27. huhtikuuta 2017

European Bridal Week: Vuoden 2018 häämuoti

Yhteistyössä Love me do-messut.

Kirjoittelin viikonlopun messukokemuksista jo yleisellä tasolla täällä, mutta kun kyse on vuoden 2018 hääpukumuodista jota itse pääsi alan ammattilaisten ohella kurkistelemaan jo tämän vuoden puolella, se vaatii aivan oman postauksensa. Sillä sitä muotia oli, ja sitä oli paljon!

European Bridal Week toi Messe Essenin messukeskuksen täyteen toinen toistaan upeampia pukuja. Suurin osa niistä oli hääpukuja - olihan kyseessä nimenomaan hääalan ammattilaisten sisäänostomessut, mutta jonkin verran paikalla oli myös miesten juhlapukuja, lasten ja erityisesti morsiusneitojen pukuja sekä juhlapukuja. Muutamalla osastolla oli kenkiä ja hattuja sekä muita asusteita. Vakaa aikomukseni oli kiertää lauantaina kaikki miesten puvut, sillä toisena päivänä alkoi vaivata jo pienimuotoinen lumisokeus (tuttu juttu oman hääpuvun metsästyksestä), mutta kappas vain: kamerassa ei ole yhtä ainoaa kuvaa miesten puvuista. Puolustaudun tosin sillä, että yhdellä osastolla jopa napsin muutaman kuvan kunnes osaston henkilökunta kielsi kuvaamisen. Tunnollisesti poistin ottamani kuvat, joten miehille ei ole nyt näyttää uusinta häämuotia. Takki ja housut niihin kuitenkin tänäkin vuonna kuului, sen verran voin ulkomuistista sanoa.

Hääpukuja oli määrällisesti jo niin paljon, että jokaiseen makuun löytyi jotain. Valikoimaa siis oli aina helman mitan, sen runsauden, värin, olkainten, kaula-aukon ja materiaalien suhteen vaikka kuinka. Tästä huolimatta jopa näin maallikon silmiin pisti muutamia selkeitä tekijöitä, jotka toistuivat useissa mallistoissa. Alla omia huomioitani vuoden 2018 hääpukumuodin kuumista jutuista.


Värikkäät puvut
Valkoinen on edelleen tärkein väri mitä morsiuspukuihin tulee, samoin sen murretut sävyt kuten norsunluunvalkoinen (tai ivory kuten nykyään tavataan sanoa). Todella monesta mallistosta löytyi kuitenkin hempeitä vaaleanpunaisen tai vanhan roosan sävyjä, samoin harmaan sininen pisti kauniilla tavalla silmään monella osastolla. Punertavan ja sinisen lisäksi puvuista löytyi rusehtavia, maitokahvin värisiä sävyjä joiden arvelimme Love me do:n näytöstuottaja Heidi Sjöbergin kanssa sopivan yllättävänkin hyvin suomalaiselle vaalealle iholle.

Maitokahvin sävyjä Justin Alexanderin kokoelmasta.


Vaaleansinisiä hääpukuja Diane Legranden mallistosta.


Vaaleanpunaista Justin Alexanderilta (ylin) sekä Diane Legrandelta (kaksi alinta).

En ole mikään vaaleanpunaisen suurin ystävä, mutta tällaisina sävyinä se sopi mielestäni oikein viehättävästi hääpukuihin. Sininen taasen on yksi lempiväreistäni joten siniset puvut olivat itselleni mieleen kovastikin, eikä se ruskeakaan huonolta näyttänyt, ei ollenkaan. Itse pohdin olisiko hääpuku jatkoa ajatellen monikäyttöisempi jos se olisi tällainen murretun sävyinen? Silloin se voisi palvella muissakin juhlissa häiden jälkeen. Niin tai näin, värejä tullaan melko varmasti näkemään ensi vuoden hääpukumuodissa.


Kevyesti laskeutuva helma
Kyllä niitä Tuhkimolle tyypillisiä muhkeita helmojakin näkyi, mutta ensi vuonna helma laskeutuu yhä useammassa puvussa kevyesti alas. Helmat olivat hulmuavia ja läpikuultavia, niissä nähtiin laskoksia ja kerroksia, ja joissakin helmoissa oli puvun merkittävin juju. Silloinkin helma kuitenkin pysyi kevyenä.

Dovita Bridal

Ensimmäisten pukujen kohdalla ajattelin, että ne sopivat erinomaisesti rantahäihin, mutta mitä useamman vastaavan helman catwalkilla näin sitä vakuuttuneempi olin, että tällainen kevyemmältä vaikuttava puku sopii erinomaisesti melkeinpä mihin tahansa hääjuhlaan. Jossain vaiheessa huomasin jo huokailevani kyseisen helmamallin perään aivan tosissani ja jouduin muistuttamaan itseäni siitä, että omalla kohdallani täydellinen puku helmoineen päivineen odottaa jo vanhempieni vaatehuoneessa.



Ylimpänä Enzoani, keskimmäisessä Eternity Bridal ja alimmassa Justin Alexander.

