta laidalta. Muutama pöydistä on käsittääkseni myös korvamerkitty pelkästään lastenvaatteille ja -tarvikkeille, ja niiden hintakin taitaa olla hieman eri kuin muissa pöytävuokrissa. Sovituskoppien edustalta löytyy värikäs Retropuoti, johon asiakkaat voivat tuoda aarteita menneiltä vuosikymmeniltä. Niitä on hauska katsella, joskin melko kovien hintojen vuoksi Retropuolelta ei ole vielä koskaan tainnut lähteä mitään mukaan. Käteisen lisäksi kirppiksellä käyvät myös pankki- ja luottokortit, joten muillekin, joilla mukana ei ole koskaan kahisevaa, on helppo suorittaa ostoksia löytöjä tehdessään.


Pöydän vuokraaminen onnistuu joko puhelimitse tai suoraan kassalta. Ensimmäistä vuokrasopimusta tehdessä asiakkaalle luodaan aina oma asiakasnumero, jolle myynnit jatkossa tallentuvat. Kirppikseltä saa vuokraan sisältyviä hintalappuja (2 arkkia joissa 33 lappua/arkki) ja niitä voi ostaa kassalta myös lisää, mutta kirppiksellä voi myös hinnoitella omilla lapuilla. Myös kirppiksen hintalappuarkkeja saa ihan luvan kanssa kopioida. Tärkeintä on merkitä lappuihin sekä asiakasnumero että pöytänumero, jotta ostettavat tuotteet rekisteröityvät oikealle myyjälle ja palautettavat tavarat löytävät takaisin oikeisiin pöytiin. Asiakasnumero on erinomainen myös silloin jos jaat pöytävuokran kaverisi kanssa. Me pidimme Kummin kanssa yhdessä pöytää Pirkalla jokin aika sitten ja oli kätevää, kun omista tai toisen tavaroista ei tarvinnut pitää sen kummemmin lukua, vaikka tavarat tupottivatkin samassa pöydässä. Harmillista kyllä kassalta ei saa mitään tarkempaa listaa myydyistä tavaroista (eikä esimerkiksi hintalappuja kerätä talteen lainkaan), jolloin voisi tarkistaa mitä on myyty ja mitä on vain maagisesti kadonnut myyntiajan aikana.

Pöytävuokran summa vaihtelee pöydän koosta ja tarkoituksesta riippuen ja sen voi maksaa tilityksen yhteydessä, mikä on kätevää, sillä silloin summan voi vähentää suoraa voitoista. Hämmentävää kyllä en löytänyt mitään vuokrahintaa kirppiksen netti- tai Fcebook-sivuilta, joten kannattaa soitella kirppikselle mikäli mielii vuokrata pöytää. Jos en aivan väärin muista, niin siinä 40 euron hujakoilla pyöri 6 päivän vuokrahinta. Myyntipaikan tulot tilitetään joko vuokrajakson loppuessa tai asiakkaan niin halutessa. Suuremmista tilityksistä Pirkan Kirpputorikeskus toivoo saavansa tiedon edellisenä päivänä. Viikonloppuisin välitilityksiä ei suoriteta, eikä arkenakaan enää viimeisen puolen tunnin aikana.Tavarat saa tuoda ensimmäisen myyntipäivän aamuna ennen klo 12 tai edeltävänä iltana viimeisen aukiolotunnin aikana. Vuokra-ajan loppuessa pöydän pitää olla myös tyhjä ennen viimeistä aukiolotuntia, että seuraava myyjä pääsee täyttämään pöydän rauhassa. Jokainen myyjä tietenkin vastaa pöytänsä siisteydestä, mutta kirppikseltä voi ostaa myös lisäpalveluna pöydän siivouksen. Kassalta voi myös vuokrata erilaisia hälyttimiä jos pelkää, että myytävät tavarat katoavat uusien omistajien matkaan kulkematta maksupäätteen kautta.

Pirkalla pöytien tavara vaihtuu taajaan ja valehtelematta joka kerta mukaan tarttuu jotain kotiinviemistä. Olen itse shoppaillut suurimman osan Papun vaatteista Pirkalta ja tehnyt melko hyviä löytöjä itsellenikin. Tommi, joka etsiskelee lähinnä keräilytavaraa ei ole tehnyt joka kerta yhtä hyviä löytöjä kuin minä, mutta Pirkalle hänkin lähtee aina mielellään. Etenkin vaatteita (niin aikuisten kuin lastenkin), leluja ja pelejä sekä sisustustavaroita etsivälle tai myyvälle Pirkka on erinomainen vaihtoehto. Varaudu tosin ajan kanssa, kaikkien pöytien kiertämiseen ja pengastamiseen vierähtää helposti reipas tunti.


Ainoita miinuspuolia kirppiksellä on jonotussysteemi. Pirkalla nimittäin jonotetaan yhdessä jonossa kaikille kassoille, joista yksi on vieläpä pelkkä käteiskassa. Tavallaan yksi jono säästää kauheiden ruuhka-aaltojen muodostumisen kassojen eteen ja tällöin pöytien kiertäminen helpottuu, mutta samalla joka kerta huomaa jonkun ohittavan röyhkeästi jonossa ja ampaisevan jostain pöytävälistä hetken vapaana olevalle kassalle. On myös hieman epäkäytännöllistä, että kassahenkilöiden tulee aina huudella jonoon, että "täällä olis käteisellä maksavalle vapaa kassa". Muina kuin ruuhka-aikoina kassat vetävät kyllä mainiosti, joten lienee vain sopeutumiskysymys ärsyttääkö jonopolitiikka vai ei.

Suosittelen pistäytymään Pirkan Kirpputorikeskuksella mikäli kuljet Kangasalan suunnalla. Tai mikset lähtisi ihan vain pistäytymään itse kirppiksen vuoksi, mikäli kirppistely on mieluisaa puuhaa!

Kirppis on auki maanantaista perjantaihin klo 10-19 ja viikonloppuisin klo 9-16.


12. tammikuuta 2016

Jälkeenjääneen morsiamen kenkäongelmat #2

Kuten aikaisemmassa postauksessani jo kerroin, korkokengät ovat tälle morsiamelle enemmän kuin erikoinen valinta jalkaan. Pääasiassa tallaan tasapohjaisilla tennareilla joihin hurahdin hyvät kuutisen vuotta sitten, nimittäin Converseilla. Olin jopa niin iloinen ensimmäisestä paristani, että pyysin tuolloin uutta poikaystävääni Tommia ottamaan kuvat minusta ja ihanista kengistäni. Että sillä tavalla.



