26. huhtikuuta 2016

Väriteeman tarkentumista

Aikoinaan blogia aloittaessani halusin määrittää häiden teemavärit, jotta häiden suunnittelu helpottuisi ainakin sen osalta. Mielestäni tietyn väriteeman toteuttaminen luo selkeyttä ja heijastaa sitä, että häitä on mietitty eheänä kokonaisuutena. Väreillä voi myös reflektoida hääparia, heidän mieltymyksiään ja luonteenpiirteitään näin halutessaan, mutta toisaalta kattauksen ja koristeiden väriksi voi valita surutta myös itselleen mieluisimman värin tai sävyn, joka omasta mielestään sopii häiden ajankohtaan ja vuodenaikaan.

Itse pyrin suunnittelussa toteuttamaan selkeää linjaa ja välttää liikaa sekamelskaa. Olen melko vakuuttunut, että tässä tavoitteessa tullaan ainakin jonkin verran epäonnistumaan, sillä ideoita kumpuilee tuon tuosta ja huomaan haalivani asioita talteen ajatuksella "tätäkin voisi hyödyntää häissä". Yritän lohduttaa itseäni sillä, että suuri osa esim. koristeista ja kattaukseen liittyvistä asioista ovat ainakin tähän mennessä löytyneet käytettynä tai kierrätettynä, joten ainakin vielä olen onnistunut välttämään suurta rahanmenoa häävalmistelujen suhteen. 

Vuosi sitten ajattelin, että häidemme teemaväreiksi sopisivat harmaa, punainen ja turkoosi. Vuoden mittaan harmaa ja punainen ovat pitäneet paikkansa, mutta turkoosi on pudonnut pois. Se alkoi tuntua hieman irralliselta muusta kokonaisuudesta, enkä nähnyt turkoosia juuri muussa kuin korkeintaan paperipompomien muodossa, ja koska kummallakaan meistä ei sen suhteen ollut suurempia intohimoja (Tommilla nyt ei tosin värimaailman suhteen muutenkaan tunnu olevan), niin päätin tipauttaa sen pois. Koristelen sillä kesäksi parvekkeemme ja se saa riittää. Punainen etsii vielä sävyä, sillä en ole osannut päättää haluaisinko nimenomaan kirkkaan punaista vai jollain tavalla murretun värin, esim. viininpunaisen. Ainoa selvä punainen jonka olen visualisoinut on kenkieni väri, enkä tällä hetkellä ole enää niidenkään suhteen aivan selvillä vesillä. Häitä varten ostamani glitter-Conssit ovat kimaltelevuutensa vuoksi hieman siltä ja väliltä. Tällä hetkellä hääsuunnitelmia tehdään seuraavanlaisen paletin johdolla:




Harmaa on saanut rinnalleen hopean, sillä sisäinen harakkani tuntee vetoa kaikkeen kimmeltävään. Olen aina pitänyt itseäni enemmän lämpimien jalometallien kuten keltakullan ystävänä, sillä mielestäni kulta sopii paremmin esim. ihonväriini. Viime aikoina olen kuitenin käyttänyt paljon hopeaa ja mieltynyt sekä hopean, että metallin eri sävyihin. Punainen ja kulta tuovat sitäpaitsi liikaa mieleen joulun, joten ne eivät mielestäni ole oikea valinta elokuussa juhlittaviin häihimme. Harmaan, hopean ja punaisen rinnalle tulee paljon valkoista, joka tasapainottaa ja selkeyttää linjaa. Esimerkiksi pöydät haluaisin pitää raikkaina valkoisilla pöytäliinoilla ja valkoisilla serveteillä, lisäten ripauksen harmaata ja hopeaa esim. kynttiläjalkojen, kynttilöiden ja servettirenkaiden muodossa. Valkoiset neilikat ja punaiset ruusut kirkkaissa lasimaljoissa keventävät pöydän ilmettä, vihreä luonto ja esim. pöytäkukista löytyvä vihreä pitävät teeman kuitenkin vuodenajan mukaisena eli kesäisenä. 

Kuva täältä
Vasemmalla oleva kuva täältä, oikealla oleva täältä.

Pinterest on luonnollisestikin auttanut selventämään teeman värejä. On käsittämätöntä mitä kaikkea löytyy yksinkertaisilla hakusanoilla kuten "grey red wedding"! Kun vain jaksaa väännellä ja käännellä erilaisia kuvailevia sanoja mitä mieleen juolahtaa, Pinterest tarjoilee valmiita kattauksia inspiroimaan ja ratkaisemaan mahdollisia ongelmia.

Näillä näkymin värit tulevat siis jakautumaan jotakuinkin seuraavasti:

Valkoinen.
Juhlien pohja, jolle kokonaisuus rakentuu. Valkoiset pöytäliinat, valkoiset servetit, valkoisia kynttilöitä ja kukkia. Sinne minne saadaan ripustettua, ehkä valkoisia honeycomp-koristeita ja pompomeja. Minulle tulee valkoinen puku, joskaan en usko, että se on aivan puhtaan valkoinen. Mutta norsunluu (eli ivory) ei niin paljon poikkea, ettäkö se vaatisi oman värileimansa. Koska sulhasen pukua ei ole niin kovasti vielä mietitty jää nähtäväksi tuleeko hänelle valkoinen paita. Luulen kyllä, että tulee. Hääkakku, jos vain ikinä saamme sellaista ihan aikuisten oikeasti tehtyä, tulee olemaan pääasiassa valkoinen.

Kuva 1, 2 ja 3.

Harmaa.
Juuri kun totesin, ettei sulhasen asua ole sen kummemmin mietitty haluaisin linjata, että Tommi pukeutuu häissämme harmaaseen. Harmaa on ehdottomasti enemmän hänen värinsä kuin esimerkiksi tumman sininen, ja musta taas on hieman liian jäykkä väri. Etenkin kun haluamme ajatella häitämme enemmän kesäfestareina kuin minään virallisina juhlina. Harmaa puku siis, tai ainakin osia siitä. Harmaata nähdään varmasti myös pöydissä tavalla tai toisella. Esimerkiksi harmaat tai hopeansävyiset kapeat kaitaliinat sopivat pöytiin valkoisten liinojen päälle ryhdittämään kattausta. Harmaat kynttilät valkoisten rinnalle tuomaan kontrastia. Ja mitä todennäköisimmin harmaata tulee olemaan esimerkiksi kutsuissamme ja muissa paperituotteissa. (Ostinhan myös juuri jokin aika sitten Facebookin hääkirppikseltä 63 kappaletta harmaaraidallisia paperipusseja, että varmaankin harmaata näkyy myös karkkibuffassa.) Valkoisten pompomien ja muiden paperikoristeiden rinnalla nähdään varmaankin vaaleanharmaata väriä. Ja ainakin toinen kaasoista on perin innostunut mahdollisuudesta pukeutua harmaaseen juhlissamme, joten jos tässä ei varo, niin kohta kaasotkin ovat teemavärien mukaiset.

Kuva 1, 2 ja 3.

Punainen.
Punainen tulee todennäköisesti olemaan suhteellisen pienessä roolissa häissämme, lähinnä tuomassa kontrastia muuten melko hillittyihin väreihin. Punaista on ehdottomasti oltava omissa hääkengissäni, olen suorastaan kehittänyt fiksaation asiaan. Ne täydelliset hääkorkkarit ovat vielä löytymättä, mutta tähän mennessä olen lähinnä etsinyt kiiltäviä (teko)nahkakenkiä. Punaista tulee löytymään mitä todennäköisimmin myös tukastani, sillä huomaan kesää kohden aina siirtyväni kohti punaista sävyä talvella hallinneen ruskean sijaan. Varsinaisessa juhlassa punainen tulee esiin ehkä enemmänkin kukkien, punaisten ruusujen merkeissä. Ne valkoisten neilikoiden ja harsokukkien kanssa kirkkaassa maljassa säväyttävät mukavasti vaaleaa kattausta. Ehkä punaista nähdään kutsuissakin, en vielä tiedä. Ja mikä estää tekemästä hääkakun sisustaa vaikkapa punaiseksi? Red Velvet on ainakin Kummin mielestä todella hyvää, joten pitänee testata sitä jossain vaiheessa kun pähkäilemme kaasojen kanssa kakkuasioita.

Kuva 1, 2 ja 3 (JJ House).

