31. tammikuuta 2017

A-lista vai B-lista?

Save the Date -kortit lähtivät jo jokin aika sitten postin mukana maailmalle ja kohta olisi aika aloittaa tosissaan kutsujen suunnittelu. Vieraslistamme raakaversio on ollut olemassa jo reilun vuoden, sillä halusimme päästä selville häidemme koosta hyvissä ajoin ennen kuin rupesimme suunnittelemaan juhlia sen tarkemmin. Luonnollisestikin vieraslista vaikuttaa todella paljon koko suunnitteluhommaan, sillä sen perusteella pystyy määrittelemään muun muassa:
  • kuinka suuren juhlatilan tarvitsee?
  • miten majoittumiset hoidetaan, kuka tulee mistäkin?
  • millaisia ruokarajoituksia vieraiden joukosta löytyy?
  • kenellä on liikuntarajoitteita, miten ne tulee ottaa huomioon?
  • minkä verran tulee varata ruokaa ja juomaa?
  • kenellä on lapsia ja minkä ikäisiä, miten heidät huomioidaan vai huomioidaanko?

Me puhuimme Tommin kanssa alusta lähtien siitä, että haluaisimme järjestää suhteellisen pienet häät. Miten kukin nyt sitten pienet häät määrittelee, mutta me otimme ohjeelliseksi vierasmääräksi 80 henkeä. Sekin kuulosti aika paljolta, mutta kun rupesimme listaamaan vieraita Exceliin, määrä tulikin aika sujuvasti täyteen.

Loimme siis Exceliin pohjan, johon teimme neljä pylvästä: Tommin suku, Susannan suku, kaverit ja muut ystävät. Kolme ensimmäistä lienee aika selkeitä, neljänteen pylvääseen listasimme mm. kahdet vaihto-oppilasvuoteni host-vanhemmat, joitakin vanhempieni ystäviä jotka ovat osallistuneet aina perhejuhliimme sekä melkein-sukulaisia kuten kummini. Aloitimme luonnollisestikin sukulaisista ja vaikka molempien suvut ovat varteenotettavan pieniä, oli pelkästään vanhempien, setien ja tätien, sisarusten ja serkkujen (sekä puolisoiden) jälkeen listalla jo 26 nimeä. 32 jos mukaan laski alaikäiset lapset ja nuoret.

Seuraavaksi kävimme läpi omamme ja yhteiset kaverimme, joiden jälkeen vieraiden kokonaismäärään tuli jo 32 aikuista ja 11 lasta lisää. Nyt oltiinkin sitten jo siinä kahdeksassakymmenessä vieraassa, ja ylikin. Muiden ystävien listaan saimme 22 nimeä. Yhteensä kaiken kaikkiaan 97 henkilöä. Oho.



Toisaalta näistä melkein sadasta tyypistä juurikin se 80 on aikuisia, loput lapsia. Lasten kohtaloa emme ole vielä lyöneet lukkoon, mutta vaikka lapset kutsuttaisiinkin häihimme, suuri osa on alle 12-vuotiaita jolloin heistä menee ainakin pienempi ruokamaksu. Juomiakaan ei tarvitse hirveästi budjetoida ja alkoholittomia juomia hankitaan joka tapauksessa. Istumapaikkoja pienemmätkin pyllyt kuitenkin tarvitsevat, joten tilan suhteen melkein 20 ihmistä alkuperäisestä henkilömäärästä poiketen täytyy huomioida suunnittelussa. Kun itse olin lapsi inhosin lastenpöydässä istumista, sillä se oli sijoitettu aina jonnekin syrjään varsinaisista tapahtumista. Lisäksi korpesi tulla luokitelluksi lapseksi, sillä halusin olla vähintäänkin nuori ellen nuori aikuinen noin kymmenen vuotiaasta lähtien. Siksi istuttaisin lapset mieluumin omien vanhempiensa seuraan, en minnekään erilliseen pöytään.

Luin jostain, että kutsuvieraslistaa pohtiessa on hyvä tehdä kaksi listaa, A- ja B-lista. Tällöin kutsut lähetetään ensin A-listan tyypeille ja pyydetään aikaisempaa ilmoittautumista, jonka jälkeen tyhjät paikat voi täyttää B-listan tyypeillä. Kuka haluaisi olla B-listalla, sillä, jolla kutsu kilahtaa postin mukana jos joku A-listan tyypeistä ei pääsekään? Kysynpä vaan. Meillä ei siis mitään erillisiä listoja tehdä, vaan kaikki jotka kutsun saavat ovat sillä yhdellä ja samalla listalla. VIP-listalla.

Kuva täältä

Olemme puhuneet jonkin verran siitä, kuinka paljon budjetissa on varaa venyttää vierasmäärän suhteen. Tilat eivät tule loppumaan kesken, vaikkakin pöytäjärjestys täytyy miettiä eri tavalla kuin pienemmällä väkimäärällä. Melkein kaikessa muussa lisääntynyt vierasmäärä sitten tuntuukin. Mihin vedetään raja sen suhteen ketä kutsutaan?

Haluamme häihimme ihmisiä, jotka ovat meille tärkeitä. Ihmisiä, jotka ovat olleet läsnä elämässämme nyt tai aina, tai jotain siltä väliltä. Sellaisia tyyppejä, joiden kanssa on rentoa ja mukavaa, joiden kanssa juttu luistaa. Koska kummallakaan meistä ei ole älyttömän suurta sukua olemme siitä onnellisessa asemassa, ettei meidän tarvitse kamppailla sen suhteen kenet kaikista niistä kahdestatoista tädistä kutsuu ja kuinka monta serkkua kaiken kaikkiaan kuudestakymmenestä voi jättää kutsuvieraslistan ulkopuolelle. Kavereita on sopivasti molempien puolelta ja monesta on tullut näiden vuosien aikana jo enemmänkin yhteisiä ystäviä. 