Vuosien saatossa Conversemania on kasvanut omasta mielestäni varsin maltillisiin mittoihin ja tällä hetkellä kaapista löytynee sellaiset kolmetoista paria kyseisiä tennareita. Osa on matalavartisia, suurin osa korkeavartisia. Jopa Papulle olen onnistunut keräämään kirppareilta aika laajan kattauksen Consseja lasten koossa, jotta on mistä valita jalan kasvaessa. Tommi, joka ei ehkä edellisiä kuvia ottaessaan ymmärtänyt mistä keräilykulttuurista kenkien osalla tulisi vielä olemaan kyse, jaksaa ihmetellä ääneen jokaisen uuden parin kohdalla, että monetko kengät sitä ihminen nyt voi aikuisten oikeasti tarvita. Etenkin kun ko. kengät ovat sekä "laadultaan että ergonomisuudeltaan kyseenalaiset". Olen pidättänyt oikeuden vastata vienosti "yhden joka väriä", jos se riittäisi jättämään minut ja kenkäni rauhaan. (Ei riitä, mutta yritän jatkossakin.) Puolustuksen puheenvuorona sanottakoon, että ainoastaan yllä näkyvät punaiset Conssini ovat ihan urheiluliikkeestä ostettu, loput olen löytänyt varsin huokealla hinnalla erimoisilta kirpputoreilta ja toritapahtumista.

Vuosia sitten erilaisia hääblogeja selaillessani vastaani tuli ihana kuva morsiamesta, jolla oli lyhyt mekko ja iltajuhlassa jalassaan säihkyvät punaiset matalavartiset Converset. Tiesin heti, että nyt ollaan oikealla suunnalla sen suhteen, miten itsekin haluaisin rakkaat tennarini sulauttaa hääjuhlaan. Kun vuosi sitten aloin miettimään omia häitämme aloitin etsimällä niitä täydellisiä punaisia glitteri-Converseja.

Kuva täältä

Vain huomatakseni, että olen näidenkin kenkien suhteen ajastani pahasti jäljessä. 

Kyseiset Converset ovat olleet mallistossa vielä vuonna 2013, mutta eivät tietenkään ole enää. Vuodesta 2013 olen varma, sillä muistan matkallani Yhdysvalloissa nähneeni kengät jonkin putiikin hyllyllä, mutta silloin jostain aivopierusta johtuen kävelin niiden ohi. Miksi, oi miksi!?

Vuosi sitten yritin kuumeisesti etsiä kenkiä vaikka edes käytettynä kaikista nettikaupoista, turhaan. Nyt kun suoritin uuden haun sydämeni hypähti kolme volttia: siellä niitä oli, Yhdysvalloissa eBayn kautta myynnissä! Vain muutamia hajakokoja mutta uusia. Ja jollain onnen kantamoisella vieläpä meikäläisen kokoa! Jaoin ilouutisen Tommin kanssa, joka ystävällisesti otti taskulaskimen kauniiseen käteensä ja ynnäsi paljonko kengät tulisivat maksamaan Suomeen toimitettuna. Postit, tulli ja verot alkuperäisen pyyntihinnan päälle laskettuna noin 150 euroa.

150 euroa. Tennareista? Hitto. Aika suolainen hinta kengistä jotka ovat kangasta, periaatteessa huonot jalalle ja joita on joitakin vuosia sitten saanut vielä ostettua noin puolella tuosta hinnasta. Kannattaako kenkiin satsata niin paljon rahaa? Toisaalta kyseessä ovat hääkengät, joilla suuri juhlapäivä pääasiassa tullaan tallaamaan. Mutta silti... 

Asia on saanut nyt rauhassa muhia, eikä varsinaista päätöstä ole vielä syntynyt. En ollut ajatellut käyttää paljon rahaa kenkiin, joten 150 euroa (plus ne mahdolliset korkokengät) kuulostaa todella suurelta summalta. Kuten korkkareidenkin kohdalla, tässäkin olisi mahdollisuus suorittaa DIY-projekti, sillä mm. Pinterestistä löytyy ohjeita tuunata tavallisista Converseista juhlavammat glitterillä, silkkinauhoilla ja tekotimanteilla. Mutta voiko onnistuneen lopputuloksen taata, miten itse tuunattu glitteri mahtaa kengissä pysyä, meneekö kenkien hinta lopulta hukkaan kun tuunauksen jäljiltä timantit repsottaa ja väri haalistuu? Toisaalta, ainakin todistettavasti käytän Converseja todella paljon, joten varmasti nämä valmiit ihanuudet saisivat käyttöikää vielä häiden jälkeenkin... 

Jestas. Jo osaa olla vaikeaa tämä häiden järjestäminen.

11. tammikuuta 2016

Jälkeenjääneen morsiamen kenkäongelmat #1

Kun nyt hääpaikka kerran on varattu voi hyvin mielin siirtyä siihen seuraavaksi tärkeimpään hääasiaan. Pitopalveluun? Nääh, kyllä ruokaa Pirkanmaalta löytyy! Jaa kirkon varaukseen? Noup, emme kuulu kirkkoon joten emme tarvitse seurakunnan tarjoamia komeita puitteita vihkimistämme varten. No ehkä valokuvaaja sitten? Juu, se on kyllä erittäin tärkeä, mutta ei ihan listalla toisena.

Nimittäin itse olen sen verran latvasta kajahtanut, että olen jo noin vuoden päivät tasaisin väliajoin metsästänyt niitä täydellisiä hääkenkiä. Kyllä. Kenkiä.

Ja vieläpä monikossa. Koska mitäpä sitä yksillä hääkengillä vielä saisi aikaan? Korkeintaan rakot ja kipeytyneet päkiät, sillä ne ensisijaiset hääkengät ovat tietenkin korko-sellaiset. Erittäin älykäs päätös, etenkin kun itse tallaan kaiket päivät jollain omistamistani kolmestatoista Converse-parista. Ei ole korkoa ei. En edes saisi käyttää kyseisiä tennareita, sillä omistan ihastuttavat lättäjalat ja pilaan siis viimeisenkin jalan kaareni harppomalla noilla tasaistakin tasaisemmilla, epäergonomisilla popoilla lähes kaikki neljä vuodenaikaa. 

Mutta korkokengät pitää olla kun kerran vihillekin menee. Kyllähän se tilaisuus hieman sitä ikään kuin vaatii - ja onhan se vaan kiva saada uudet ihastuttavat korkokengät pölyttymään vaatehuoneen hyllylle muiden muutamien korollisten kaunottarien joukkoon. Juhlia tulee aina tasaisin väliajoin ja silloin on mukava vetää hieman sirommat ja ryhdikkäämmät kengät jalkaan. Tosin juhlien luonteen on hyvä olla sellainen, että niissä pääsee istumaan paljon...