Hopea.
Hopea, glitter ja metalliset hopean sävyt tulevat tehosteeksi eivätkä siis ole mitenkään pääosassa väreissä. Niiden tarkoitus on lähinnä korostaa muuta kokonaisuutta olemalla melko minimalistisia mutta silti näkyviä osia häissämme. Ehkä Tommin puvussa on jotain hopeista sävyä? Ehkä kaitaliinat ovat hopean väristä kuitusilkkiä? Hopean värisiä niittejä löytynee ainakin morsiamen kengistä ja niistä paljon puhutuista lautasliinarenkaista, ja miksikäs irtoniiteillä ei voisi koristella esimerkiksi kirkkaita kukkamaljakoita? En vielä tiedä millaiset pöytänumerot meille tulee, vai tuleeko lainkaan, mutta niissä voisi hopeaa hyödyntää tavalla tai toisella. En ole myöskään pohtinyt lainkaan omia korujani hääpäivälle, joten hopeaa on mahdollista toki hyödyntää niissäkin mikäli mielii.

Näin. Kokonaisuus sinänsä alkaa hahmottua, mutta toki tässä on vielä pitkä matka varsinaiseen juhlaan. Ja nainenhan saa muuttaa mielensä vähän niinkuin kaikessa, eikös? Tällä hetkellä kuitenkin kokonaisuus vaikuttaa ainakin omassa mielikuvituksessani melko hyvältä. Saatuani viimeksi kotona käydessäni muutaman valkoisen pöytäliinan äitini varastoista omaan käyttööni ovat sormeni syyhynneet testailla ensimmäisiä pöytäkattauksia. Jahka tässä saa haalittua sopivasti erilaisia mahdollisia koristeita, tehtyä ensimmäiset lautasliinarenkaat ja käytyä poimimassa läheisestä Citymarketista Reilun Kaupan kukkia, voisin testailla miltä mikäkin päänisisäinen kokonaisuus näyttää pöydälle katettuna. Eikä yhtään liian ajoissa, näin vuosi ja neljä kuukautta ennen H-hetkeä?

25. huhtikuuta 2016

Moottoripyörä on moottoripyörä, mutta entä häissä?

Minun ja Tommin yksi yhteisistä harrastuksista on moottoripyöräily. Siitäkin huolimatta, että pienen lapsen vuoksi aikaa ei hirveästi liikene ajella ympäri maakuntaa kesäiltoina rautahevosen selässä. Tommi ajoi kortin vajaa viisi vuotta sitten ostettuaan työkaveriltaan erään työmatkan illanistujaisissa aikaisemmin mainitsemani Harley-Davidsonin, Tracin, ja minäkin sain kortin muutama vuosi takaperin innostuttuani päivittämään teinivuosien mopokortti oikeaan pärräkorttiin. Yhden kesän sain ajella isäni Yamahalla ja viime kesänä pääsimme Tommin kanssa peräti kerran yhdessä ajeluttamaan Harrikoita, kun Tommi teki heräteostoksen ja hankki Tracin rinnalle toisen amerikkalaisen unelman, Harley-Davidsonin Night Rodin.


Kuvien ottamisen välillä lienee sellainen... 24 vuotta?

Nyt toinen näistä ihanuuksista on jo myyty seuraavalle kesäpäristelijälle, omista vastusteluistani huolimatta (kuulemma kahden pyörän ylläpitäminen ja vakuutusmaksut näillä kilometreillä on hieman ylimitoitettua), mutta vaikka toisesta jouduttiinkin luopumaan, tuskinpa moottoripyöräharrastus katoaa meidän perheestämme mihinkään. Rautahevoset ovat tulleet jäädäkseen ja toivottavasti tulevaisuudessa niillä olisi hieman enemmän aikaa ajellakin, eikä vain somistaa pihapiiriä.

Edessä Night Rod, takana Traci.

Jostain kumman syystä moottoripyörien osallistuttaminen hääjuhlaan on pyörinyt paljon mielessäni. Ehkä se on tämä lisääntyvä kevätaurinko ja sohjon alta esiin tullut asvaltti, mutta olen pohtinut miten moottoripyörät voisi ottaa mukaan häiden teemaan. Emme kuitenkaan ole niin kovia harrastajia, että haluaisimme pyörän muotoisen hääkakun tai että ottaisimme kakkukoristeeksi Harrikan pienoismallia. Koska vihkimisemme tapahtuu parin sadan metrin päässä juhlapaikalta, järven rannassa, olen leikkimielisesti haaveillut vihkitilaisuudesta lähtemistä moottoripyörällä tai -pyörillä. Se on kuitenkin jo lähtökohtaisesti hieman hasardi ajatus, sillä rantaan johtava tie on multapohjainen maalaistie, kuoppainen ja epäsuora. Pieni jännitysmomentti päälle ja voin sieluni silmin nähdä kun Traci halkoo viereistä kaurapeltoa, morsian nököttää ojassa ketarat pystyssä ja sulhanen yrittää epätoivoisesti ohjata menopeliään ilman, että juhlapuvusta ratkeaa saumat.

Ikimuistoista, mutta ei ehkä toivottavaa.

Jos olisimme aikoinaan ottaneet kihlakuvat, olisi moottoripyöriä ollut hauska käyttää niissä rekvisiittana. Jossain vaiheessa harkitsin, että olisimme otattaneet kuvat Save the Date -kortteihin moottoripyöräteemalla, mutta keksin sittemmin toisen idean kortteihin. Kieltämättä en ole saanut moottoripyörää karistettua hääpohdinnoista ja selattuani Pinterestiä ja netin kuvapankkeja olen todennut, että pärrä toisi aikamoista rouheutta varsinaisiin hääpotretteihin.

Asia siis jää varmasti elämään suunnitelmissa. Katsotaan, mihin ideoinnin kanssa päädytään!

Kuva täältä.

22. huhtikuuta 2016

"Rakas Sintti..."

Kun odotin Papua kirjoitin hänelle kirjeen tasan kuukausi ennen laskettua aikaa. Taittelin sen kirjekuoreen ja teippasin kuoren kiinni. Kun Papu syntyi kirjoitin kuoreen "Papulle" sekä hänen 18-vuotissyntymäpäivänsä, sillä tuolloin tyyppi kulki vielä meidänkin kesken työnimellään "Papu". Aion antaa kirjeen hänelle kun hän tulee täyteen ikään.

Kirjeeseen kirjoitin muistaakseni ajatuksiani odotusajalta. Miten ihmeellistä oli tuntea ensimmäisiä kertoja liikettä oman kehon sisällä, miten liikkeet olivat alkaneet tuntua jossain vaiheessa myös isän käteen ihoni läpi, ja millaisia tunteita raskaus oli aiheuttanut. (Luonnollisestikin positiivisessa valossa, sillä eikai kenenkään 18-vuotiaan tarvitse kuulla äitinsä tunnevyöryistä sen kummemmin.) Kirjoitin myös asioista, joita toivoisin lapselleni hänen elämässään. Onnistumisen hetkiä, hyviä kokemuksia, rakastavia ihmisiä. Kompasteluja, epäonnistumisia ja sydänsuruja, sillä kaikki ne opettavat meille paitsi ympäröivästä maailmasta, myös itsestämme. Pohdin sitä, olisiki Papu tyttö vai poika, ja ehkä jopa sitä, miltä hän näyttäisi. Lähinnä toivoin kirjeessä, että kun Papu juuri aikuiseksi tultuaan lukee sitä, hän voisi kokea kasvaneensa turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä, jossa hänelle olisi itsestäänselvää kuinka paljon häntä rakastetaan. Halusin kertoa hänelle, että häntä rakastettiin jo paljon ennen kuin hän oli edes olemassa. Kirjeessä toivoin, että perhe olisi hänelle tärkeä, ja että hän olisi lapsena ja nuorena oppinut sietämään sisaruksiaan ja aikuisena rakastamaan heitä lähimpinä ystävinään. Kirjoitin siitä, miten isovanhemmat kuljettavat perheen koottuja viisauksia mukanaan ja heitä tulisi aina kunnioittaa, sekä pyrkiä luomaan heihin läheiset välit mikäli siihen itse pystyisi mitenkään vaikuttamaan. Kirjoitin myös siitä, että kaikista kurjista säännöistä, riidoista ja kotiaresteista huolimatta hänen vanhempansa ovat aina rakastaneet häntä aivan kammottavan paljon.

Kirjoitin kolme sivullista tekstiä, ja olisin kirjoittanut enemmänkin jos olisin kehdannut. Kyseessä ei ollut kaikista jäsennellyin kirjeeni jonka olen saanut aikaan, mutta väittäisin, että yksi tärkeimmistä.