Häät ovat intiimit bileet, joten mielestämme on syytä panostaa juuri siihen, että vieraat ovat ihmisiä joiden kanssa on hyvä olla. Kieltämättä välillä kahden erilaisen perheen tavat tuppavat mennä ristiin, joten jonkin verran olemme joutuneet käymään keskusteluita siitä, kenen nimi listalla pysyy, kenet olisi syytä pudottaa pois. Onko tieto siitä, ettei kyseinen henkilö varmasti pääse osallistumaan juhliin syy jättää kutsumatta, vai tulisiko se kutsu lähettää siitäkin huolimatta?

Jossain sanottiin, että suurella varmuudella 10-20% kutsutuista ei pääse osallistumaan juhliin. Me lähdemme siitä olettamuksesta, että kaikki kutsutut pääsevät. Mutta jos eivät pääse, niin siinä tapauksessahan meidän juhliimme olisi tulossa 77-87 henkilöä joista reilu 80% olisi aikuisia. Oltaisiin siis hienosti alkuperäisessä 80 henkilön rajoissa jos ajatellaan asiaa budjettiin suoraan vaikuttavien ruoan ja juoman osalta, eikös?

29. tammikuuta 2017

Voita sisäänpääsy Tampereen Häämessuille!

Yhteistyössä Tampereen Häämessut

Jälleen kerran olen siitä iloisessa asemassa, että saan arpoa vapaita sisäänpääsyjä häämessuille. Tällä kertaa vuorossa ovat Tampereen oma häätapahtuma, Tampereen Häämessut jotka ovat ensi viikonloppuna 4.-5.2. Tampere-talossa.


Luvassa on jälleen paikallisia ja valtakunnallisia palveluntarjoajia, hää- ja juhlapukuja, kakkumaistiaisia ja paljon muuta. Ohjelman voi käydä katsomassa tästä ja listan näytteilleasettajista tästä. Liput tapahtumaan maksavat 15 euroa henkilöltä, mutta Facebookissa voit voittaa sisäänpääsyn itsellesi ja kaverillesi. Käy kommentoimassa blogini Facebook-sivuilla olevan arvontapäivityksen alle kenet ottaisit messuille mukaan ja olet mukana arvonnassa. 

Me löysimme viime messuilta häihimme valokuvaajan ja itselleni jäi messuilta kytemään halu tilata unelmieni hääkakku, joka sekin on nyt varattu. (Ja kyllä, kyseessä on nimenomaan minun unelmieni kakku, joten tässä asiassa morsian päätti ilman sulhasen täyttä suostumusta. Kakusta tulee upea!) Lisäksi oli todella hauskaa käydä fiilistelemässä kaasojen kanssa ensimmäistä kertaa tulevia juhlia. Tänä vuonna yritin hieman houkutella Tommia mukaan bestmaninsa kanssa, joka on juuri ensi viikonloppuna vaimonsa kanssa meillä kylässä, mutta hieman oli nihkeää tuo messuillelähtöinto. Saa nähdä ennätänkö itse varastaa pari tuntia perheviikonlopusta ja käydä pyörähtämässä messuilla, kovasti ne ainakin houkuttaisivat taas! Ja ovathan ne mitä todennäköisimmin viimeiset paikalliset häämessut ennen omia juhliamme.

Arvonta päättyy keskiviikkona 1.2. klo 18. Onnea arvontaan! Arvonta on päättynyt!

28. tammikuuta 2017

Aikataulun tarkistamista ja häämenun koemaistelu

Ensi kuun alusta häihimme on puoli vuotta aikaa. Kuusi kuukautta. Käsittämättömän lyhyt aika! Vielä hetki sitten uskoin itsekin, että olemme olen aivan liian aikaisessa kaiken häihin liittyvän suunnittelun suhteen ja sainkin asiasta kuulla kotona vitsin jos toisenkin, mutta nyt pitäisi kyllä varmaan molempien morsiusparin edustajan alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, että loppu lähenee.

Siis hääsuunnittelun loppu.

Kieltämättä itse olen ollut niin uppoutunut tähän hääaiheiseen haavemaailmaan, että kaiken nettikaupoista tilaamieni juttujen ja Pinterestin kattausideoiden hurmassa olen aika vähän muistanut keskustella häistämme kokonaisuutena Tommin kanssa. Siitäkin huolimatta, että itse olen kyllä koko ajan kirkkaana mielessä suunnitellut nimenomaan meidän häitämme enkä minun häitäni, niin kuin jotkut morsiamet tunnustavat salaa tekevänsä. Minun häiden suunnittelu olisi monin verroin helpompaa kun ei tarvitsisi aina pohtia asioita myös melko tyylistään tarkan sulhasen näkökulmasta.

Toki olen välillä pakottanut Tommin kiinnostumaan normaalia enemmän ja istumaan kanssani alas pohtiaksemme vieraslistaa, Save the Date -korttien ulkomuotoa ja kirjoitusasua, laskemaan juomamenekkiä ja surffailemaan SuperAlkon sivuilla juhlajuomia pohtien. Nyt oli kuitenkin tärkeää ottaa häiden tehtävälista esille ja käydä yhdessä läpi asiat jotka ovat jo hoidossa ja etenkin kiinnittää huomiota niihin asioihin, jotka vaativat huomiota.

Kuva täältä.

Kävinkin päivittämässä Häiden tehtävälistaa joka löytyy blogin yläpalkista ja kävimme sen läpi Tommin kanssa yhdessä. Bändin puuttuminen aiheutti jo pientä stressin poikasta, mutta oli listalla muitakin asioita jotka pitäisi laittaa järjestykseen aivan lähiaikoina. Näitä ovat mm. Tommin puku ja asusteet, kutsukortit ja ohjelma, minun vihkisormukseni teettäminen sekä kiitoslahjat. Näistä pitäisi laatia jokin suunnitelma ja aikataulu. Etenkin tuo Tommin pukuasia hieman ahdistaa, sillä riippuen siitä tuleeko Tommille mittatilauspuku vai valmispuku sen valmistamiseen tai toimitukseen tulee varata reilusti aikaa, mahdollisista muokkauksista nyt puhumattakaan. Kohta huomaamme, että kesälomat alkavat ja pukua ei vieläkään ole. Toki eihän vuokrapukukaan ole poissuljettu vaihtoehto, joten kai hätätilassa ainakin sellaisen saa. (Vai saako?)