Hääkenkiä miettiessä olen ollut lähes täydellisen vakuuttunut siitä, että kenkien tulee olla punaiset. Tämä tuli selväksi jo kauan sitten häiden teemaa pohtiessa: punaiset kengät täytyy olla. Nettikaupathan ovat väärällään punaisia juhla- ja hääkenkiä, joten valinnan varaa on vaikka ja kuinka paljon. Monessa mallissa on myös jokin kiva juju, joka erottaa kengät perinteisistä markettien juhlakenkävalikoimasta.

Kaikki kengät LightInTheBox -verkkokaupasta


Koska jonkin asteinen mukavuus olisi hyvä saavuttaa, koroista huolimatta, haluaisin kenkien materiaalin olevan nahkaa. Ja jotta niissä olisi hieman vielä glamouria, olisi nahan hyvä olla kiiltonahkaa. No eihän siinä, kyllä sellaisiakin vaihtoehtoja vielä löytyy!

Mutta sitten alkaakin se hankala osuus. Nimittäin ne niitit.

Olen nähkääs jonkin asteinen niittifriikki. Pidän niiteistä vaatteissa, koruissa ja etenkin kengissä. Joten jostain kumman syystä olen saanut päähäni, että haluaisin hääkengissänikin olevan niittejä, onhan kyseessä hieman rokahtavammassa hengessä järjestettävät hääjuhlatkin. Että sitten pitäisi löytää punaiset kiiltonahkaiset korkokengät, joissa on vieläpä niittejä. Niiteillä varustettuja korkokenkiä löytyi niitäkin, mutta joko väri on väärä tai niitit ovat kengissä tavalla, josta en niin pidä. Tällaisia kenkiä olen sitten töllötellyt illat putkeen tietokoneen ruudulta.

Kengät 1 JJHouse ja kengät 2-4 eBay

Tässä tultiin jo aika lähelle, mutta miksi oi miksi korkoon on ympätty tuollainen jukelittoman kokoinen helmi?

Kengät LightInTheBox -verkkokaupasta


Jos haluaisin palata perinteiden äärelle ja valita valkoiset hääkengät, niin kieltämättä nämä seuraavat olisivat jotakuinkin tajunnan räjäyttävän hienot. Tosin hintaakin popoilta löytyy sitten aika päätä huimaavat 212,65 euroa, mutta voi jestamandeera että ovat kyllä aikamoiset kengät!

Hades Footwear Talon 

Mutta suoraan sanottuna enhän mä pysyisi näillä pystyssä hetkeäkään. Vaan on ne hienot. Noh, selaillessani Pinterestiä satuin bongaamaan yhdestä kuvakollaasista aivan todella kivat kengät, joskin ne olivat väärää väriä ja vieläpä mokkanahkaa, joka ei niin hirveästi houkuttele, mutta päätin metsästää tässä kuvassa esiintyviä kenkiä punaisessa värissä.

Kuva täältä

Pääsin sitten huomaamaan, että olen ainakin noin nelisen vuotta muodissa jäljessä. Kengät ovat nimittäin Sam Edelmanin käsialaa ja ovat tosiaan olleet myynnissä joskus ehkä vuoden 2011 kieppeillä. Ja näitä vielä olisi ollut punaisena (joskin umpinaisella kärjellä)!

Kuva täältä

No voe hitsin hitsi. Alkaa siis pahasti näyttää siltä, että täydelliset, tilausta vaille valmiit kengät ovat lähes mahdoton saavuttaa näillä perin helpoilla kriteereillä. Toisaalta, ennen kuin päädyn tekemään minnaparikat ja valitsemaan Raquelit kuten niin moni muu tyylikäs morsian tänä päivänä tekee, tässä olisi mahdollista yrittää DIY-projektia hääkenkien osalta. Kuten jo totesin, netti on pullollaan melkein-mutta-ei-aivan -kenkiä, joissa ainakin materiaali, väri ja malli vastaisi sitä, mitä haluan. Olisikohan aivan järjetöntä tehdä hyppy tuntemattomaan, tilata edulliset nahkakengät jostain kiinalaisesta verkkokaupasta ja samalla pari satsia niittejä eBaysta? Kuumaliimaahan löytyy Tigerista ja hermoja vaativa pikkutarkka näpertäminen on tunnetusti meikäläisen juttu (not). Mahdollisuudet onnistua olisivat olemassa, eikä tässä varmaan hyvin korkealta pääsisi putoamaan jos kengät irtoavat muutamalla kympillä ja niitit eurolla tai kahdella päälle.

Tätä täytyy pohtia. Onko joku muu tuunannut omat hääkenkänsä?

10. tammikuuta 2016

Tuplarattaat, ja kuinkas sitten kävikään

Koska Papu on vielä melko pieni ja kaikki hänen vaatteensa ja tavaransa ovat vielä hyvässä tallessa, toisen lapsen odottaminen ei ole lisännyt suuresti shoppailua lastentarvikkeiden tai -vaatteiden suhteen. Tosin, koska sukupuolesta ei voi olla varma, olen huomannut ostavani kirppareilta pieniä tyttövauvalle sopivia vaatteita, ihan noin niinkuin varuuksi. Onneksi tässäkin on pysynyt järki päässä eikä kotiin ole tullut kannettua ihan kassikaupalla kamaa, vain muutamia yksittäisiä hankintoja. Viime kerrasta viisastuneena olen myös tarttunut tilaisuuteen jos olen löytänyt edullisesti pieniä, koon 44-48 vauvan vaatteita, Papu kun meinasi laitokselta kotiutuessaan kirjaimellisesti kadota niihin "pienen pieniin" koon 50 vaatteisiin. Jos tämäkin uusikin tulokas on minimaalinen, niin onpahan ainakin jotain muutakin päälle pantavaa kuin liian isoja vaatteita.

Papu nukkui ensimmäiset puolisen vuotta rottinkisessa vauvakopassa ennen kuin siirtyi pinnasänkyyn, jossa nukkuu edelleen. Koppa on edelleen tallessa, joten Sintille on siis paikka pötkötellä. Kantoliina löytyy, jos sitä vaikka opettelisi tämän toisen lapsen kohdalla jopa käyttämään, ja kaikki tarvittavat vempeleet sitteristä leikkimattoon löytyy joko meidän häkkivarastosta tai vanhempieni lämpöisestä varastokontista.

Yksi hankittava asia kuitenkin oli mielestäni edessä. Nimittäin tuplarattaat. Meidän ihanat, käytettynä ostetut Hartanin VIP XL -yhdistelmät ovat palvelleet erinomaisesti Papulla ja ovat käytössä aktiivisesti edelleen, mutta kun toinen pieni saapuu perheeseen ei yksillä yhden tyypin rattailla enää pärjätä. Papukin on Sintin syntyessä vielä alle 2-vuotias, joten häntäkään ei oikein voi laittaa aina kävelemään paikasta toiseen jos tarkoitus on lähteä kaupungille tai muualle, missä rattaat kulkevat mukana. Seisomalautakaan ei taida olla aivan hyvä ratkaisu ainoana kulkuvälineenä, kuten ei myöskään potkupyörät tai muut pienten lasten vempeleet.