Mutta jos joku tuleva morsian kaipailee kevyempiä malleja nimenomaan morsiuspukujen helmoihin, ensi vuosi on onnen vuotesi!


Edestä lyhyt puku
Kerrankin, kerrankin olen muodissa aikaani edellä! Catwalkilla nimittäin nähtiin monta pukua, joka paljasti morsiamen kengän kärjet tai jopa nilkat. Kun tyyli toistui useamman puvun kohdalla saatoin olla varma ettei kyseessä ollut vain tavallista hassummilla mitoilla varustettu malli, vaan puvuissa tarkoituksenomaisesti lyhennettiin helman mittaa edestä. Sellainen helma minullekin tulee!

Tulevat morsiamet saavat siis minun tavoin hääkengät esille niin halutessaan.





Kaksi ylintä kuvaa Eternity Bride mallistosta, kolmas Diane Legrande, neljäs Chantal Haute
Couture ja viimeisen kuvan puku Casablanca Bridal mallistosta.

Ilahduin siitä, että catwalkilla - samoin kuin messuilla yleensäkin - oli yllättävän paljon lyhyitä mekkoja tarjolla. Suomessa, tai ainakin Tampereella olin todella pettynyt lyhyempien mekkojen tarjontaan. Jostain syystä edestä lyhyet ja takaa pitkät mallit miellyttävät omaa silmääni ja niitä näkyikin mukavasti eri osastoilla. 

Muutama halkio nähtiin myös ja kun kerran on jo todettu, että helmat ovat vapaammin laskeutuvia, myös korkeammatkin halkiot näyttivät aika tyylikkäiltä etenkin yksinkertaisissa puvuissa.


Boho
Hippityylistä nyt on puhuttu jo hyvän aikaa, mutta kyllä se taitaa tulla vielä vahvemmin ensi vuonna muotiin. Häämekoissa on käytetty pitsiä varmaan aina, mutta nyt pitsi oli monessa mekossa pääosassa. Näin muutaman sellaisenkin luomuksen jonka missä tahansa muualla olisi saattanut sekoittaa mummon mökin pöytäliinaan, mutta todella moni bohohenkinen pitsimekko säväytti paljon positiivisemmassa mielessä.


Kaksi ylintä pukua Lillian Westin mallistosta, kolmas Chantal Haute Couture neljännen kuvan puvut Lillian Westin mallistosta ja alin puku Enzoani.

Monet mallit olivat simppeleitä ja tyyliin sopivasti hyvin laskeutuvia, mutta nähtiin catwalkilla myös röyhelöitä, rimpsuja ja hippimäisiä olkaimiakin. Mallien luonnonläheinen stailaus korosti pukujen hippimäisyyttä joten boho on varmasti tyyli, joka vahvistuu vuoden 2018 häämuodissa.


Selän juju
Hippipitsien ohella muotinäytöksissä ja osastoilla näkyi myös kattaus yksinkertaisia ja edestä tyylikkään minimalistisia pukuja. Näiden pukujen juju olikin selkäpuolella, jota usein korostikin säihkyvä ja katseen vangitseva bling. Puvun etu- ja takapuolen kontrasti oli ihana ja todella toimiva, joten itse ihastuin tähän kovastikin. 

Ylin puku Enzoanin mallistosta, keskimmäinen Justin Alexander ja alin Enzoani.

Joidenkin pukujen kohdalla oltiin palattu hieman menneille vuosikymmenille ja takamuksen päältä löytyi melko massiivisiakin rusetteja. Hämmentävää sinänsä, mutta rusetti näytti muuten yksinkertaisen puvun koristeena yllättävän tyylikkäältä.




Kaikki nämä puvut Enzoanin mallistosta.

Monesti yksinkertainen etupuoli saattoi olla kovinkin peittävä, jonka vastapainona selkäpuoli oli uurrettu syvälle pehvan päälle niin, että puvun takapuoli oli jo melko rohkea. Samoin kuin pukua käyttävän morsiamen. Siitäkin huolimatta näissä puvuissa selkäpuolen jujua odotti aina malttamattomana kun huomasi, että lavalle asteli malli puvussa jonka etumus oli silmiin pistävän simppeli. Mitähän selkäpuolelta tällä kertaa löytyy? Käänny, käänny!

Mutta kuten jo aluksi heti totesin, malleja oli kymmeniä ellei jopa satoja erilaisia eikä tässä ollut kuin pintaraapaisu niihin muutamiin, jotka sain tallennettua viikonlopun aikana kameran muistikortille. Toisena päivänä messuilla alkoi myös vaivata sama lumisokeus kuin omaa hääpukua metsästäessä eikä mekkoja enää meinannut erottaa toisistaan vaikka ne olisivat olleet minkä värisiä tai mallisia tahansa.

Kauniita ne joka tapauksessa olivat, lähes poikkeuksetta jokainen. Monia niistä en voisi kuvitella itselleni, mutta vaihtoehtomorsiamen lookia tavoitteleva hukkapätkälle harvemmin sopiikaan kaikkia kurveja myötäilevä klassinen merenneitopuku tai prinsessahäihin soveltuva glitterihanuus. Eikä onneksi tarvitsekaan! Jos jotain European Bridal Weekin hääpukukattauksesta kävi ilmi niin se, että jokaiselle kropalle ja mieltymykselle löytyy tarjontaa jokaiselta suunnittelijalta. Kenenkään mallisto ei ollut kopio yhdestä ja samasta puvusta.