Vihkijän saaminen itse juhlapaikalle on vielä auki ainakin pari kuukautta, sillä käräjäoikeus ottaa varauksia vihkimisiä varten vasta neljä kuukautta ennen hääpäivää. Maistraatista saimme jo tiedon ettei sieltä tule ketään, joten olemme melkeinpä käräjäoikeuden varassa. Lisäksi Sintin toinen kummitäti, joka opiskelee lakia, on kysellyt ystäviltään olisiko kukaan heistä valmis vihkimään ja joitakin yhteystietoja onkin odottamassa varalta. Silloin matkakustannuksia joutuu maksamaan kuitenkin jo Helsingistä asti. Yritämme siis edelleen löytää vihkijän ensisijaisesti Pirkanmaan alueelta jolloin kulut eivät karkaisi aivan käsistä. Pikku hiljaa on ruvennut hiipimään mieleen sekin vaihtoehto, että joudumme käymään maistraatissa vihillä ennen itse hääpäivää. Pelkkä ajatuskin siitä on hieman masentava joten pidetään peukkuja, että vihkiminen juhlapaikalla onnistuisi lopulta jotenkin!

Hieman pääsimme kuitenkin fiilistelemään hääaiheisia asioita yhdessä kun osallistuimme pitopalvelumme Kristallin järjestämään maisteluiltaan viime viikolla. Ihana Kummi tuli vahtimaan poikia pariksi tunniksi ja me menimme Tommin kanssa nauttimaan Kristallin valmistamista salaateista, lämpimistä lisukkeista, pääruoista sekä kakuista. Muutama omaankin häämenuun poimimamme ruokalaji oli mukana maisteluillassa. Hieman viilaamme vielä menua, mutta olemme edelleen sitä mieltä, että valitsimme meille oikean pitopalvelun.



Seuraavaksi tulisikin varmaan ottaa työnalle kutsujen ulkomuoto sekä sisältö niiltä osin kun sen voi jo laatia, käydä käynnistämässä vihkisormukseni valmistus ennen kevään ja kesän ruuhkaa sekä tosiaan hoitaa tuo Tommin pukuasia kuntoon. Bändikin täytyisi lyödä lukkoon. Ja sopia kakkumaisteluista Purppurahelmen kanssa.

Oh dear. Mitenkä on sellainen olo, että tässä tulee vielä kiire?

26. tammikuuta 2017

Mitä muuta Love me do -messuilta jäi mieleen

Yritin tuossa käydä kamerani sisältöä läpi ja saada päähäni jotain selkeää kuvaa viikonlopun messuista. Messureportterin tehtävien sekä sunnuntaisen blogimiitin aikataulun vuoksi messut tuli hieman juostua läpi enkä ennättänyt perehtyä näytteilleasettajiin siinä määrin mitä olisin halunnut. Monen osaston kohdalla mietin, että "ihana, tässä täytyy pistäytyä uudestaan kunhan ehdin" ja nyt joudun toteamaan, että messut menivät jo.


Mutta onpahan siis mitä odottaa ensi messuilta, eikös?

Joitain asioita kuitenkin keräsin vielä yhteen, sellaisia, joista omasta mielestäni nämä(kin) Love me do -messut koostuivat.

Hääpukeutuminen
Luonnollisestikin häämessuilta löytyi paljon päälle puettavaa, sekä morsiamelle että sulhaselle mutta myös jonkin verran vieraille. Ilahduttavan paljon oli vaihtoehtoja sulhaselle sillä tuntuu, että monesti miehet meinataan unohtaa kun esitellään pukeutumisvaihtoehtoja häihin liittyen. Kaikki perinteiset puvut frakkeineen ja saketteineen olivat esillä, mutta jos jotain kaipaisin, niin hieman sitä vaihtoehtoisempaa tai persoonallisempaakin pukeutumistyyliä myös sulhaselle. Sitä tarjosi jonkin verran kansainvälinen hääpukunäytös jossa miehillekin oli laitettu hieman erikoisempia juttuja päälle. Muun muassa puna-harmaa yhdistelmä catwalkilla ilahdutti kovasti, joskin samalla totesin, että Tommin päälle haaveilemani puna-harmaa asukokonaisuus joutui kyllä väistymään sivuun (varmasti sulhasen iloksi)... Oli omaan makuuni ehkä hieman liian kirjava yhdistelmä kuitenkin, ainakin tällaisenaan.






Suomalaiset hääpukuompelijat olivat ihanasti esillä omilla osastoillaan ja pidän kovasti siitä, miten lähelle ammattilaisia tällaisilla messuilla pääsee. Tuhkimotarinan Heidi on aina niin kiireinen osastolla parveilevan asiakaslauman kanssa, että näillä messuilla oli ensimmäinen kerta kun pääsin oikeasti moikkaamaan naista aivan henkilökohtaisesti, ja silloinkin messut olivat vielä virallisesti kiinni. Auroran Fitting Roomin (ja Ruoste Designin yhteisellä) osastolla sen sijaan menin hieman jo ronskimmin vaatimaan huomiota, sillä Aurorasta on jo muodostunut ystävä jota on vain pakko moikata aina ohimennessä. Kovasti tälläkin osastolla näytettiin tekevän muistiinpanoja morsianten toivemekkojen suhteen.




Morsiuspukuja oli paljon tarjolla, sillä hääpukuliikkeiden ja ompelimoiden lisäksi paikalla oli myös käytettyjä hääpukuja myyvä Wedding Garage. Heidän osastonsa jouduin itsesuojeluvaiston vuoksi kiertämään kaukaa, sillä pelkään koko ajan löytäväni toisenkin ihanan käytetyn hääpuvun joka saa mieleni järkkymään jo hankkimani puvun suhteen. Tämä on varmaan peruja Facebookin hääryhmistä, joissa näkee koko ajan epäröiviä kommentteja oman pukunsa suhteen. Naiset hei, se tarttuu! Kaikesta huolimatta oli todella kivaa, että käytetyt hääpuvut oli tuotu messuille myös!