Hartanit ovat toimineen oivasti mökkikuistilla koisiessa (Enomies ohjaksissa), kuin myös hieman isompana Särkänniemessä vieraillessa.
Niissä oli kiva ottaa myös tirsat vanhempien ollessa terassilla.

Etsiskelin netistä sopivia vaunuvaihtoehtoja jo hyvissä ajoin, että voisimme metsästää sitä oikeaa mallia käytettynä pitkin kevättä. Oli aivan selvää, että haluan vaunujen olevan ne perinteiset hyökkäysvaunumalliset, eli istuimet rinnakkain. Istumasuuntien tulisi olla ehdottomasti käänettävissä, jolloin vauvan kopan saisi työntäjää päin mutta isompi muksu saisi istua kasvot menosuuntaan, jolloin näkeekin jotain. Vastaavasti kun Sinttikin olisi hieman kasvanut ja haluaisi jo istua, sisarukset saisivat höpötellä (tai nahistella, huoh..) samaan suuntaan istuen. Koska asumme kerrostalossa ja säilytystilat ovat rajalliset, vaunujen tulisi olla mahdollisimman kapeat ja tietenkin mielellään kevyet liikutella, ja olisi todella tärkeää, että vauvakopan saisi kätevästi irti rungosta, jotta vauvan saisi kannettua ylös asuntoon vaikka rungon jättäisikin vaikkapa kerrostalon eteiseen portaiden alle.

Löysinkin pari potentiaalista vaihtoehtoa, Babytrold Double sisarusrattaat ja Mountain Buggy Duet tuplarattaat. Tässä pienet tiivistykset molempien rattaiden ominaisuuksista.

Tiedot ja kuvat koottu täältä

Tiedot ja kuvat koottu täältä

Koska perheen diplomi-insinööri haluaa tarkistaa tavaran aina ennen mitään ostopäätöstä (täysin irrelevanttia, tunteella vaan!) kävimme viime viikonloppuna Lielahden Muksutallissa potkimassa renkaita ja suorittamassa koeajoja. Ilmoitin avuliaalle myyjälle tarpeemme ja marssimme määrätietoisesti tuplarattaiden luo. Ja siinä sitä sitten oltiin. Tommi koetönäisi tarjolla olevia Mountain Buggyjä kerran ja siirtyi saman tien käpelöimään niitä rattaita, joita meille ei ainakaan missään nimessä tulisi, nimittäin peräkkäisillä istuimilla varustettuja Phil&Teds -rattaita.

Siis ei, en todellakaan suostu ottamaan näitä hökötyksiä. Nehän ovat hirveän kiikkerät. Ja onko se nyt kivaa toisen sitten tuijotella toisen selkää aina vaunumatkoilla? Ja niissä on kyllä todella monta liikkuvaa osaa, kun pitää vaihdella lasten koon mukaan isomman istuinta ensin ylös, sitten alas. Pitkätkin ne ovat. Edessä kulkeva lapsihan saattaa tehdä mitä vaan ilman, että työntäjä tietää. Eikä alempana oleva vauvakaan ole kasvot työntäjään päin, tai no on, mutta sillai... väärin päin kuitenkin. Ei, ei käy!

Mutta luovutin kuunnellessani excelin tarkkuudella laadittuja perusteita siitä, miksi nämä peräkanaa kulkevat hirvitykset ovat paras vaihtoehto. Jopa Muksutallin myyjä otti Tommin puolen ja kehui niitä parhaiksi tuplarattaiksi mitä hän voi suositella. Ja olivathan ne nyt tavallaan kevyemmän oloiset työnnellä kuin haluamani hyökkäysvaunut. Kai.

Otimme kiittäen testaamamme Phil&Teds Navigator 2.0 -vaunujen mallitiedot ylös ja suuntasimme kotiin katsomaan, olisiko käytettynä myynnissä mitään vastaavaa tarjolla. Niitä olikin aika paljon, niin Navigatoreita kuin niiden edeltäjää Exploreriakin, etenkin Torissa. Mutta voi pojat miten hinnat poikkeavat toisistaan! Yksi pyysi lähes kaikilla herkuilla (pl. vauvan kantokassi) 160 euroa joskin kyseessä oli ehkä kolmisen vuotta vanha malli, toinen taas halusi saada pari vuotta vanhoista mutta vähän käytetyistä perusvarustetuista vaunuistaan lähemmäs 600 euroa. Millä ihmeellä, jos kaupasta uuden mallin saa hakea reilulla seitsemällä sadalla pois? Kysynpä vaan...

Noh, yhdet edulliset Facebookissa myynnissä olleet menivät ohi nopeammalle hakijalle ja toisetkin lähiseudulla olleet varteenotettavat kärrit oli jo varattu kun me soittelimme myyjälle, joten hetken jo tuumailin, että ehkä sittenkin jää Phil&Tedsit ostamatta. Vaan kuinkas ollakaan, erittäin tehokas nettitarjoushaukka Tommi sai myyntitarjouksen Tampereella olevista Hammerhead-malleista, joissa eturenkaan sijaan onkin kaksi eturengasta. Malli on vielä Exploreriakin vanhempi ja vaunut olivatkin vuodelta 2011, mutta käytyämme katsomassa niitä myyjän luona pakkasimme ne kaikkine osineen Volvon takakonttiin. Hintaa vaunuille jäi 190 euroa.

Illalla tutustuimme uusiin kieseihin erittäin käytännöllisessä tilassa, nimittäin kylpyhuoneessa. (Ettei nyt vain sattuisi varisemaan likaa lattioille.) Vaunut olivat nuhjuiset, kiikkerät ja jotenkin... omituiset. Emme oikein saaneet selvää siitä, miten mikäkin osa olisi kuulunut olla, oliko kaikki osat tallessa ja miksi, oi miksi päälimäinen istuin tuntui keinuvan kannakkeissaan ihan hirveästi? Siinä vaiheessa kun Tommi ystävällisesti ajoi kolmannen kerran vaunuilla varpaitteni yli ja kello näytti yksitoista totesin, että "paskat ne on!" ja marssin kiukkuisena nukkumaan.