Tänään oli aika kirjoittaa uusi kirje, tällä kertaa Sintille. Tänään nimittäin on tasan kuukausi Sintin laskettuun aikaan. Käsittämätöntä, että aika on jälleen mennyt näin nopeasti! Vaikka kieltämättä välillä onkin tuntunut, että tämä raskaus kestää ikuisuuden... Noin kuukauden sisään perheessä on yksi ihminen lisää. Kirje on hyvä kirjoittaa nyt, sillä eihän sitä koskaan tiedä missä vaiheessa tämäkin muksu päättää saapua keskuuteemme. Papun kirjeen ennätin kirjoittaa "hyvissä ajoin" noin puolitoista viikkoa ennen kuin jätkä otti ja syntyi.  Tällä kertaa toki saattaa mennä lasketun ajan ylikin, mutta parempi pelata varman päälle ja varmistaa, että myös Sinttiä odottaa 18-vuotissyntymäpäivänään postia menneisyydestä. Tulee olemaan jännä nähdä, onko kirjeiden sisältö samankaltainen vai toisistaan poikkeava, jahka ne joskus avataan. 

"Rakkaudella, äiti."

20. huhtikuuta 2016

Häämatkahaaveet osa 1: Unelmien roadtrip Yhdysvalloissa

Aloitan häämatkahaaveita koskevan postaussarjani Uudesta maailmasta.

Koska itse asuin kokonaisen vuoden (11,5 kuukautta) Yhdysvalloissa Rotareiden vaihto-oppilaana lukioaikoina, Jenkkilällä on sydämessäni ainutlaatuinen paikka. Asuin pienessä tuppukylässä Illinoisin osavaltiossa keskivalloissa ja vaikka vuoteen mahtui paljon suuria tunteita, päällimäiseksi jäi kaipaus rakkaaksi tulleiden ihmisten pariin sekä keskelle sitä ihanaa kieltä, jota voi vain amerikaksi kutsua. Vaihto-oppilasvuoden jälkeen olen käynyt maassa pari kertaa, viimeksi alkusyksystä 2013 jolloin vein Tommin tapaamaan isäntäperheitäni ja paikallisia ystäviäni, joista yllättävän moni asui vielä samassa kylässä yhdeksän vuotta yhteisen aikamme jälkeen.

Yhdysvallat vetää puoleensa. Jo vuosikaudet olen halunnut lentää kotiosavaltioni suurkaupunkiin Chicagoon josta jatkaisimme matkaa kohti länsirannikkoa kuuluisaa valtatie 66 pitkin. Matkalla voisi poiketa "kotikulmilla" Illinoisin eteläpäässä josta jatkaa kohti villiä länttä. Road 66 on kaikkien tuntema legendaarinen reitti joka halkaisee Yhdysvallat alkaen Chicagosta, Illinoisista ja päättyen Santa Monicaan, Kaliforniaan.

Kuva täältä

Reilu 3700 kilometriä pitkä reitti perustettiin vuonna 1926 ja se oli yksi alkuperäisistä liittovaltion valtateistä. Reitti kulkee Missourin, Kansasin, Oklahoman, Teksasin, New Mexicon ja Arizonan läpi päättyen Kaliforniaan. Vuonna 1985 virallisesti lakkautettu reitti on osittain edelleen toiminnassa ja käyttää nimeä Historic Route 66. Legendaarisen valtatien tappioksi koitui vuonna 1956 kirjoitettu Interstate Highway Act -laki, jonka myötä Yhdysvaltoihin rakennettiin tehokkaammat Saksan autobahneja ihannoivat liikenneyhteydet.

Mutta koska vanhoja tieosuuksia on avattu uudelleen ja uudistettu, ainakin osa reitistä olisi mahdollista ajaa nauttien samalla huikaisevista maisemista. Puhumattakaan siitä fiiliksestä, mikä historiallisella reitillä syntyy. Amerikkahan elää autoilusta ja Route 66 tarjoilee ison osa jenkkikulttuuria. Aikoinaan perheet lähtivät yhteiselle lomalla pakaten teltan ja eväät autoon ja huristellen pitkin valtaisaa valtiota paikallisia nähtävyyksiä katsellen. Edelleenkin yhdysvaltalaiset voivat hoitaa suurimman osan asioista nousematta auton ratista, mm. käydä pankissa, postittaa kirjeet, noutaa ruokaa ja katsoa elokuvia. Olen nähnyt jopa kirkollisia ja terapeuttisia palveluita drive in -versiona. Perin kätevää, etten sanoisi!

Toki tällainen matka ei ole ensinnäkään kaikista halvimmasta päästä, eikä sitä myöskään suoriteta minkään kahden viikon lomajaksolla. Vaikka Yhdysvallat on edullisia autoja pullollaan eikä polttoaineen hinnatkaan hierrä suomalaisen tankkaajan hermoa, jo pelkästään lennot Yhdysvaltoihin ovat melko hintavia ellei sitten voi lähteä koska vain - ja täten kytätä halpoja hintoja. Lisäksi yhdensuuntaisilla road tripeillä tulee ottaa huomioon erillinen maksu, jonka moni autovuokraamo veloittaa siitä, ettei autoa palauta takaisin lähtöpisteelle. Auton vuokraaminenkin on oma lukunsa ja syö osan budjetista. 

Kuva täältä

Auton voi toki ostaa itärannikolla ja myydä reissun lopuksi länsirannikolla, mutta Yhdysvalloissa (kuten tietenkin muissakin maissa) on hyvä muistaa vakuutusten merkitys. Amerikka on lakisyytteiden luvattu maa, joten on hyvä varautua kelvollisilla vakuutuksilla jotka edesauttavat mahdollisten kolarointien ja muiden haavereiden kohdalla. Vuokrafirmoissa vakuutukset on otettu automaattisesti paremmin huomioon, mutta oman auton kohdalla asia saattaa unohtua helpommin. Useimmissa osavaltioissa hyväksytään suomalainen ajokortti, mutta kansainvälisen ajokortin tai virallisen USA-käännösliitteen hankkimista suositellaan etenkin pidemmillä matkoilla ja jos oma ajokortti syystä tai toisesta ei ole englanniksi. USA-liitteen voi kuitenkin hankkia kohtuu edullisesti (14 eurolla) Autoliitosta ja se on voimassa vuoden myöntämispäivästä. Suomalainen ajokortti tulee esittää aina USA-liitteen kanssa. Usein auton vuokraaminen edellyttää 21 vuoden ikää ja kaikkien alle 25-vuotiaiden tulee maksaa nuorten kuljettajien lisämaksu. (Tämä ei tosin koskisi meitä, olemmehan jo perin kypsässä iässä mahdollisen häämatkan aikoihin.)

Moottoripyörän vuokraaminen kutkuttaisi huomattavasti autoa enemmän, etenkin kun kesällä omassa pihassa komeilee yksi, toisinaan jopa kaksi kappaletta Harley-Davidsoneja. Tommi kertoo mielellään tarinaa muutosten vuodestaan, kun emäntä vaihtui 11 vuotta nuorempaan (se nuori uusi emäntä tässä moi!), auto vaihtui kuusi vuotta nuorempaan, ja perheeseen tuli Harley-Davidson Sportser XL1200, tai kuten meillä sanotaan "Traci" (kyllä, juurikin sen lähinnä miesten piireissä kuuluisan Traci Lordsin mukaan). Itsekin olen pitänyt kaksipyöräisistä aina ja suorastaan hihkuin kun sain pari vuotta sitten ajettua teinivuosien mopokortin tilalle moottoripyöräkortin ja lainattua kesäpeliksi isäni 1100 Yamaha DragStarin pariksi viikoksi. Viime kesänä Tommi taikoi puolivahingossa pihaan toisen Harrikan, tällä kertaa 1250 kuutioisen Night Rod Specialin. Pääsimme yhdessä heittämään yhden illan reissun Pirkanmaan pikkuteillä eräänä kesäiltana anopin jäädessä lapsenvahdiksi, ja oli se vain hienoa hommaa. Tuohiseen kihlasormukseenikin Tommi löysi materiaalit yhdellä moottoripyöräreissullaan. Joten häämatka kaksipyöräisen päällä sopisi ainakin tälle pariskunnalle melko hyvin!


Kesän 2015 iltareissulta. Edessä "Rodi", takana "Traci".