Asusteet
Kultaseppien osastoihin en ota hirveästi kantaa, sillä omien koruasioideni ollessa melko hyvin hoidossa en kiinnittänyt niihin kovinkaan paljon huomiota. Pistin tosin merkille, että kultaseppiä oli näillä messuilla huomattavasti maltillisempi määrä kuin edellisenä viikonloppuna olleilla Mennään naimisiin -messuilla, joilla ei juuri muita näytteilleasettajia tuntunut olevankaan. Nyt koruosastoja oli mielestäni sopivasti messujen muuhun tarjontaan nähden ja monella osastolla näytti olevan myös hieman erikoisempaa korua tarjolla. Se oli mukavaa vaihtelua!


Itse ihastuin Red Shoen osastoon, jossa oli tarjolla juuri sellaisia kenkiä jotka kaikki saisivat luvan muuttaa vaatehuoneeseeni. Osaston kengät edustivat lähes poikkeuksetta punaista kiiltonahkaa ja glitteriä. Kauniin ulkomuodon lisäksi kengät olivat laadukasta italialaista nahkaa, joten näissä kengissä yhdistyisi paitsi kauneus, myös käyttömukavuus.



Hirveästi jäi himottamaan punaisten kiiltonahkakenkien ostaminen, mutta epäröin niihin vaadittavaa rahallista sijoitusta sillä omat kenkäni joutuisivat armottomasti rei'ityksen kohteeksi. Niittikengistä en nimittäin aio luopua. Onneksi Red Shoella on myös kivijalkaputiikki Helsingissä, joten mikäli päätänkin panostaa laadukkaisiin vihkikenkiin, voin lähteä kengänhakureissulle isolle kirkolle. Osastolla palvelleet naiset olivat ihania persoonia joiden kanssa olisin voinut jutella loputtomiin, jos vain sitä kuuluisaa aikaa olisi ollut riittävästi.

Kattausideat ja kukat
Kaapelitehtaan yläkertaan oli jälleen katettu useita mallipöytiä joissa oli hyödynnetty erilaisia ideoita persoonallisen pöydän luomiseksi. Itse ennätin käydä vilkaisemassa ne nopeasti ja totesin, että vaikka monet pöydistä olivat mielestäni omituisella tavalla samantyylisiä, useasta löytyi kivoja ideoita joita laittaa korvan taakse tulevia juhlia varten. Kauniita kattauksia oli myös varsinaisilla messuosastoilla ja moni pöytä olisikin saanut muuttaa yläkertaan kisakattauksien joukkoon. Toisaalta oli kiva, että myös alakerrasta löytyi kauniita kattausvaihtoehtoja.

Kukka- ja juhlapalvelu Freesi (kakku Superkonditorialta)


Messujen aikana äänestettiin myös kaunein morsiuskimppu. Mallikimput olivat viikonloppuna esillä messuosastolla ja itsekin kävin ihastelemassa floristien upeita esimerkkitöitä. Morsiuskimppu sekä hääkukat yleensäkin vaatisivat vielä parempaa paneutumista ja minulla on ollut tarkoitus pohtia asiaa täällä bloginkin puolella jossain vaiheessa, mutta näistä sai jo kivasti ideaa omiinkin kukka-asioihin. Etenkin hieman rönsyilevämmät kimput miellyttivät omaa silmää.



Kattaus ja kukat menevät ainakin oman makuni mukaan yksi yhteen ja vaikka jokaiseen pöytään en varmaan suunnittelekaan runsaita kukka-asetelmia, juuri pöydät joissa oli huomioitu myös kukat olivat omaan makuuni kauneimpia.

Minä itse
Tasapainottelen jonkin verran sen kanssa missä menee raja morsiamen häälookiin panostamisen suhteen. Kuinka paljon voi hankkia kauneus- tai hyvinvointituotteita sillä verukkeella, että menee naimisiin? Toki jokainen arvottaa nämä asiat itse ja monet hankinnat tai palvelut ovat tarpeellisia pidemmälläkin aikavälillä, eivät vain hääpäivän ajan. Muutamia asioita kuitenkin poimin messuilta vähintäänkin omaan ehkä-lokeroon, esimerkiksi Suay-merkkiset tekoripset.



En ole ollut suuri ripsien pidennysten kannattaja vaikka arvostankin niiden tuomaa huolettomuutta. Onhan se helppoa, että näyttää melko huolitellulta ilman, että joutuu sutimaan ripsiväriä tai muuta silmämeikkiä päivittäin. Hyvän messutarjouksen myötä uskalsin kuitenkin ottaa ensi kesää varten odottamaan nämä maltillisen mittaiset tekoripset, joita voi hyvin käsiteltynä käyttää 7-10 kertaa. Ajattelin, että ne voisivat tuoda mukavan lisän häämeikkiin jossa haluan erityisesti korostaa silmiäni. Katsotaan, tulevatko käyttöön, mutta onpahan ainakin varalla!

Kynsi- ja meikkistudioiden edustajia oli useita ja nopealla vilkaisulla messutarjouksetkin olivat kohdillaan. Varmaan siis juurikin pk-seudun morsiamille ja heidän häätiimeilleen löytyi jos minkälaista palvelua kohtuuhintaan. Erityisesti polttarilan puolella yläkerrassa oli myös huomioitu morsianta ja morsiusparia tuomalla messuille hieman intiimimpiäkin tuotteita. Erotiikkavälineiden kotikutsut ovatkin tainneet yleistyä mm. polttariohjelmana.


Muutaman valokuvaajan kohdalla kiinnitin huomiota erityisesti henkilökuviin ja boudoirkuviin, sillä ne ovat mielestäni yksi tapa hivellä omaa egoaan ja pönkittää käsitystään siitä miten upea oikeasti onkaan. Asia, joka aika usein arjessa, kahden lapsen ja ylimääräisten kilojen jälkeen ehkä vaatisi enemmänkin huomiota. Erityisesti Nina Doddin kuvakansiot olivat tyylikkäitä ja kuvaukset hyvällä maulla toteutettuja ja juteltuani itse kuvaajan kanssa jäi sellainen fiilis, että hänen kuvattavanaan varmasti on helppo olla.