Seuraavana päivänä Tommi esitteli vaunut uudelleen. Hän oli irroittanut kankaat ja muut irroitettavissa olevat asiat, kasannut vaunut uudestaan oikein ja puhdistanut kankaat kostealla rätillä. Ja ne olivat valehtelematta lähes uuden näköiset! Taakse kuuluvaa takaverhoa, ns. backflapia ei ollut, eikä kuulemma löytynyt myyjiltäkään, mutta jollain onnen kantamoisella Tommi bongasi sellaisenkin Torista Kangasalta hintaan 5 euroa. Haettuamme sen vaunut olivat aivan moitteettomat. On se eri kätevä mies kun se sille päälle sattuu!



Nyt pääsimme sitten koeajamaan vaunut Papun kanssa, vaikka pakkaset ovatkin vielä olleet aika kovat. Tyyppi viihtyi niissä aivan hyvin, ja olihan ne ihan hyvät työnnellä ja käännellä. Ihanat, uskolliset Hartanit joutaa varmaan laittaa myyntiin, sillä eihän niille enää jatkossa ole käyttöä. "Hammerit" menevät vallan mainiosti Papulla yksinkin, ja onhan se hyvä totutella uusiin rattaisiin ennen kuin työnneltäviä tyyppejä on kyydissä kaksin kappalein.



Että näin. Never say never, indeed.

Hieman nauratti, kun löysin jokseenkin samansuuntaisia ajatuksia Aaltoillen arjessa -blogista. Joku muukin on siis ajatustasolla vastustanut näitä tupliksia, kunnes mies on sitten mennyt ja pilannut koko homman.

Ai niin, mikäli omista Phil&Teds -rattaistasi puuttuu tuo backflap etkä välttämättä halua tilata varaosana saatavaa läpinäkyvää versiota, niin käyppä tutustumassa Pimp my Phil&Teds -blogissa hurmaaviin käsityönä tehtyihin vaihtoehtoihin. Sieltä voi tilata hauskoja ja tyylikkäitä verhoja haluamallaan kuosilla ja samalla tukea suomalaista yritteliäisyyttä ja kädentaitoa. Löysimme sivun sattumalta kun etsimme vaihtoehtoja puuttuvalle läpälle. Aika hienoja, etten sanoisi!

8. tammikuuta 2016

Pirkanmaan kirppikset: Hepuli Kirppis

Hervantaan avattiin vuodenvaihteessa uusi lastenvaatteisiin ja -tarvikkeisiin erikoistunut kirpputori, Hepuli Kirppis. Kävimme koko perheen voimin katsastamassa tämän pienen kirppiksen heti avajaispäivänä tammikuun ensimmäisenä sunnuntaina.

Kirpputori sijaitsee Kauppakeskus Duon vieressä pienessä liiketilassa osoitteessa Insinöörinkatu 27. Tiloissa toimi aikaisemmin muistaakseni jokin lähetystorin tapainen kirppis, jossa silloin oli vielä paljon epämääräistä rojua epämääräisinä kasoina. Hepuli oli pistänyt tilat ainakin siltä osin uusiksi. Sisustuksessa käytetyt vaaleat seinät ja kevyet myyntihyllyt tekivät tilasta raikkaan joka auttoi hieman sitä tosiasiaa, että tilat olivat auttamattoman ahtaat. Vaikka avajaispäivänäkään paikalla ei ollut mitään valtaisaa yleisörynnistystä sai hyllyjen välissä varoa tönimästä toisia myyntipaikkojen penkojia, ja kun päälle lisättiin parit vaunut (mukaanluettuna meidän melko pienet ja ketterät Hartanit) oli kirppiksellä aika ahdasta.

Positiivista oli kuitenkin tilojen kannalta se, että yhteen nurkkaukseen oli jätetty lapsille leikkitilaa ja vanhemmille istumapaikkoja, joilla voi halutessaan nauttia kahvista tai muista virvokkeista joita kirppiksellä myydään. Virvokkeista löytyy mm. Raikastamon luomua olevat pillimehut. Ensimmäisellä käyntikerralla en laittanut merkille oliko kirppiksellä varsinaisesti tilaa isommille myytäville esineille, esimerkiksi rattaille tai turvaistuimille, mutta muistelisin, että ei. Jonkin verran heti ovesta sisään astuessa isompaa tavaraa oli näytillä ikkunalaudalla, esim. makuupussia ja kylpyammetta, joskaan tilat eivät riittäneet niiden järjestelmällisemmälle esiinpanolle. Jälleenmyyntipuolella eli uuden tavaran puolella on tuotteita mm. Hankiaiselta ja Sävyunelmalta.

Kuva Hepuli Kirppis Facebook-sivuilta
Myyntipaikat olivat melko pienet, etenkin kun hinta myyntipöydälle on 35 euroa/6 päivää (tai 65 euroa/12 päivää). Jos hinnoittelee lastenvaatteet kuten kirpparilla omasta mielestäni kuuluukin euron tai parin kappalehintaan, saa aika monta vaatetta myydä ennen kuin pääsee pöytävuokrasta omilleen. Rekkitilaa pöydissä oli jonkin verran, mutta aika pitkälti tulee järjestää myytävät tavarat hyllyille. Jos tavaraa tuo siis paljon, voi pöydän siistinä pitäminen olla haastavaa.

Hepulilta voi ottaa tosin myös ns. "kassipaikan", eli tuoda kirppikselle yhden ison Ikean kassillisen tavaraa hinnoiteltuna, jotka kirppis asettaa esille ja järjestelee myyjän puolesta. Tämä kustantaa 18 euroa/8 päivää ja on ainakin myyjältä vähemmän vaivaa vaativaa kuin perinteinen pöydän vuokraaminen. Täyspalvelusta Hepuli ottaa 40% provikkaa ja myyntiin kelpaa vain vaatteita, mutta vaatteet saavat olla myynnissä jopa kaksi kuukautta. Hepulin Facebook-sivuilta ei käy ilmi tuleeko asiakkaan tällöin hinnoitella vaatteet itse vai tekeekö Hepuli sen asiakkaan puolesta. Mikäli omaa myytävää tavaraa on paljon eikä itsellä ole mahdollisuuksia käydä usein täyttämässä pöytää, voi kirppikseltä ottaa myös täyttöpalvelun hintaan 10 euroa. Tällöin kirppiksen henkilökunta itse täyttää pöydän tavaroiden lähdettyä uusiin koteihin.