Moottoripyörän vuokraaminen onnistuu siinä missä autonkin ja monet matkanjärjestäjät räätälöivätkin valmiita matkapaketteja juurikin vaikkapa tuolle kuuluisalle tieosuudelle numero 66. Näyttäisi siltä, että matkan ajelee viidessätoista päivässä Chicagosta Los Angelesiin, tosin silloin ajettavaa on joka päivä useampi sata kilometriä eikä välipäiviä hirveästi pidetä. Toki reissun voi tehdä ihan itsekin, mutta kaksipyöräisen kanssa tulisi mukana olla kyllä ns. huoltoauto, eli vaikka pakettiauto jossa suurin osa matkatavaroista ja tarvikkeet mahdollisten pyörän hajoamisten varalta kulkisivat mukana. Liekö söisi osan romantiikasta jos perässä hurruuttaa ventovieras pakulla, mutta realiteetit huomioon ottaen kahdestaan moottoripyörillä ei pidemmän päälle kannata tuhansia kilometrejä ajella. Moottoripyörän suhteen tulee ottaa huomioon myös polttoaineen kulutus, sillä isommallakin tankilla päristelee hyvässä lykyssä parisataa kilometriä. Pyörän koko, sen päälle lastattu paino sekä tien kunto vaikuttavat polttoaineen kulutukseen, eikä menoveden loppuminen Arizonan huikeissa maisemissakaan tuntuisi järin mukavalta ajatukselta. Etenkään, jos on katsonut edes kerran elokuvan The Hills Have Eyes... Siksikin huoltoauto olisi tärkeä väline tällaiselle reissulle. Liekö aikoinaan lakkautetuilla tieosuuksilla kovin tiheään bensa-asemia, mene ja tiedä.

Kuva täältä

Sinällään järjestetyissäkään matkoissa ei mitään vikaa olisi ja luulen, että moni matkatoimisto on valmis muokkaamaan sekä reittiä että muita tekijöitä asiakkaan mielen mukaisesti. Siksikin road trip houkuttelisi. Ja mikä estää poikkeamasta siltä kuuluisalta reitiltä ja ajella enemmän ihmisten ilmoilla, jolloin voisi varautua lähinnä huoltonumerolla ja navigaattorilla tarkan sijainnin määrittämiseksi. Voisi kuvitella, että vuokrafirmat tarjoavat myös huoltopalveluita tien päälle, mikäli vuokrattu menopeli päättää laueta kesken matkan.

Majoittuminen Amerikassa tapahtuu tienpäällä erinomaisesti hotelleissa tai motelleissa, joita löytyy laajalla hintahaarukalla. Toki pakkaamalla teltan voi yöpyä reitin varrella erilaisten luonnonpuistoissa ja retkeilyalueilla - jos uskaltaa. Mutta kuten aikaisemminkin totesin, jenkit ovat tottuneita moottoriajoneuvoilla liikkujia, joten vaikka itse Road 66 olisikin taantunut enemmän tai vähemmän unohduksiin, tieosuuksien päistä löytyy aina elinvoimaisia kaupunkeja, jotka tarjoavat palveluita niin majoituksen kuin nähtävyyksienkin suhteen.

Erityisesti reitillä olisi hauska poiketa juurikin omilla "kotikonnuilla" Illinoisissa, tutustua intiaanikulttuuriin vaikka New Mexicossa ja ihastella aina yhtä huikeeta Grand Canyonia Arizonassa. Häämatkakohteena Road 66 olisi huikea, mutta varmaan vaaditun ajan vuoksi tässä elämäntilanteessa hankala ellei jopa mahdoton toteuttaa.

17. huhtikuuta 2016

Äitiyslomalle lomps

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, kevään 3,5 kuukautta kestänyt työharjoittelu on ohi ja tämän naisen on aika siirtyä äitiyslomalle kypsyttelemään Sinttiä. Työ, sillä sitä se todella oli, ei niinkään mitään harjoittelua, oli perin antoisaa ja todella tervetullutta vaihtelua syksyn työttömyyteen. Johan siinä TE-toimiston sivuja selaillessa ja hakemuksia lähetellessä alkoi aivan pimahtaa, kun mistään ei tuntunut aukeavan mahdollisuutta aloittaa sen arvokkaan työkokemuksen kartuttaminen, jota niin monessa paikassa peräänkuulutettiin. Mitenkä ihmeessä työnantajat suunnittelevat työnhakua, kun jokainen tuntuu odottavan työnhakijalta korkeakoulututkintoa, alle 30-vuoden ikää ja vähintään viiden vuoden työkokemusta vastaavista tehtävistä? Hei missä välissä?

Koko työharjoittelun tärkein anti oli paitsi aikataulutettu arki, myös äärimmäisen mahtavat työkaverit joiden kanssa sain päivät viettää. Kahden samaa toimistohuonetta asuttavan kollegan kanssa hitsauduimme uskomattoman nopeasti tiimiksi, jossa kukki äärimmäisen huono huumori ja raikasi todella äänekäs nauru. Toivon todella, että näiden ihmisten kanssa tulee pidettyä yhteyttä jatkossakin ja pääsen vähintääkin häiriköimään heitä lounastreffien merkeissä edes silloin tällöin. Eikä toki ole poissuljettua sekään, että palaisin loppuvuodesta äitiyslomalta takaisin samaan työyhteisöön, tällä kertaa jopa palkattuna työntekijänä, jos tilanne antaa siihen myöten. Jää nähtäväksi!

Nyt on kuitenkin äitiyslomaa edessä, ainakin oletettavasti se reipas kuukausi. Sintin laskettu aikahan on toukokuun 22. päivä, ja koska raskausmyrkytyksestä ei ole ollut oikeastaan mitään viitteitä, voisi annettu päivä pitää jopa kutinsa. Entäpä jos meneekin tällä kertaa yli? Tulisi ainakin tasattua raskauksien pituus johonkin keskiarvoon, Papu kun saapui sen kolme viikkoa etuajassa. Aspiriinin olen nyt lopettanut, sillä sitä ei suositella enää raskausviikolta 34 eteenpäin. Anopilta lainassa olevalla verenpainemittarilla seurailen paineita pari kertaa viikossa ja ainakin tähän mennessä ne ovat olleet aivan maltilliset. Sain neuvolasta kotiin myös sellaisia tikkuja, joilla voi seurata proteiinin määrää virtsassa, joten pari kertaa viikossa mittaan myös sitten omasta pissasta mahdollisia raskausmyrkytykseen viittaavia tekijöitä. Ei ole onneksi vielä sellaisia näkynyt. Eilen kärsin kyllä niin kamalasta päänsärystä, että epäilin jo myrkytyksen viimeinkin potkaisseen päälle. Onneksi paineet ja pissa olivat edelleen jees ja paracetamolikin auttoi lopulta särkyyn, joten taisi olla ihan vain jokin lomalle siirtymisen aiheuttama jännityksen laukeaminen tai muu vastaava kyseessä.

Alkuviikosta neuvolassa ihmettelin neuvolantädille sitä, kun muutamana iltana on ollut melko huono olo ja ilta on kulunut pitkälti sängyssä makoillen kun muuhunkaan ei ole oikein energiaa ollut. Hemoglobiinit mittaamalla syy tähänkin selvisi. Minulla on normaalisti hemoblogiini huidellut 164 korkeuksissa ja vielä raskauden alkuvaiheessakin mittari näytti lukemaksi 146. Tästä syystä ei minulta ole hemoglobiinia edes otettu neuvolakäyntien yhteydessä, mutta nyt kun se mitattiin olin lentää pehvalleni: 108. No joo, eipä ihme jos hieman on ollut huono olla! Muistelen aikoinani armeijassa ollessani, että olin aivan kuollut kun hemoglobiinini laski 112 tuntumaan. En pysynyt hereillä edes seisaallani, joka oli perin hankalaa kun olisi pitänyt olla skarppina niin luokkahuoneessa kuin maastossa taisteluharjoituksessakin. Nyt lukema näytti alle sen, ja oireina oli ollut vain lievää pahoinvointia. No jopas. Neuvolasta ohjattiin korjaamaan tilannetta raudalla, joten kipaisinkin apteekista juotavaa rautavalmistetta. Nyt pitäisi enää muistaa ottaa tätä kaksi kertaa päivässä, joka se taitanee olla se kaikista haastavin osuus...

Kuva täältä.

Mitäs sitten olisi tarkoitus tehdä tällä parilla viikolla, jotka saan olla kotosalla ennen kuin arkeni täyttyy jälleen kakkaavasta, nukkuvasta ja syövästä pikkuihmisestä? Tietenkin yritän levätä päivisin sen minkä nyt jaksan menettämättä järkeäni, mutta kieltämättä varmaan päiviin tulee keksittyä yhtä jos toistakin tekemistä aina kirppareilla käymisestä kavereiden kanssa kahvitteluun. Kummi ainakin on tässä kuussa jonkin verran lomalla, joten yritän soitella hänelle ja kysellä josko hän leikkisi kanssani ainakin joinain päivinä. Vakaa aikomukseni oli lenkkeillä, sillä neuvolasta ohjeistettiin laskemaan alkavaa turvotusta rennolla liikunnalla. Tällä viikolla kävimmekin aurinkoisen iltapäivän innoittamana koko perheen voimin ulkoilemassa, Papu Tommilla selässä rinkassa, ja puuskutettuani reilun kolme kilometriä reippaiden poikien perässä rantapolulla totesin nyt tietäväni, miltä supistukset todella tuntuvat. Oli sen verran tukalaa etenemistä, että harkitsin vakaasti viimeisen kahden kilometrin kohdalla ottavani bussin ja tulevani sillä perässä. Jaksoin kuitenkin omin jaloin kotiin, mutta pidemmät ja reippaat kävelylenkit, samoin kuin muun "raskaamman" liikunnan saan siis unohtaa tällä äitiyslomalla.