Paperituotteet
Pienyrittäjiä oli paikalla ilahduttavan paljon! Perinteisten kutsu- ja ohjelmakorttien lisäksi messuilla oli myös julisteita, huonetauluja ja esim. hääsuunnitelmalehtisiä tekeviä yrityksiä. Design Sarandian hääsuunnitteluun soveltuva lehtinen sekä yksinkertaisen kauniit julisteet viehättivät omaa silmääni todella paljon. Pyörittelin jo useampaa paperia käsissäni kunnes kuulin yrittäjältä, että tuotteita voi ostaa myös Etsystä. Sieltä löytyy osa myös itse printattavassa muodossa, joten tuotteet saa kätevästi heti käyttöön.

Kuva täältä.
Kuva täältä.
Myös Jemina Linnama Creativen kalenteritarrat olivat todella suloisia ja hauska uusi idea personoida muuten ehkä niin tylsää seinäkalenteria tai laukussa kulkevaa almanakkaa. Hänenkin tuotteitaan löytyy Etsystä kätevästi muutamalla klikkauksella.


Näiden lisäksi nähtävää oli tietenkin vielä paljon, paljon enemmän. Kakut, ruuat ja juomat itsessään olisivat ansainneet enemmän huomiota, mutta jotenkin tämäkin postaus pitää rajata.

Mitä teiltä muilta jäi messuilta mieleen?

24. tammikuuta 2017

Mikä ihmeen ombre?

En ole mikään kovin huoliteltu ihminen. Nykyään on ihme jos käyn joka päivä suihkussa mutta haluaisin uskoa, että tämä on vain jokin ällöttävä vaihe tässä tämänhetkisessä elämäntilanteessa. Meikkaaminen tuntuu olevan täysin yliarvostettua meidän huushollissa ellen pääse viettämään vauva-arjesta kärsivän äidin omaa laatuaikaa, eli käymään kaupassa - yksin. Silloin saatan sutaista hieman ripsiväriä. Ellen sitten piiloudu isoimpien silmälasikehysteni taakse.

Meikkaaminen ei ole koskaan ollut ensiarvoisen tärkeää, mutta tukastani olen ollut aina melko tarkka. Sinänsä suhtautumiseni hiuskuontalooni on hieman kaksijakoinen. Olen jo vuosikaudet värjännyt hiukseni itse, sillä se on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin halpaa. Lyhyeen tukkaan riittää hiusväristä kahteenkin värjäyskertaan jos vain sietää sitä, että värin lopullinen sävy saattaa poiketa joka värjäyskerralla edellisistä kerroista. Sillä eihän niitä värituubeja koskaan saa silmämääräisesti laitettua tasan puoliksi. 

2012, 2013 ja 2016. Malli on pysynyt enemmän tai vähemmän samana.

Aikoinaan, silloin kun suosin eräänlaista irokeesia totesin, että surautan sivut lyhyeksi aivan yhtä helposti kuin ammattilainenkin, ja parin vuoden ajan säästin kaikista parturipalveluista. Kun muutimme Tommin kanssa nykyiseen kotiimme kävin lähellä sijaitsevassa parturi-kampaamossa korjauttamassa mallia, jonka eräs toinen ammattilainen oli taikonut päähäni, ja sen jälkeen teinkin kuuden viikon välein pistokeikan saman tyypin penkkiin. Nautin suunnattomasti parturi-kampaajani hauskoista jutuista ja maksoin paitsi siististä tukasta myös mukavasta seurasta mielelläni reilun pari kymppiä kuuden viikon välein. Kun parturi-kampaajani sitten aloitti opiskelut ja muutti vielä kaiken kukkuraksi Sastamalaan - siis maalle - palasin takaisin kotiparturointiin.

Koskaan en ole ollut mitenkään hysteerinen tukkani suhteen. Menikö vähän keesi vinoon? Tuliko turhan lyhyt? Ei haittaa. Kasvaahan se takaisin!

Mutta vaikka olen hieman leväperäinen tukkani leikkauksen ja värin suhteen en ole kovin hyvä sietämään huonoja tukkapäiviä, en edes vaikka hengailisin päivät vain kotona. Pipo toki pelastaa monta kauppareissua, mutta mieluumin pyrin laittamaan tukan jotenkin siististi mikäli lähden kotoa ulos. Lyhyen tukan hätäponnariksi on muodostunut kuivashampoo joka löytyi Love me do-messujen hääblogitapaamisen lahjakassista. Se, tai pikapesut lavuaarissa. Aika usein kuitenkin valitsen nykyään Batisten kuivashampoon, joka ylitti kyllä skeptiset odotukseni.


Koska ensi vuodesta on tulossa oikea juhlavuosi aloin miettiä olisiko aika panostaa hivenen myös omaan päähäni. Minä juhlin kolmekymppisiä, Tommi nelikymppisiä, Suomi satavuotistaan ja sitten on vielä ne häähommelit, joten tämä jos mikä olisi hyvä vuosi löysätä hieman kukkaron nyörejä ja antaa ammattilaisen tehdä taikojaan päähäni. Etenkin, kun olen aivan vallan hurahtanut ombeen.

Kuva täältä.
Ombre taitaa olla jonkin sortin muotijuttu, mutta itse havahduin ihastelemaan suomeksi paremmin taittuvaa liukuvärjättyä tukkaa vasta jokin aika sitten. Ja mitä enemmän olen netistä selaillut liukuvärjättyjä hiuksia sitä vahvemmaksi muodostuu halu saada samanlainen väri myös omaan päähäni. Nyt kun toinen puoli päästä on saanut jo vähän pituutta, voisi liukuvärjäys onnistuakin kivasti.

Ehkä siis täytyy jättää hyvin palvellut OBH Nordicin hiusleikkuri lepäämään hetkeksi ja aloittaa jälleen kerran aina jollain tavoin raskaaksi kokemani prosessi: uuden oman parturi-kampaajan metsästäminen. Onkohan edes mahdollista löytää ketään, joka ei tarvitse todella tarkkoja ohjeita hiustenleikkuun suhteen, joka on puhelias tyyppi ja joka ei veloita värjäykseltä ja leikkuulta yli sataa euroa? Jännä nähdä. Nyt olisi kuitenkin toiveissa löytää ammattilainen, jonka kanssa natsaisi hyvin yhteen ja jonka kanssa voisi ehkä kevään mittaan myös suunnitella tulevaa hääkampaustakin - liukuvärjätyllä tukalla toivottavasti!