Kuva Hepuli Kirppis Facebook-sivuilta
Hepuli on mielestäni hyvä lisä kirpputorivalikoimaan tällä puolen Tamperetta, ja varmasti kysyntää nimenomaan lastenvaate- ja tarvikekirppikselle on juuri Hervannassa ja lähialueilla. Kirppikselle on helppo tulla niin julkisella liikenteellä kuin omalla autollakin, sillä bussit kulkevat Hervantaan tasaisesti ja Duon parkkihallissa on ilmainen tunnin pysäköinti. Ainoastaan vaunuilla liikkuessa kirppiksen pieni koko voi muuttua ongelmaksi, etenkin jos lapsi on liian pieni kävelemään kirppiksellä itse tai leikkimään paikan leikkinurkkauksessa. Mielestäni pöytävuokra on hieman korkea, mutta toisaalta liiketilan vuokrakaan ei varmaan ole aivan ilmainen. Jostainhan se tulos on tehtävä. Kaiken kaikkiaan toivon, että kirppis lähtee menestymään hyvin ja pöydät saadaan täyteen jatkossa. Me teimme ainakin aivan hyviä löytöjä avajaispäivänä, ja Facebook-sivuja vilkuilleena kirppiksen pitäjä tuntuu päivittävän aktiivisesti uusiin pöytiin ilmestyneistä tavaroista ja vaatteista kuvia ja mainoksia, joten vaihtuvuuttakin taitaa myyntiesineissä olla. Kannattaa käydä vilkaisemassa jos Hervannan suunnalla liikutte! Kirppis on auki ma-ti klo 10-17, ke-pe klo 10-18 ja la-su klo 10-15.

5. tammikuuta 2016

Äidiksi 2.0

Vinkkasin jo syksymmällä Dublinista kirjoittaessani, että meille on tulossa toinen lapsi. En ole aikaisemmin huonosti ylläpidetyn kirjoittamiseni vuoksi ennättänyt saanut aikaiseksi kirjoittaa tästä tapauksesta, mutta nyt kun toisessa ultrassa on käyty ja kaikki edelleen näyttää hyvältä, voisin hieman summata miten tämä toinen raskaus on mennyt.

Tässä siis toukokuussa keskuuteemme toivottavasti saapuva tyyppi, "Sintti":


Minä olen aina halunnut useamman kuin yhden lapsen ja Tomminkin kanssa on ollut puhe alusta alkaen hankkia mahdollisuuksien mukaan yhteisiä lapsia, monikossa. Papun syntymän jälkeen ainakin pojan isä menetti sydämensä ja sielunsa niin täydellisesti, että hetken jo epäilin olisiko tyypistä enää toista kullanmurua tekemäänkään, mutta yhteisin tuumin päätimme kesällä, että toinenkin lapsi saisi tulla jos on tullakseen. Ja niinpä niin, tikkuun pissattuani totesin olevani raskaana jälleen.

Täytyy heti alkuun todeta, että olemme olleet todella onnekkaita tämän asian suhteen. Vaikka omalla kohdallani menikin hermo Papua tehdessä, kun vielä raskaaksi tulemista piti odottaa peräti kolme kuukautta, tiedän varsin hyvin olevani niiden onnekaiden joukossa jotka tuntuvat tulevan melko helposti raskaaksi. Lähipiirissämme on hyviä ystäviä, joilla lasten saaminen ei ole onnistunut ollenkaan tai on ainakin osoittautunut pitkälliseksi ja kuluttavaksi prosessiksi, enkä pysty luonnollisestikaan asettumaan siihen tunnetilaan, mitä tällainen aiheuttaa.

Meillä kuitenkin on käynyt tuuri ja molemmat lapset ovat lähteneet alulle melko vaivattomasti. Papua odottaessa raskaus oli todella helppo ilman aamu- tai muitakaan pahoinvointeja, ilman ihmeellisempiä ruoka- tai muita aine -himoja (mitä nyt alkuraskaudesta söin ihan hävyttömät määrät appelsiineja) ja ilman muitakaan vaivoja, joista raskaana olevat naiset muistavat kertoa vielä vuosikaudet jälkeenpäin. Mahakin oli ihmeellisen pieni vaikka lapsi kehittyi aivan hyvin, joten vielä kesällä noin kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa kuulin spekulointeja siitä, etten millään voisi synnyttää kohta kun vatsanikin oli kuin ensimmäisellä kolmanneksella. Loppukesän otin rennosti ja nautin kesän 2014 järkyttävistä helteistä valmistuttuani juuri yliopistosta ja siirtyen suoraan työttömäksi (sillä töiden hakeminen kuukaudeksi oli yhtä tyhjän kanssa) ja sitä myötä äitiyslomalle, joka virallisesti alkoi elokuun puolessa välissä.

Papu päättikin syntyä kolme viikkoa etuajassa. Nopeasti edennyt raskausmyrkytys aiheutti Papun syntymisen kolme viikkoa etuajassa sektiolla. Painoa pojalla oli 2210 grammaa ja pituutta 46 senttiä, mutta niin vaan tyypistä on ihan oikea pieni poika kasvanut. Nyt huomaan, että ennakkoasenteeni on Sintin kohdalla näiden tapahtumien tekemä. Yritän saada itseni pitämään avoimen mielen ja uskotella itselleni, että kaikki voi tietenkin mennä myös toisin. Ties vaikka Sintti viihtyisi mahassa pari viikkoa yliaikaa, syntyisi kolme ja puolikiloisena ja vieläpä alateitse. Mutta vähän epäilyttää.

Raskausmyrkytyksestä johtuen olen hieman tarkemmassa valvonnassa nyt odotusaikana ja esimerkiksi kaikki ultraukseni suorittaa lääkäri eikä sairaanhoitaja tai kätilö. Minulle määrättiin myös aspiriini noin viikolle 34 asti, sen pitäisi auttaa istukkaa ja napanuoraa toimimaan paremmin. Kuten kaikkien odottajien, minunkin pitäisi syödä päivittäin kalsiumia, ellei ruokavalioni ole maitotuotteiden osilta varsin runsas. Noh, ei ole, mutta täytyy tunnustaa, että todella huonosti muistan kalsiumia nappailla päivittäin... Tosin nyt olen löytänyt uuden rakkauden, viilin, joten jospa niillä vetäisin kalsiumöverit jatkossa!

Eroja edelliseen raskauteen on jonkin verran, ainakin niin, että lähipiiri pääsee ennustamaan Sintistä tyttövauvaa kuulemma aivan ilmeisistä syistä. Ensinnäkin alkuraskaudesta minun teki aivan järjettömästi mieli tulista ruokaa ja esimerkiksi jalapenoja. Se on onneksi tasoittunut, sillä tulinen ruoka tuppaa aika usein närästämään odottajaa. Niinhän se jossain vaiheessa rupesi tekemään mullakin. Samoin teki myös kahvi, jota aikaisemmin join oikein mielelläni kupillisen tai pari päivässä. Nykyään on hyvä jos pienen kupin tummaa paahtoa saa alas ilman, että maku rupee etomaan. Harmi, nauttisin niin kovin mielelläni ison mukillisen kahvia silloin tällöin... Olen ollut myös huomattavan paljon väsyneempi tämän raskauden aikana, mutta väittäisin, että siihen on osasyy tuossa edellisen raskauteni lopputuloksessa. Taaperon kanssa menee mehut muutenkin, saati silloin kun hilaa napansa takana sätkivää otusta mukanaan. Olen myös saanut ymmärtää erittäin hienovaraisin vihjein, että olen myös tavallista helpommin ärsyyntyvä ja välillä suorastaan äkkiväärä. Mitä hittoa, EN VARMASTI OLE! ...no jaa, taidanpa olla. Luulen, että vatsani on myös järkyttävän paljon suurempi mitä edellisen kohdalla tässä vaiheessa, mutta kuulemma se on normaalia toisen lapsen kohdalla.