Tommi sai Sintille ostetun Ikean neljän lokeron Kallax-hyllyn koottua viikko sitten, joten vakaana aikomuksena on järjestellä Papun vanhat vaatteet sekä kirppareilta haalitut "uudet" kuteet kokoluokittain koreihin, jotka hyllyyn pääsevät odottamaan uutta käyttäjäänsä. Vanhempani ovat kaivaneet esiin heidän varastoonsa säilytykseen viemäni pieneksi jääneet vaatteet ja vauvan tarvikkeet ja lupautuneet tuomaan ne tässä vielä ennen Sintin syntymää, jotta saamme pedata vauvalle nukkumakopan valmiiksi. Jonkin verran siis huushollin järjestelyä on edessä kun valmistaudumme vastaanottamaan perheen kuopuksen taloon.

Koska kohta arjen kuviot menevät taas hieman uusiksi, on viimeiset häähypetyksen ajat edessä, ainakin vähäksi aikaa. Ajattelin tosissani yrittää saada hieman pohdittua juhlapöytien kokonaisuutta, sillä tällä hetkellä haalin kirppareilta mitä epämääräisempiä koriste-esineitä ajatuksella "nämähän sopivat hienosti häiden teemaan" enkä ole sen koommin tuumaillut miten esineet sopivat yhteen isomman kokonaisuuden kanssa. Olisi tarkoitus myös hieman suunnitella aikaisemmin mainitsemiani servettirenkaitakin ja tehdä ensimmäiset koeversiot niistä. Jos vain suinkaan saan aikaiseksi, ajattelin myös tuunata ensimmäiset hääkorkkareiden prototyypit. Katsotaan miten näiden projektien kanssa menee!

Päivisin yritän suorittaa perheen tarpeelliset ruokaostokset, että koko poppoo saisi iltapäivät ja illat viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä kotosalla ja ulkona. Lisääntynyt valo tekee ihmeitä ja oikein kutsuu vetämään Papun päälle kuravaatteet ja lähtemään ulos haistelemaan kevään tuoksuja ja kuuntelemaan lintujen säksätystä!





Tuntuu, että pitkät päivät kotosalla lupaavat aikaa vaikka ja mihin, mutta totuushan on todennäköisesti jälleen kerran tarua ihmeellisempää:


Kuva täältä.

Game of Thronesin kuudes tuotantokausi alkaa nimittäin viikon kuluttua! En malta odottaa! Ja koska en malta odottaa, menin juuri lainaamaan sarjan neljä ensimmäistä kautta blu rayna, joten niin surullista kuin se onkin, hyvästi DIY-projektit, hyvästi järjestely, hyvästi kauppareissut. Tervetuloa juonittelut, kieroutuneet perhekuviot ja ennen kaikkea, tervetuloa talvi. Sillä vaikka sitä voisi kuvitella toisin: Talvi on tulossa.

12. huhtikuuta 2016

Häämatkapohdintoja

Ihailen heitä, jotka suunnittelevat tulevan häämatkan hääbudjetin sisään. Etenkin heitä, jotka selviävät silti maltillisilla euromäärillä loppusummaa laskiessaan. Me emme ole ottaneet hääsuunnitelmissa lainkaan huomioon häämatkaa, sillä ensinnäkään emme pääse lähtemään yhtikäs minnekään välittömästi häiden jälkeen ja toisekseen, sillä toivomme häälahjojemme muodostavan jonkin pohjakassan joskus tulevaisuudessa koittavaa häämatkaa varten. (Kolmanneksi, jos ajattelisin häämatkaa tämänhetkiseen hääbudjettiin joutuisin toteamaan, ettei ole taloudellisesti kannattavaa suunnitella sen kummemmin häitä kuin sitä häämatkaakaan.. Mutta ei anneta tällaisten asioiden masentaa, murehditaan rahaa sitten myöhemmin!)

Mutta kyllähän sitä häämatkaa on jo tullut pohdittua, etenkin kun matkailu on niin kovin lähellä sydäntä. Itse olen ollut onnekas ja päässyt reissaamaan perheeni kanssa lapsuudessani paljon, olkoonkin, että suuri osa niistä matkoista oli matkatoimistojen järjestämiä pakettimatkoja rantalomakohteisiin, jotka tarjosivat toistaan jännittävämpää ohjelmaa lapsille - samalla kun vanhemmat saivat koomata altaan reunalla ja unohtaa arjen kiireet. Rehellisyyden nimissä vanhempani tarjosivat minulle ja veljelleni erinomaisia ja eksoottisiakin lomakokemuksia vieden meitä pitkin Eurooppaa ja aina Thaimaata myöten. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että he ottivat vuodesta toiseen asiakseen säästää perheelle lomarahat ja lennättää kaksi räkänokkaa paikkoihin, joista varmasti olisivat kaksi ruuhkavuosia viettävää aikuista nauttineet vallan mainiosti keskenäänkin. Palo matkustaa sytytettiin jo siis hyvissä ajoin meidän perheessä, ja sitä liekkiä on ruokittu varsin reippaalla kädellä tähänkin asti. Erityisesti vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa lukioikäisenä sekä veljen kanssa suoritettu viiden viikon reppureissaus Kaakkois-Aasiassa jokunen vuosi sitten ovat jääneet huippumatkoina mieleen, monien muiden hyvien kokemusten ohella.

Vang Vieng, Laos.

Chicago, USA.

Tommin perheessä matkustamisen on hoitanut aikoinaan lähinnä Tommin isä, joka työnsä puolesta on reissannut käsittääkseni kaikilla muilla mantereilla paitsi Etelänavalla. Toisaalta Tommin ollessa parivuotias koko perhe pakkasi elämänsä matkalaukkuihin ja suuntasi Brasiliaan pariksi vuodeksi, jossa appiukko työskenteli viikot kaivosalueilla ja anoppi hoiti lapsia kotona. Tommin sisko oli sen verran vanha, että kävi englanninkielistä koulua, mutta Tommi vietti päivät äitinsä kanssa kotona. Aikuisiällä Tommi on matkustellut aika paljon myös työnsä puolesta, mutta etenkin yhteisinä vuosinamme olemme saaneet tehtyä muutaman huikean matkan ihan lomamielessä.

Ajattelin kirjoittaa häämatkahaaveista postauksen mutta tajusin, että mittaa alkoi kertyä jutulle todella paljon. Päätinkin tehdä oman juttusarjan häämatkahaaveista esitellen häämatkakohteita jotka itselle ovat kiehtovia joko aikaisemman kokemuksen perusteella tai ihan uusina matkakohteina. Sulhasen kanssa häämatkaa ei ole keskusteluissa sen kummemmin sivuttu juuri lainkaan, se kun ei tunnu ollenkaan oleelliselta asialta tässä vaiheessa elämää. Eli kyseessä on lähtökohtaisesti omia ajatuksiani potentiaalisista kohteista. Meillähän matka tulee järjestymään aikaisintaan seuraavana talvena häistä, sillä lapsemme ovat häiden aikaan noin kolmen vuoden ja puolentoista (1v 3kk) vuoden ikäisiä. Niin pieniä ei vielä voi jättää juurikaan viikonloppua pidemmäksi ajaksi edes isovanhempien hoivaan, ja kahden viikon reissut eivät ole vielä seuraavana talvenakaan realistisia. Johan siinä itsellä tulisi ikäviä niitä kakaroita, jos vaikka lapset pärjäisivätkin ilman vanhempiaan. 

Eli osa unelmakohteista ovat juurikin niitä - unelmia. En tiedä onko meillä koskaan mahdollisuutta irroittautua samanlaisiin seikkailuihin kuin aikoinaan, ehkä joskus lasten ollessa isompia (ja meidän ollessa eläkkeellä?), mutta ainahan sitä haaveilla saa! Katsotaan, jospa sinne häämatkalistalle mahtuisi parikin toteutuskelpoista lomasuunnitelmaa, ehkä jopa vuoden sisällä siitä kun olemme sanoneet "tahdon". Jatkossa siis luvassa useampia häämatkahaaveita enemmän tai vähemmän loogisessa muodossa!

10. huhtikuuta 2016

Arvonnan voittaja on ratkennut!