Tänään aion testata ennakkosuosikkini (myös hääkampauksen suhteen) Tampereen parturi-kampaamoista ja istahtaa pariksi tunniksi hiusten värjäykseen ja leikkaukseen. Katsotaan tuleeko tästä pitkäaikainen suhde vai jääkö kokemus yhden aamupäivän jutuksi.

23. tammikuuta 2017

Love me do: Blogimiitti ja yllätyskosinta

Yhteistyössä Love me do -messut.

Tänä aamuna heräsin kesken sekavien valokuvaamiseen, hääpukuihin ja ruokaan liittyvien unien aika krapulaiseen oloon. Osittain pää taisi käydä hieman ylikierroksilla kahden päivän Love me do-messuista, mutta rehellisyyden nimissä taisi olla ihan sellainen perinteinenkin krapula. Harvemmin sitä sunnuntaina tulee niin paljon kuohuviiniä nautiskeltua eikä vanha yksinkertaisesti meinaa jaksaa enää tällaista meininkiä. Onneksi paluu arkeen oli karu, sillä puoli yhdeksältä olin poikien kanssa jo nauttimassa raikkaasta ulkoilmasta ja matkalla leikkipuistoon. Hyvä niin, nyt alkaa olla jo aika normaalia muistuttava olotila!

Sunnuntain messupäivä ei varsinaisesti ollut yhtään vähemmän hektinen kuin lauantaikaan, siitäkään huolimatta, että olimme Outin kanssa ensisijaisesti bloggaajia emmekä messureporttereita. Itse suuntasin Kaapelitehtaalle jo tuntia ennen ovien aukaisemista ja kiertelin osastoja rauhassa, sillä lauantaina emme ennättäneet perehtyä messutarjontaan kovinkaan tarkasti. Olin todella pettynyt kun huomasin, ettei Varusteleka ollut messuilla enää toisena päivänä vaan osasto oli tyhjillään, heidän ständillään olisin halunnut vierailla. Toinen pettymys oli huomata, ettei suomalaista hääpukunäytöstä ollut sunnuntain ohjelmassa ollenkaan. Näytös oli koko viikonlopun aikana vain kerran joka oli mielestäni todellakin sääli. Toivottavasti jatkossa juuri tähän suomalaista osaamista esittelevään muotinäytökseen panostettaisiin hieman voimakkaammin!

Kävimme Outin kanssa tutustumassa Floramoren osastoon jonka yhteydessä oli myös Hää- ja juhlasuunnittelu Orchidea. Osastolla oli upeita suuria ruusuja jotka eivät paljoa pioneille hävinneet koossa ja näyttävyydessä ja oli mukava pallotella osaston naisten kanssa ajatuksia morsiuskimppujen trendeistä. Itse en ole ollut tiukkojen pallokimppujen ystävä ja nyt runsaammat ja rönsyilevämmätkin kimput alkavat saada taas enemmän sijaa, se on virkistävää! Floramore tekee yhteistyötä mm. Orchidean kanssa ja yrittäjillä tuntuikin olevan hyvä fiilis keskenään. Itse en ole vielä keskustellut potentiaalisen floristini kanssa hääkukista, mutta Floramoren osastolla tuli kyllä selväksi miten tärkeää on oikeasti tavata asiantuntijan kanssa ja keskustella omista toiveista ja visioista kunnolla. Floristin on todella vaikea saada kunnollista käsitystä hääkukista esimerkiksi sähköpostin perusteella, sillä sähköposti on melko persoonaton tapa viestiä. Kannattaakin siis käydä paikan päällä keskustelemassa hääkimpusta ja muista juhlakukista, silloin lopputulos on varmemmin juuri sitä, mitä haetaan.





Blogimiittiin kutsutut bloggaajat saapuivat messuille puoli kahdentoista aikaan ja huhuilivat ohimennessään meidätkin mukaan. Olimme Outin kanssa niin messutäpinöissämme, että hätinä olisimme muistaneet koko tapaamiseen lähteäkään! Love me do:n Jenni toivotti kaikki bloggaajat tervetulleiksi kuohuviinin kera jonka jälkeen saimme vielä hetken aikaa kierrellä messuja ennen KP Cateringin herkullista lounasta. Minä päätin hommata hieman säihkettä itselleni ja suuntasin ensin kiillottamaan sormukseni. GL-Korun kultasepät kiillottivat sormuksia jonotusperiaatteella maksutta, joten olikin jo aika hieman helliä omaa kihlasormusta jota ei koko näiden kolmen vuoden aikana ole puhdistettu kertaakaan...


Säihkyvän kihlasormuksen rinnalle täytyi hakea hieman tasapainoa joten istahdin Glitternistin penkkiin ja toivoin hieman säihkettä sivusiiliini. Tuli sitten hieman säihkettä juu! Mutta parempi överit kuin vajarit, vai? 





Glitternisti tuli vielä blogimiittiimme lisäämään kaikkien halukkaiden morsianten kasvoille hieman lisää kimallusta. Glitternistin palveluita voisi olla hauska käyttää polttareissa yhteisen polttarilookin luomisessa ja itse jo visioin miten meidän festarihäihimme saataisiin loppuiltaan hieman lisää säihkettä taikomalla juhlaväelle astetta räväkämpää iltameikkiä. Messuilla tuli vastaan useampikin mies, jonka parta kimmelsi ihanasti sen seitsemässä eri sävyssä. Hauskaa miten miehetkin uskaltautuivat kokeilemaan hieman erilaista "koristetta" näin reippaasti! Messujen juontajalla Krisulla oli ainakin koko Kaapelitehtaan komeimmat kulmakarvat.