Ystäväni Kummi, josta aikaisemmin olenkin puhunut, on sattumalta kätilö ja vakuuttunut siitä, että koska Sintti aivan selvästi näivettää minut, odotan tyttöä. Poikien odottajat kuulemma kukoistavat. (Löytyyköhän poikkeavia mielipiteitä?) Vaikka luotankin Kummin ammattitaitoon näissä vauva-asioissa, niin väittäisin, että valtaosan suomalaisista näivettää pitkälle jatkunut syksy, pimeä talvi ja yksinkertaisesti se, ettei sitä perhanan kahvia saa juotua vaikka haluaisi.

Ihmisten suhtautuminen raskausuutisiin on vaihdellut jonkin verran. Henkilö, joka yritti työnetsintäpalvelussa löytää minulle huippupaikkoja joita hakea, lannistui saman tien kun kuuli raskaudestani. "Realiteetit on ne, että tässä tapauksessa sä et kyllä mitään töitä tuu saamaan." Totta, mutta melkein se lannisti minutkin, töihin kun oli kuitenkin kova palo. Onneksi se sentäs osoittautui vääräksi oletukseksi! Äitini, jolle pidin asiaa alussa salaisuutena, oli arvannut asian ja oli pelkästään voitonriemuinen kun sai kuulla asiasta. Isäni, joka on uhannut lähestulkoon perintöni menettämisellä ellen lähde ensi syksynä taas vaellukselle hänen kanssaan unohti pettymyksensä heti ja oli iloinen, joskin hieman kiusoitteleva. "Mää aattelin, et kun sää ton yhden saat just kävelemään niin hetikö sää toisen muka teet toisen?" Niin noh, niinpä niin. Emme ole ilmoitelleet asiasta sosiaalisessa mediassa sen kummemmin, mutta läheisimmät ihmiset tietävät perheenlisäyksestämme ja ovat pääasiassa olleet iloisia asiasta.

Mutta on tämä tuottanut mielipahaakin, ainakin välillistä. Eräät läheiset ystävämme totesivat, että heidän parisuhteensa paranisi merkittävästi mikäli heidän ystävänsä lopettaisivat lisääntymisen. Taustalla lienee omien lasten saamisen vaikeus joka varmasti painaa todella kipeästi niin yksilöitä kuin parisuhdettakin. En ole aivan varma, miten heidän kanssaan tulisi asian suhteen olla, sillä vaikka tapoihini ei kuulu sen kummemmin jauhaa raskaudesta ja sen autuaasta onnesta/raastavasta rankkuudesta, tilani on melko ilmeinen. Olisin siirtänyt asian syrjään ajatuksissani ja kuitannut sen olankohautuksella melko helposti, mutta sitten toiset ystävämme peruivat tulonsa meille uutena vuotena, kun kuulivat meidän odottavan toista lasta. Jälleen kerralla taustalla on kipeitä asioita joka liittyy lapsettomuuteen, vaikka heillä yksi lapsi onkin, joten henkilökohtainen mielipaha on ymmärrettävää. Tuntuu kuitenkin itsestä pahalta se, etteivät läheiset ihmiset pysty iloitsemaan puolestamme eivätkä etenkään halua viettää aikaa kanssamme uutisen kuultuaan. Väsyneenä ja kärttyisenä olen ottanut nämä asiat tavallista raskaammin, joskin alan päästä asiasta jo yli. 

Kerroimme Tommin vanhemmille asiasta sanoin "Papusta tulee ensi toukokuussa isoveli" johon anoppi totesi, epäilemättä hieman yllätettynä, että "onko nyt varmaa, että veli?" Kyllä, olipa Sintti tyttö tai ei, Papusta ainakin tulee ihan varmasti veli.

3. tammikuuta 2016

Meidän paikka: Einon Pirtti

Einon Pirtti sijaitsee maaseudulla Oriveden Eräjärvellä. Pirtti on pysynyt suvussa ja kunnostettu juhlatilaksi, jonka palvelut laajenevat vuosi vuodelta. Pihapiiri ja samalla juhlatilat koostuvat useasta eri rakennuksesta joista varsinaiseen vuokraan kuuluu juhlanavetta jossa pystyy järjestämään 140 hengen juhlat (luvat ovat yli 200 hengelle) sekä maatilan 300 neliön kokoinen päärakennus, jossa on kuusi erillistä makuuhuonetta. Juhlanavetta on jaettu isoon saliin, pienempään saliin, noutopöydälle soveltuvaan tilaan ja laitoskeittiöön, josta löytyy mm. kylmiö. Paikasta löytyy myös äänentoistovälineet ja videotykki.

Vasemmalla juhlasali ja vanha rehusiilo, oikealla ylhäällä Einon Pirtti ja alhaalla Vaarin tupa.

Pirtistä noin 200 metrin päässä on Längelmävesi, jonka rannassa on *rumpujen pärinää* veistetty hirsinen sauna, joka vetää 12 henkeä lauteilleen yhtä aikaa. Saunan vieressä on myös 8 hengen kylpytynnyri sekä kahdeksankulmainen hirsinen kota, johon mahtuu yli 20 henkilöä. Saunan viikonloppuvuokra on 80 euroa, kylpytynnyrin 90 euroa ja kodan saa vuokralle 40 eurolla. Ranta on idyllinen myös vihkimistä ajatelleen, sillä se kaartaa nätisti pienelle järvelle eikä siirtyminen rannan ja juhlapaikan välillä ole matka eikä mikään.


Se vaadittu rantasauna.