Kiitos kaikille blogin 1v. arvontaan osallistuneille kommentoijille! Kommentteja tuli muutamia niin postauksen kommenttikenttään kuin sähköpostiinkin ja mukavasti niissä oli toivottu tulevia aiheita postauksiin. Toivelistalle meni juttua seuraavista aiheista:

Unelmien häämatka. Tästä onkin olemassa jo itseasiassa monta postausta, en vain ole saanut vielä julkaistua yhtään! Parempi pistää hihat siis heilumaan.

Koristelu ja teema. Näitä olen muutamassa postauksessa käsitellyt, mutta kieltämättä jotain yhteenvetoa olisi hyvä laatia jossain vaiheessa. Eikä vähiten omien visioiden selventämiseksi!

Morsiamen asusteet. Kyllä, näistä pitäisi tosiaan kirjoitella jotain. Jonkin verran on ideaa siitä mitä hääpäivänä puvun lisäksi löytyy päältä, yritän saada aikaan kirjoittaa niistä tarkemmin tännekin. Punaisista kengistä olen jo jahkannut, mutta niidenkin suhteen tulisi ryhtyä jossain vaiheessa konkreettisiin tekoihin.

Hääkampaus ja -meikki. Sekä tietenkin muut kauneushommelit. Itse olen perin laiska itseni laittamisessa, mutta hääpäiväksi haluaisin panostaa! Olen selannut Googlea ja Pinterestiä ja hieman alkaa hahmottumaan tyyli, jota haluaisin lähteä tavoittelemaan häitä varten. Kynnet, ihonhoito, hiusten väri... ne pitäisi vielä miettiä tarkemmin läpi. Ja mites hampaat, valkaisusta moni morsian nykyään puhuu vaan mikä on tämän naisen suhtautuminen hammasasioihin?

Sulhasen pukeutuminen. Juu, siitä olisi hyvä kirjoitella kans. Sitä olen itsekseni hieman pohtinut, mutta loppupeleissä asiahan ei ole meikäläisen käsissä. Ei tämän sulhasen kohdalla, hän kun on todella tarkka omasta tyylistään. Toisaalta olisi hyvä selventää millaisia vaihtoehtoja on olemassa, sillä olen melko vakuuttunut siitä, ettei Tommi kuten moni muukaan sulhanen käytä vapaa-aikaansa pukuasioita netistä opiskellen. Sen lisäksi nykyään on tosi paljon kivoja pieniä yksityiskohtia, joilla sulhanen saa tuotua omaa persoonaansa juhlapukeutumiseen! Lisäksi huvittaisi kirjoitella siitä, miten sulhanen voi valmistautua hääpäivää varten erilaisten hyvinvointipalveluiden kanssa. Pienten lasten uraisälle ei hieronta tai rentoutus tekisi pahaa, ja tuolle nimenomaiselle mörölle ei olisi pahitteeksi käydä edes kerran kymmenessä vuodessa parturin penkissä! Eli sulhasesta varmaan täytynee kirjoitella jatkossa hieman enemmän.

Häiden aikataulu. Tästä olemme jopa Tommin kanssa keskustelleet, joten jotain osviittaa aikatauluista on olemassa. Sitä voisi tietenkin hieman avata ja samalla pohtia olisiko aikataulu suhteen huomioon otettavia asioita, miten kuvaus- ja musiikkihommat sopivat muuhun ohjelmaan jne. Samalla voisi tietenkin pohtia varsinaista ohjelmaa, sillä siitäkin esitettiin pyyntö tulevien postausten suhteen. Erityisesti olisi syytä miettiä miten juhlista saa viihtyisät ilman, että varsinaista ohjelmaa on liikaa. Siihen meidänkin häissä varmaan pyritään, joten hyvä postausvinkki!

Lapset häissä. Lapsista ja heidän osallisuudestaan häissä olen jo yhden postauksen verran kirjoittanutkin, mutta täytyy todeta, että ajatukset tämän aiheen suhteen elävät edelleen. Siksi asiaan on syytä palata uudestaan, ehkä vielä useammankin kerran ja miettiä erilaisia vaihtoehtoja. Näillä näkymin lapset tulevat tavalla tai toisella osallistumaan juhliimme, joten senkin vuoksi asia vaatii hieman enemmän paneutumista kuin se, että miettii sanakäänteitä joilla ilmoittaa vieraille juhlien olevan lapsettomat. Palataan siis tähänkin vielä jossain vaiheessa!

Sitten siihen itse arvontaan! Arvontaan osallistui kymmenen kommentoijaa joiden nimet kirjoitin paperilappusille ja pyysin huushollin arvovaltaista miesraatia suorittamaan voittajan nimen arpomisen lasisesta karkkiastiasta. Aika olikin otollinen, sillä melko välittömästi heti sen jälkeen viikonloppureissusta ja junamatkan jännityksestä uupunut nuoriherra aloittikin aikamoisen iltashown, jota perattiin tuossa vielä tovi sitten. Yksi nimilappu kiposta kuitenkin saatiin ongittua. Ja Party Bubblen 20 euron arvoisen lahjakortin voitti...






Kati, onneksi olkoon! Lähetän vielä erikseen sähköpostia voittajalle. Kiitos kaikille osallistuneille ja kommentoineille! Pistäkäähän jatkossakin viestiä joko sähköpostiin tai kommenttikenttään, niitä on mukava lukea. 

Hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle!

8. huhtikuuta 2016

Muista osallistua arvontaan!



Blogin ensimmäisen vuoden kunniaksi pistin pienen arvonnan pystyyn yhteistyössä juhklatarvikkeisiin erikoistuneen Party Bubblen kanssa. Arvonnassa voi voittaa 20 euron arvoisen lahjakortin Party Bubblen verkkokauppaan, tai miksei tietenkin yrityksen kivijalkaliikkeeseen Viljakkalaan näin halutessaan! 

Käyhän siis osallistumassa täällä! Arvonta päättyy sunnuntaina 10.4. klo 15.00.

6. huhtikuuta 2016

Terveisiä Sintiltä

Terve täältä monimutkaisesta viikkojen ja päivien maailmasta, eli RV 33+3.

Koska edellinen raskaus päättyi raskausmyrkytykseen olen ollut tämän raskauden aikana kovemmassa syynäyksessä sekä neuvolan, että Hatanpään sairaalan toimesta. Raskautta on valvottu lyhyemmillä tarkistusväleillä, Sintin kasvua on kontrolloitu kasvukontrolliultrissa ja olen syönyt aspiriinia taatakseni veren paremman virtauksen istukassa. Aspiriinien aika alkaa olla kohta ohi, sillä niiden syömisen saa lopettaa raskausviikolla 34, eikä eilisen kasvukontrollinkaan jälkeen pitäisi enää olla tarvetta suunnata Hatanpäälle äitiysultraan.

Tommin työkiireiden takia kävin eilisessä ultrassa tällä kertaa yksin. Sopivasti Papullakin oli pari päivää sairaslomaa uudelleen ilmestyneen silmä- ja korvatulehduksen takia, mutta onneksi Kummi oli vapaalla ja ennätti leikittämään poikaa siksi aikaa, kun käväisin "katsomassa vauvaa telkkarista", kuten Papulle olemme selittäneet. (Lapsiahan ei saa viedä mukana ultraäänitutkimuksiin.) Naispuoleinen lääkäri jolla olen käynyt melkeinpä jokaisen ultran tämän raskauden aikana on oikein mukava tapaus, mutta tavattoman nopea selittämään vauvan tilaa, kuvassa näkyviä osia, reisiluun pituutta ja virtsarakon kokoa. Olemmekin Tommin kanssa viitanneet häneen nimellä Mertaranta - niin urheiluselostajamaista höpinää naisesta lähtee. Eilen lääkäriltä meinasi lipsahtaa Sintin sukupuolikin, vaikka olemme jokaisella aikaisemmalla kerralla muistuttaneet, ettemme halua sitä tietää (tai Tommi ei halua). Jos olisin tajunnut olla hieman paremmin selvillä siitä, että kyseisellä hetkellä kuvattiin juurikin Sintin jalkoväliä, olisi yllätys varmaan mennyt piloille, sillä lääkäri esitti jossain vaiheessa perin arkisesti toteamuksen "ja sukupuolihan sinulla taisikin olla jo tiedossa". Kun vastasin, että eipä kyllä ole, niin lääkäri meni hieman hämilleen ja ultraaminen loppui siihen.

Vaikka itselläni onkin melko vahva käsitys siitä kumpi tyyppi täältä on toukokuussa tulossa, salaisuus jäi silti ainakin näillä näkymin selviämättä - lääkäristä huolimatta. Kuulin kätilönäkin toimivalta Kummilta, että jopa yhdeksän kymmenestä odottavasta pariskunnasta haluaa tietää lapsensa sukupuolen, joten lääkäreillekin voi olla hankala muistaa meitä, jotka mieluumin odottavat synnytykseen asti.