Ennen kansainvälistä muotinäytöstä saimme bloggaajille osoitetut lahjakassit joiden sisältöön en ole kaikessa tässä tohinassa vielä ennättänyt tutustua lainkaan, mutta moni kurkisteli kassiin jo nauttiessamme häkellyttävän herkullista lounasta blogiloungessa. KP Catering oli pistänyt kyllä paremmat pöperöt pöytään ja erityisesti karitsa, lohipastrami ja lime-chili katkaravut olivat jotain aivan maagista. Kaikki herkut huuhdeltiin parempiin suojiin Henkell & Co:n viineillä. Vuoden 2016 hääpukusuunnittelijaksikin valittu, mutta myös tuplasti bloggaava Aurora Raiskinen viihtyi meidän kanssa lounaan ajan ja kutsui koko porukan uusien liiketilojensa avajaisiin. Olisipa hauska mennä, joskin kotona alkaa huumori loppua jo kaiken maailman hääaiheisten menojen suhteen. Katsotaan miten käy, mutta kiitos Auroralle silti ihanasta kutsusta!




Kansainvälinen muotinäytös oli sunnuntaina kahdestakin syystä positiivinen kokemus. Ensinnäkin ero messujen ensimmäisen ja messujen viimeisen muotinäytöksen välillä oli aivan käsittämätön: siinä missä vierastin todella paljon lauantaina mallien jäykkää olemusta ja selkeää jännittämistä catwalkilla, sunnuntain viimeisessä näytöksessä mallit olivat rentoja, vapautuneita ja hymyileviä. Sillä oli yllättävän suuri vaikutus siihen, millaisen fiiliksen puvut sekä koko näytös katsojaan jätti. Sanoinkin vierustoverille, että nyt on mallien välipalat kohdillaan kun näin hilpeitä morsiamia ja sulhasia nähtiin lavan täydeltä. Jälkimmäinen positiivinen asia oli salaa järjestetty yllätyskosinta. Olin kuullut juonipaljastuksia asiasta jo edellisenä iltana, mutta olin autuaasti unohtanut koko asian ja siksi olinkin lähes yhtä yllättynyt kuin koko muu yleisö kun viimeisenä catwalkilla kävellyt malli ohjattiin penkkiin istumaan ja yleisöstä kajahti kuoron laulamana Sua vain yli kaiken mä rakastan. Kaikista yllättynein taisi kuitenkin olla penkissä kyynelehtivä malli, jonka myöskin messuilla työskentelevä poikaystävä polvistui sormuksen kanssa hänen eteensä ja kysyi tulisiko tämä hänen vaimokseen. Kyllä siinä oli kyyneleet silmissä monella messuvieraallakin, hääbloggaajista nyt puhumattakaan.


Ihanaa!

Tuntui hölmöltä, että koko pitkä päivä oli aivan loppumaisillaan kun blogipalkinnot viimein julkistettiin Kaapelitehtaan Puristamossa. Nytkö ne messut jo loppuivat? Niin paljon jäi vielä näkemättä! Vuoden kaupallisen blogipalkinnon vei Makea Hääblogi - eikä ollenkaan yllätyksellisesti sillä niin häiden asialla blogin Janina tuntuu olevan. Vuoden tulokasblogiksi oli äänestetty Häät.fi:n alla asuva Naurakaa, hupsutelkaa ja suudelkaa ja vuoden 2017 hääblogin tittelin vei, kukas muukaan, kuin hääreportterikollegani Outi blogillaan Kiss, Love & Get Married. Oikein suunnattomasti onnea kaikille voittajille! Ja samalla suuret kiitokset kaikille, jotka annoitte äänenne tälle minun blogilleni. Ei tarvinnut jännittää blogivoittoa mutta tuntuu mukavalta, että joku siellä ruudun toisella puolella koki asiakseen äänestää blogini jo finaaliin. Se on hieno palkinto itsessään! 



Ennen kotiin lähtemistä nautimme hieman vielä kakkua ja kuohuvaa blogiloungessa, jossa myös tuore kihlapari otti vastaan ystäviensä ja sukulaistensa onnitteluja. Say it with cake oli loihtinut kauniin suklaapohjaisen kakun josta riitti erinomaisesti isommallekin porukalle maisteltavaa. Kun Jenni tuli ystävällisesti hätistelemään kälättäviä keskustelevia hääbloggaajia messujen jo sulkeuduttua oli oma vakaa aikomukseni kirmata viiden junaan, mutta yleisestä painostuksesta johtuen siirsinkin lähtöäni parilla tunnilla ja kävin vielä parantamassa maailmaa muutaman bloggaajakollegan kanssa Kampissa lasillisen äärellä. 

Ja tänään onkin sitten aivan pää ja takki tyhjänä. Mutta olivatpahan messut! Love me do:sta jäi vahvasti sellainen olo, että näitä messuja tehtiin ilolla. Niin näytteilleasettajat, osastot kuin staffikin tuntui olevan mukana messuilla koko olemuksellaan, ei vain sinne päin. Luulen, että se välittyy myös yleisöön ja toivottavasti kantaa tuleviinkin messuihin.

Love me do -messut hääreportterin silmin

Yhteistyössä Love me do -messut.

Huh heijaa mikä messupäivä! Kaapelitehdas on täynnä kaikkea ihanaa, mutta itse olen ennättänyt vain tekemään nopeita tutustumispistokeikkoja muutamaan näytteilleasettajaan. Onneksi huomenna on vielä kokonainen päivä aikaa kiertää ja tutustua messujen tarjontaan, paljon odotetun blogimiitin lisäksi.

Syy miksi olen ollut koko päivän menossa tiukka putkella on se, että olen toinen messuille valituista hääreporttereista yhdessä Kiss, love & Get married -blogin Outin kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vierailemme sovittujen näytteilleasettajien osastoilla, tutustumme vuoden 2016 hääpukusuunnittelijan, ihanan Auroran työskentelyyn ja toimimme messujen Instagram-tilin kuokkavieraina. Kävimme myös katsomassa kansainvälisen hääpukunäytöksen VIP-paikoilta ja ennätimme katsastamaan myös messujen viimeisen ohjelmanumeron, suomalaisten hääpukusuunnittelijoiden muotinäytöksen.