Paikka sijaitsee 16 kilometriä Oriveden keskustasta, eli samalla myös kaikista lähialueen hotelleista, mutta tämäpä ei ole mikään ongelma. Pihapiiriin meinaan tarjoaa monta eri majoitusmahdollisuutta. Itse Einon pirtti, pihan päärakennus, tarjoaa nukkumatilat 20 henkilölle ja se sisältyy viikonlopun vuokraan. Pirtistä löytyy majoitustilojen lisäksi keittiö ja sauna. Erillisessä rakennuksessa on seitsemän makuuhuonetta, johon majoittuu 16 henkilöä hintaan 460 euroa (koko rakennus). Pihapiirissä on myös aittarakennus, josta löytyy viisi makuuhuonetta. Jokainen makuuhuone majoittaa 2 henkeä hintaan 55 euroa/huone. Vanhaan rehutorniin on remontoitu kaksi huonetta, joihin mahtuu 2-3 henkeä. Näiden huoneiden hinta on 100 euroa/huone. Täten juhlaväestä yli viisikymmentä henkeä mahtuu majoittumaan juhlapaikalle. Erinomaisen kätevää!

Pirtillä ei ole pitopalvelua, mutta tiloja esitellyt isäntä vinkkasi heti listan aikaisemmin tiloissa touhunneista yrittäjistä, joten valinnanvaraa varmasti ruokailujen järjestämisen suhteen löytyy. Ruokailuun ja kahvitarjoiluun löytyy talon puolesta aterimet, lautaset ja lasit. Juhlajuomia varten on varattu viini- ja kuohuviinilasit, mutta mahdolliset konjakki- ja liköörilasit tulee hankkia itse. Talo vuokraa valkoisia pöytäliinoja hintaan 7 euroa/liina sekä tarjoilupöydän helmaliinan hintaan 20 euroa. Juhlatilasta ei löydy erillistä korotettua soittolavaa, mutta bändille on varattu nurkasta tila soittimia ja muita varten. Äänentoistolaitteet löytyy, samoin valkokangas ja tykki. Isännän mukaan pihaan saa tuoda omia grillejä tarvittaessa ja juhlatelttakin löytyy talolta hintaan 100 euroa. Teltta voisi olla mukava lisä jos sää sattuu heittäytymään surkeaksi, olisipa ainakin mahdollisuus käydä haukkaamassa happea ilman kastumisen vaaraa.


Einon Pirtin vierashuoneet olivat siistit ja viihtyisät kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ja maisema vallan nätti!


Kaksi ylempää kuvaa varsinaisesta juhlatilasta, alempi kuva tilan vasemmalla puolella sijaitsevasta huoneesta.

Vuokra-aika Einon Pirtillä juhlaviikonlopulle on perjantaista klo 17.30 aina sunnuntaille klo 15.00 asti. Vuokra viikonlopulta on 1550 euroa.  Ja kuten jo aikaisemmin on todettu, vuokraan sisältyy majoitus 20 henkilölle, joten juhlapaikan valmistelut saa hyvissä ajoin aloitettua ydinporukan kesken ja yöpyä rauhassa juhlapaikalla läheisten ihmisten kanssa. Tommi tietenkin halusi huomauttaa, että perjantaina on hyvä testata rantasauna bestmanin ja muiden apumiesten kanssa. Että silleen... Tiedustellessani isännältä missä vaiheessa tulisi juhlapaikalla alkaa hiljaisuus hän viittasi pienen niityn takana näkyvään taloon ja totesi, että jos sinne asti ei kuulu (missä he siis asuvat), ei tarvitse erikseen hiljaisuuksista murehtia. Ei siis hiljaisuutta tietyllä kellonlyömällä, mainiota! Pirtiltä voi ostaa siivouksen, jolloin juhlapaikan siivous kustantaa 80 euroa ja muut tilat 120 euroa. Tosin totesimme Tommin kanssa, että koska paikalla majoittuu suuri joukko perheenjäseniämme ja läheisiä ihmisiä, saamme varmasti yhteistuumin juhlatilat siivottua juhlien jälkeen itsekin. Sekin meinaan on mahdollista. Tällöin omalle vastuulle jää tiskit, roskien vieminen ja imurointi, talon oma väki pesee lattiat. Majoitustilojen siisteydestä saa vastata kukin niissä majoittuva vieras erikseen.

Koska vuokraan kuuluvassa varsinaisessa Einon pirtissä on oma keittiö sekä astiat ainakin siellä majoittuville henkilöille, onnistunee myös haaveeni sunnuntaina järjestettävästä morning after –brunssista. Täten kenelläkään ei tarvitse olla kiire singota matkoihinsa, vaan saamme vielä fiilistellä edellisen päivän (illan ja yön) juhlia porukalla. Pirtillä oli myös hyviä uutisia Facebook-sivuillaan, sillä he ovat perustaneet pihapiiriin myös koiraparkin juhlavieraiden koiria ajatellen. En tiedä vielä mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta ainakin ajatustasolla kuulostaa erinomaiselta, sillä meillä on sekä perheenjäsenillä että ystävillä koiria, joiden majoittaminen juhlaviikonlopun ajaksi saattaa tuottaa päänvaivaa. Nyt on ainakin teoriassa yksi murhe vähemmän.

Kävimme katsastamassa Einon Pirtin viime kesänä Tommin loman aikana ja ihastuimme sekä miljööseen, palveluihin kuin myös erittäin ystävälliseen ja avuliaaseen isäntään joka markkeja meille esitteli. Paikasta jäi sellainen fiilis, että siellä saisimme tehdä omannäköisemme juhlan rakkaittemme kanssa ilman turhia rajoituksia. Jopa se helekatin rantasauna vaikutti täydelliseltä paljuineen, grillauskotineen ja kauniine rantoineen. Ja mikä parasta, suurin osa vieraistamme saisi jäädä samaan pihapiiriin majoitukseen, jolloin ei tarvitsisi pohtia ihmisten ajokuntoa, mahdollisia yhteiskuljetuksia, sitä, muistaako jokaisen lähtijän kiittää ja hyvästellä erikseen jne. Koska pirtiltä löytyy myös kaksi morsiussviitiksi kelpaavaa, entiseen viljasiiloon remontoitua yksiötä, saamme myös oman rauhan hääyölle Tommin kanssa.



Koska Einon Pirtti ottaa varauksia vastaan aina vuoden alusta, eli siis kesän 2017 varauksia saattoi ruveta tekemään vasta 1.1.2016, pihtasin juhlapaikkapäivityksiä viime kesästä lähtien ja asensin muistutuksen kännykkään vuoden vaihteeseen. Nyt kun vastausviesti on saapunut ja olemme saaneet varmistuksen siitä, että oma suunniteltu hääpäivä näissä maisemissa toteutuu, voinkin ilomielin jakaa fiilikset niin muista juhlapaikoista, kuin tästäkin, jonka me valitsimme meidän hääjuhlillemme. Nyt sitten pitäisi maksaa varausmaksu, joka on tänä vuonna 465 euroa, ja jäädä jännittämään menetänkö hermoni tuohon mörköön ennen kesää 2017 vai en. So far so good!