Sintin nenä ja huulen muoto on kyllä aivan sama kuin veljellään.

Sintillä kuitenkin kaikki näyttäisi olevan hyvin. Hän on itse asiassa jo nyt vain 210 grammaa kevyempi mitä Papu oli syntyessään! Reisiluun mitta antaisi syntymäpainoennusteeksi 3,5 kiloa kun taas pään koko 3,1 kiloa, joten varmaan sinne hieman kolmen kilon päälle tyyppi tulee vielä kasvamaan. Lääkäri tosin totesi Sintin hoikkaa vartaloa tiiratessaan, että enpä minä mitään isoja lapsia teekään, vaikka kuinka tyyppi kasvaisi normaalisti. Istukan virtaukset ja lapsiveden määrä näytti hyvältä ja koska kyseessä on (ainakin äitinsä mielestä) perin aktiivinen liikkuja, ei senkään puolesta ole huolta sikiön hyvinvoinnista. Eilen leffaa katsoessa jopa Tommi ihmetteli, miten vahvasti potkut tuntuvat. Tuumailimme yksissä mielin, että Papun jumppaamiset olivat monin kerroin maltillisempia koko raskauden ajan. Mutta Papu olikin niin kovin pieni tapaus, ehkäpä sitä ei jaksanut hötkyillä jos kohdussa ei muutenkaan ollut parhaat mahdolliset oltavat.

Ensi viikolla aloitan sitten jo äitiysloman. Alkuvuosi on mennyt perin vikkelästi laittaessa lasta aamulla hoitoon, istuessa itse töissä toimistolla päivän, ja pyörittämällä perhearkea iltaisin. Olen alkanut ymmärtää mitä niillä kuuluisilla ruuhkavuosilla tarkoitetaan! Olemme Tommin kanssa molemmat viimeinkin tajunneet mitä lapsiperheen arki oikeasti on kun kaupassa käyminen, siivoaminen, ruoan laittaminen ja pyykkääminen pitää hoitaa toisen aikuisen kanssa suunnitellen, harrastustoiminnasta nyt puhumattakaan! Ja heti kun toinen joutuu vaikka työreissuun tai vaikkapa yhdistystoiminnan kokoukseen illaksi, pitää sovitella kuka hakee Papun ja koska ja milloin ennättää tehdä puuttuvat työtunnit takaisin sisään. Onneksi molemmilla on joustavat työpaikat, joten tilanteisiin mukautuminen onnistuu melko kivuttomasti.

Mikäli ennätän tästä äityslomasta nauttia hieman pidempään kuin Papun kanssa ennen Sintin syntymää, niin yritän varmaan nukkua hieman varastoon, käydä kävelemässä sen mitä selkäsäryt antavat myöten ja viettää vielä laatuaikaa itsekseni ja Kummin kanssa Tommin ollessa päivät töissä ja Papun hoidossa. Sintin synnyttyä molemmat pojat kuitenkin jäävät kotiin ainakin lomiksi, joten siinä saakin sitten jo hiljaista hetkeä etsiä. Mutta kyllä tässä alkaa jo ajatukset olla kohta perheeseen saapuvassa ipanassa!

Muutes, muistakaa osallistua blogin 1v.-arvontaan täällä! Arvonnassa voi voittaa 20 euron arvoisen lahjakortin Party Bubble -juhlatarvikekauppaan, jonka voi käyttää vaikka synttäreiden tai ristiäisten koristeluun.

4. huhtikuuta 2016

Blogi on jo yhden vuoden vanha!

Ja yhden kuukauden, ja päivä päälle. Unohdin siis vuosipäivän, koska jatkan epämääräisenä vanhempana toimimista myös tämän blogilapseni kanssa, aivan kuten oikeidenkin lasteni suhteen. (Ja kyllä, puhun lapsista monikossa, vaikka se toinen ei ole vielä, onneksi, syntynytkään.) Mutta ei se mitään, kyllä syntymäpäiviä voi juhlia näin kuukauden jälkijunassakin!

Kirjoitin ensimmäisen päivityksen Never. Say "never". -blogiin maaliskuun 3. päivä 2015, jolloin avasin hieman syytä kirjoitteluun sekä blogin titteliä. Tällöin vakaa aikomus oli kirjoittaa pääasiassa hääblogia, mutta koska häihin oli vielä siinä(kin) vaiheessa kovin pitkä aika ja elämää tapahtui koko ajan, blogin sisältö lipsahti enemmän ehkä lifestyle-blogin puolelle. Pitkin vuotta tässä osoitteessa onkin nähty sekalainen seurakunta erilaisia aiheita, joista aika moni näyttäisi pyörivän erimoisen syömisen äärellä. Jonkin verran olen kirjoitellut myös kirpputoreista, lapsiperheen arjesta ja reissuista niin paikallisella kuin kansallisellakin tasolla. Ulkomaillakin olen ennättänyt käymään, kaksi kertaa jopa blogin puolella.

Loppuvuodesta hääaiheisetkin postaukset rupesivat yleistymään ja nyt olen päässyt niissä jo melko mukavasti vauhtiin. Ideoita iskee viikottain ja jopa joitakin häähankintoja on tullut tehtyä. Häämessuilla kävimme pyörähtämässä kaasojen kanssa helmikuussa ja pikku hiljaa häiden tehtävälistalta on ruvennut löytymään aiheita, joita on ajankohtaista käsitellä myös täällä blogin puolella. Samalla olen pyrkinyt elämään täysillä vielä tätä häähössötystä, sillä tiedän toukokuussa Sintin pistävän kuviot niin uusiksi, etten taaskaan taida hetkeen tajuta paljon yösyöttämistä ja vaunulenkkeilyä kummemmista asioista mitään. Paitsi tietenkin niistä asioista, jotka liittyvät tuohon reilun puolitoistavuotiaan taaperon kujeisiin. Pikkulapsiarki on siis väistämättä edessä, jälleen aivan uudessa mittakaavassa, joten vielä uppoudun tyllihelmojen, kattausideoiden ja kukka-asetelmien maailmaan!

Kuva Party Bubble

Lukijoita on vieraillut blogissa kasvavassa määrin, oikein paljon tervetuloa sekä uudet että vanhemmatkin seuraajat! Mukavaa, jos olette pitäneet kirjoituksistani ja saaneet kenties jopa jotain ideoita omaan arkeen tai juhlaan. Jokainen kävijästä kertova merkintä blogin vierailijamäärissä lämmittää mieltäni ja mielelläni ottaisin teiltä terveisiä vastaan vaikka kommenttien muodossa. En haluaisi ajatella, että kirjoitan vain itselleni, joten ilmaiskaa toki itsenne mikäli koette lainkaan halua lähettää terveisiä. Olethan huomannut, että blogini saa lisättyä sekä Blogipolku että Bloglovin´-palveluiden seurantalistoille, jolloin uusimmat postaukset päivittyvät lukulistaasi automaattisesti? Suorat linkit löydät oikealta sivupalkista.

Syntymäpäivän kunniaksi halusin järjestää pienen arvonnan teille lukijoille. Sain yhteistyökumppaniksi Mirve Mäkelän ylläpitämän Party Bubble -juhlakaupan, josta löytyy aimo kattaus niin häihin kuin muihinkin juhliin tarkoitettua tavaraa. Yritys sai alkunsa Mirven rakkaudesta juhlien järjestämiseen ja se avasi toimintansa verkkokauppana syksyllä 2015. Osa verkkokaupan tuotteista tulee Kiinasta, mutta suurin osa on Euroopasta luotettavilta yhteistyökumppaneilta. Myytävien tuotteiden lisäksi Party Bubblesta löytyy paljon tuotteita myös vuokralle ja yrittäjältä luonnistuvat niin kestokimput, vieheet, hääautojen koristeet kuin kaasoille suunnitellut rannekoristeetkin. Mirven mies, joka on puuseppä, valmistaa tilauksesta mm. tienvarsikylttejä hääjuhliin. Verkkokaupan lisäksi yrittäjäpariskunnalla on Pirkanmaalla sijaitsevan Viljakkalan keskustassa liike (osoitteessa Riihitie 1, 39310 Viljakkala), josta löytyy Party Bubblen vuokratuotteet sekä kattausmallit. Pikkuhiljaa Mirve on laajentamassa toimintaansa Pirkanmaalla myös konkreettisesti juhlien suunnitteluun ja järjestämiseen, joten mikäli joku kaipailee apua esimeriksi juhlien koristeluiden tai vastaavasti poissiivoamisen suhteen, Party Bubble voi auttaa asiassa. Facebookista löytyvät ajantasalla olevat vuokrattavat tuotteet ja nopea asiakaspalvelu mahdollisiin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Käyhän siis tutustumassa Party Bubblen sivuihin sekä netissä että Facebookissa!