Kiirettä on pitänyt mutta paljon on ennättänyt nähdäkin!

Olimme Outin kanssa Kaapelitehtaalla jo hyvissä ajoin ennen messujen avaamista jolloin suurinta osaa osastoista vasta pystytettiin kovaa tahtia. Yksi hieman pölähtänyt hääpukusuunnittelijakin kirmasi paikalle hieman pommiin nukkuneena, mutta vaiheessa oli moni muukin. Kun messut viimein kello yksitoista aukaisivat ovensa koko Kaapelitehdas oli kaikesta härdellistä huolimatta aivan valmis vastaanottamaan messukävijät.

Ehdimme kiertää messualueen alkupään kunnes kiiruhdimmekin jo ihastelemaan kansainvälisen hääpukumuotinäytöksen antia. Viimeisimpiä pukuja oli haettu vielä aivan hetkeä aikaisemmin lentokentältä, joten catwalkilla nähdyt luomukset edustivat todellakin sitä viimeisintä muotia. Love me do:n teema pitkin syksyä on ollut rakasta sellaisena kuin olen, joka oli huomioitu hauskasti myös muotinäytöksessä. Ja bongasihan sieltä punaiselta matolta myös messujen oman Very Important Briden Nadjankin!



Muotinäytöksen jälkeen saimme vaihtaa pari sanaa etikettigurun Mirva Saukkolan kanssa. Itse kyselin hieman ohjeita häiden pukeutumiskoodin suhteen ja juttelimme mm. eri kulttuurien välisistä kohtaamisista häissä. Mirvalta on ilmestynyt uusi etikettikirja josta löytää ohjeita eri tilanteisiin ja tilaisuuksiin, ja mikäli aivan vallan on hukassa etikettiasioiden suhteen voi Mirvalta kysellä neuvoa suoraan vaikka sähköpostilla. Iloinen ja välitön nainen auttaa mielellään! Mirvan kotisivut löydät täältä.




Vuoden 2016 hääpukusuunnittelija Aurora Raiskinen oli antanut messujen kunniaksi kahdelle tulevalle morsiamelle mahdollisuuden pikapalaveriin hääpuvun luonnostelua varten ja olikin mahtavaa päästä seuraamaan vierestä miten rautainen ammattilainen taikoo puvun mallin luonnostehtiölle lyhyen keskustelun aikana. Taisivat hääreportterit kylläkin innostua jakamaan näkemyksiään aika vapaasti suunnittelun aikana, mutta onneksi sen kummemmin hääpukusuunnittelija kuin asiakkaatkaan eivät asiasta pahastuneet. Aurora on kyllä ihmeellinen velho sillä katseltuani hetken hänen keskusteluaan mahdollisesta hääpuvusta kummallekin morsiamelle olin aivan valmis sytyttämään oman pukuni tuleen ja kaivamaan kalenterin esiin oman täydellisen unelmapukuni suunnittelemiseksi. Onneksi kuitenkin velvollisuudet kutsuivat ja jouduimme jatkamaan uusien näytteilleasettajien osastoille. Säästyi pukukin.



Messualueen alkupäästä bongasimme Kovasen komean mustan Mercedes-Benzin josta ei tila lopu kesken. Yli viisi metriä pitkä kaunotar palvelee mm. hääautona ja tuo oman ripauksen ylellisyyttä siirtymisiin paikkojen välillä. Vähintään kahdeksi tunniksi kerrallaan vuokrattava auto tulee käyttöön kuskin kera ja matkan aikana voi nauttia kuohuvaa, suklaata ja vettä. Myös koristeet tulevat firman puolesta, joten hääparin tehtäväksi jää vain nauttia kyydistä. Kahden tunnin normaalitaksa on 365 euroa, mutta Kovasella on nyt mainio ennakkovaraajan etu jolla kaikista 31.3.2017 mennessä tehdyistä varauksista saa 20% hinnasta pois. 





Saimme Outin kanssa vielä ihanan lahjakassin jonka sisällöstä ei voinut olla ilahtumatta: shampanjaa, suklaata ja lahjakortti Kovasen palveluihin. Esimerkiksi polttariporukalla voisi olla hauskaa siirtyä paikasta toiseen hieman taksia tyylikkäämmällä kyydillä jos ei itse hääpäivänä ole ajoneuvolle tarvetta!

Kovasen lisäksi kävimme tutustumassa myös Häädiilit.fi -palveluun, joka on eräänlainen hääaiheinen Citydeal tai Offerilla. Palvelun kautta saa kätevästi skaalattua häihin liittyvien palveluiden tarjouksia valtakunnallisesti. Sivut on vasta hetki sitten avattu joten palvelut lisääntyvät koko ajan, mutta jo nyt sieltä löytyy muutamia kiinnostavia tarjouksia. Palveluun kannattaa kirjautua käyttäjäksi, sillä kaikkien helmikuun loppuun mennessä kirjautuneiden uusien käyttäjien kesken arvotaan kolmen hengen hääbändin keikka. Rekisteröityminen itsessään on ilmaista eikä sido mihinkään.



Lauantain messupäivän kruunasi vuoden 2016 hääyritysten palkitsemiset, mm. monelle morsiamelle kovin tuttu Häät 2017! -ryhmä Facebookista palkittiin muu juhla-alan palvelu, yhdistys tai yhteisö -kategoriassa. Niinatar oli jälleen juhlapukeutumisen ykkönen ja kultaseppien ensimmäisen sijan vei Sandberg-timanttikoru. Kaikki kategoriat voittajineen pääsee katsomaan täältä. Onnea vuoden 2016 hääyrityksille! Te autatte tekemään unelmien juhlat!

Oli myös hienoa nähdä jälleen kerran suomalaista osaamista catwalkilla on kotimainen hääpukunäytös esitteli toinen toistaan upeampia, erikoisia ja uniikkeja pukuja Kaapelitehtaan Puristamossa.




Huomenna koittaa uusi messupäivä ja ainakin viime syksynä ilahduttanut blogimiitti. Niin, ja se vuoden 2017 hääblogin julkistaminen... Nähdäänkö messuilla?