Kuvat Party Bubble


Nyt teillä, arvon lukijat, onkin mahdollisuus voittaa Party Bubbleen 20 euron arvoinen lahjakortti!

Kommentoimalla tämän postauksen alle mahdolliset toiveet tulevista postausaiheista, sekä tietenkin jättämällä toimivan sähköpostiosoitteen jonka avulla tavoitan voittajan, osallistut arvontaan. Arvonta päättyy sunnuntaina 10.4.2016 klo 15.

Edit: Pyynnöstä johtuen arvontaan voi osallistua myös lähettämällä kommentin blogin sähköpostiin sayneverblog (at) gmail.com jos ei syystä tai toisesta halua julkaista sähköpostiosoitettaan. Sekä sähköpostit, että kommentit huomioidaan arvonnassa!

Postaus on tehty yhteistyössä Party Bubblen kanssa.

3. huhtikuuta 2016

Puhetta häistä - ihan luvan kanssa

Piti vielä hieman käydä blogin puolella hehkuttamassa tämän iltapäivän sosiaalista aktiviteettia, johon häähommat kuuluivat melko isosti mukaan.

Sosiaalinen media on nimittäin ihmeellinen paikka. Internetistä löytää areenan mille tahansa mielenkiinnon kohteelle ja viimeistään Facebookista löytyy takuuvarmasti yhteistö, joka kerää samalla asialla olevat ihmiset yhteen. Häiden ympärille kokoontuvat hääryhmät ovat yksi tällainen yhteisöllisyyden ilmentymä. Itse olen jonkin aikaa kuulunut vuodelle 2017 häitään suunnittelevien (pääasiassa) naisten yhteisöön, jossa myös hääbisneksessä työtään tekevät yrittäjät (valokuvaajat, muusikot, leipuri-kondiittorit, ompelijat jne.) suunnittelevat, fiilistelevät ja jakavat ideoita tulevan juhlapäivän nimissä.

Jossain vaiheessa tuo reilun 1500 jäsenen yhteisö rupesi hakemaan myös paikallisia kontakteja vahvemmin ja (edelleen pääasiassa) naiset rupesivat perustamaan yhteisön alaosastoja. Turun seudun morsiamet, Keski-Suomen morsiamet, Helsingin morsiamet... Ja jossain vaiheessa tietenkin Pirkanmaan seudun morsiamet myös. Itse, sosiaalinen eläin kun olen, lyöttäydyin tietenkin Tampereen seudun morsianten yhteisöön myös (sen lisäksi, että veren velvoittamana spämmään tasaisin väliajoin myös Etelä-Pohjalaisten morsianten yhteisöä) ja tänään viimeinkin tapasimme kahdeksan muun maakunnassa asustavan naisen kanssa Tampereen keskustassa.

Nautimme porukalla päivällisen, esittelimme itsemme ja höpöttelimme hääjärjestelyistä, suunnitelmista ja yleisestä häähypetyksestä ja vietimme oikein mukavan melkein kolmetuntisen toistemme seurassa. Tunnelma oli ainakin omasta mielestäni todella vapautunut ja rento, enkä usko että muutamalla jaetulla viinipullollisella oli edes kummemmin asiaan vaikutusta. Naisten kanssa vain synkkasi hienosti yhteen, joten tapaamisesta jäi oikein hyvä fiilis ainakin itselleni. Ehkä kaikista oli vapauttavaa tavata ihmisten kanssa, jotka hakeutuivat toistensa seuraan nimenomaan hää-teeman verukkeella. Eipä ainakaan tarvinnut miettiä, tuliko puhuttua nimenomaan häistä jotenkin liikaa!

Kaikki paikalle ilmestyneet naiset olivat ihania, omanlaisiaan persoonia, kaikilla oli perin erilainen opiskelutausta, oma rakkaustarinansa... paljon naurettiin sille, miten erilaisia kosintoja oli pöytäseurueen kesken koettu, ja ehkä hieman sillekin, miten erilaista jokaisen arki sen unelmien sulhasen kanssa oli. Olikin todella virkistävää jutella täysin vieraiden, mutta omituisella tavalla kuitenkin hieman jo tuttujen ihmisten kanssa. Löytyipä tuosta kahdeksan muun naisen porukasta myös yllättävän paljon yhteisiäkin piirteitä! Toivotaan, että tällaisia tulevien morsianten miittejä saadaan järjestymään jatkossakin. Itselläni ainakin oli oikein hauskaa!

Pitsiä ja juuttia?

Ei meidän juhlissa.

Ymmärrän hääparien (tai morsianten) ihastuksen juuttikankaaseen ja pitsiin. Kyllähän niillä saa hempeitä ja romanttisia elementtejä kesällä pidettäviin juhliin, ne ovat monipuolisia käyttää ja niitä on melko helppo haalia suhteellisen edullisestikin jos ei paikallisilta kirppareilta, niin vähintäänkin Facebookin hääteemaisten kirppisryhmien kautta.

Vaikka meidänkin häät järjestetään maalaismaisemissa, niissä juhlissa ei kyllä juuttia sen puoleen kuin pitsiäkään juuri tulla näkemään. Poikkeuksena saattaa olla pieni määrä mustaa pitsiä, esimerkiksi oman pukuni asusteissa, mutta muuten pitsi tulee juuttikankaan ohella loistamaan poissaolollaan. Sen sijaan olen haaveillut täydentäväni hääteemaamme niiteillä.

Pidän niiteistä. Niin kengissä, vaatteissa kuin koruissakin. Miksei sisustuksessakin. Niitit ovat rouheita, ne heijastavat asennetta ja niissä on mukava fiilis. Perinteiset punk-rokkareiden nahkatakeista arvostettujen muotisuunnittelijoidenkin luomuksiin siirtyneet metalliset koristeet piristävät kummasti jos minkälaista esinettä, ja olen suoraan sanottuna todella pahasti hurahtanut kaikkiin niittiasioihin melko pahasti.

Kuva täältä.
Koska niittejä löytyy paljon omasta pukeutumisesta, niitit varmaan tulevat olemaan osa meidän häitämmekin. Ja sopiihan se hieman rokahtavaan teemaankin! Omassa hääpäivän kokonaisuudessa visualisoin niittien näkyvän ainakin kengissäni ja häämekon asusteissa, kuten vyössä, mutta haluan tuoda niittejä myös osaksi juhlan teemaa muutenkin.

Hullaannuin kiinalaisen verkkokaupan AliExpressin sivuilla ja tilasin aimo annoksen erimallisia niittejä, joita onkin tipahdellut kuluneiden parin viikon sisällä mukavasti harva se päivä postiluukusta sisään. Niitit ovat Kiinassa(kin) edullisia ja moni verkkokauppa lupaa toimituksen Suomeen ilmaiseksi, joten tällaiselle maltilliselle kasalle jäi yhteishintaa noin 14 euroa. Erilaisten niittien lisäksi tilaukseen tipahteli myös "kristalleja", ettei nyt aivan varsin synkäksi tämä häähommakaan mene.



Niitä aion hyödyntää mahdollisesti hääkenkien tuunaamisessa, häämekkoon liitettävän vyön tekemisessä, sekä asenteellisten mutta juhlavien lautasliinarenkaiden tekemisessä. Ajattelin nimittäin, että niittisomisteiset lautasliinarenkaat olisivat kiva tapa sisällyttää niitit juhlapäivään ilman, että koko homma karkaa ihan överiksi. Mikäli niittejä jää reilusti yli, voisi niitä ripotella juhlapöytiin samalla tapaa, mitä monet käyttävät tekotimantteja kattauksissa. Kävin ostamassa 10cm leveät suikaleet kolmea erilaista tekonahkaa Eurokankaasta kun tuumailin mistä niistä aloittaisin häämekon vyön teon, joten hylätyistä suikaleista voisi hyvin askarrella lautasliinarenkaat niittien alustoiksi. Idean sain selattuani Pinterestiä ja nähtyäni tämän, alunperin Halloweenkattauksessa käytettyyn ideaan:

Kuva Pinterestistä.

Kun niittirenkaat yhdistää valkoisiin pöytäliinoihin, valkoisiin lautasiin, hopeaan ja punaisen sävyihin sekä hillityissä maljakoissa oleviin kukkiin voisi kuvitella, että kattaus on oikein oivallinen eikä mene liian rosoiseksi tai kokonaisuudesta irralliseksi. Mutta jännityksellä jäämme siis odottamaan miltä näiden häiden ensimmäinen DIY-projekti tulee näyttämään!