Siksi etenkin omaan (tosin vähäiseen) kokemukseeni nojaten haluaisinkin lähettää toiveen Suomen morsiuspukuliikkeille: älkää poimiko jokaiselta suunnittelijalta sitä samaa vuoden trendikkäintä pukua. Sitä puolimerenneitomallista tyköistuvaa pitsiunelmaa sydänpääntiellä. Kirvelee silmiä kun yrittää rekeistä erottaa mistä yksi pitsimekko alkaa ja mihin toinen loppuu.

Miltäs vuoden 2018 trendit näyttävät?

25. huhtikuuta 2017

European Bridal Week - Liisana Ihmemaassa

Yhteistyössä Love me do-messut.

Viime viikonloppuna oli eräänlainen päivä Liisana Ihmemaassa. Tai oikeastaan kaksi. Pääsin nimittäin osallistumaan perjantaina ja lauantaina Saksan Essenissä järjestettäville hääalan ammattilaisten sisäänostajamessuille, European Bridal Weekille. Matka oli yksi Love me do -messujen hääreportteriksi valituksi tulemisen tuomista eduista joista pääsin nauttimaan kotimaan kaksipäiväisten messujen lisäksi. European Bridal Week on yksi Euroopan merkittävimmistä osto- ja myyntitapahtumista joka kerää vuosittain saman katon alle suunnittelijat, pukuliikkeiden omistajat sekä pohjoismaisen häälehdistön. Jännittikö? No ehkä vähän jännitti.

Love me do:n ihana tuotantotirehtööri Nonna oli infonnut minua ja toista matkaan lähtevää hääreportteria, Kiss, Love & Get Married -blogin Outia matkan aikatauluista ja järjestelyistä pitkin alkukevättä. Emme saaneet aikaiseksi yhteistä palaveria ennen reissua, mutta toisaalta pakolliset paperihommat saatiin setvittyä myös parin tunnin lennon aikana vallan mainiosti. Suuntasimme Saksaan aamulennolla, joten olin ystäväni luona yökylässä Huopalahdessa josta oli helppo junailla itsensä kehärataa pitkin kentälle. Lennon aikana ennätti vaihdella kuulumisia mm. Häät-lehden päätoimittaja Sarin kanssa sekä orientoitua tulevaa messuviikonloppua varten.


Düsseldorfin kentältä jatkoimme European Bridal Weekin bussikuljetuksella messukeskukselle jonne oli rakennettu hääaiheinen ihmemaailma. Suurta messukeskuksen lattiaa peitti vaaleanpunainen matto, näytteilleasettajien osastot olivat täynnä kaikkea kaunista ja käytävillä mallit tepastelivat esittelemässä upeita pukuja ensi vuoden mallistoista. Osastoilla oli omia muotinäytöksiä, niillä tarjottiin kuohuvaa ja cocktailpaloja ja hääpukuja oli niin paljon, toinen toistaan kauniimpia, että olo oli hieman häkeltynyt.








Kiertelin Nonnan ja Love me do:n hääpukunäytökset suunnittelevan Heidin kanssa ensimmäisenä päivänä tutustumassa uusiin potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin sekä vierailin Scandic Loungessa moikkaamassa muita pohjoismaisia messuvieraita. Lauantaina paluulennolla käsilaukku painoi tuplasti, sillä kahmin jokaisesta messuille tuodusta häälehdestä oman kappaleen mukaani. Erityisesti tanskalainen sulhasille suunnattu lehti Gommen pääsee tarkkaan syyniin, vastaavaa kun ei Suomesta löydy. Perjantaina ennätimme nähdä Casablanca Bridalin sekä Enzoanin omat muotinäytökset, joissa olikin paljon kauniita pukuja. Uusia silmiinpistäviä trendejä oli yllättävänkin paljon, ja jopa näin maallikkona pystyi tekemään jonkin sortin yleistystä siitä mikä on vuonna 2018 pinnalla. Niistä lisää myöhemmin. Isommat muotinäytökset oli aikataulutettu vasta lauantaille.




Yövyimme Hotel Bredeneyssä joka oli siisti messu- ja businessmatkailijoille sopiva hotelli lähellä messukeskusta. Parin tunnin hotellissa piipahtamisen aikana ennätin ladata päivän kuvasaldon koneelle, mutta pää löi pitkän päivän jälkeen jo sen verran tyhjää, etten kyllä saanut mitään julkaisukelpoista aikaiseksi vaikka tarkoitus oli suuri. Instagramissa sentään näkyi hieman päivän parhaita paloja, kai jo seuraat @sayneverblog -tiliä?

Ensimmäinen messupäivä huipentui Essenin keskustassa, jonne European Bridal Weekin järjestäjä ja yksi Love me do:n osakkaista Andrew vei meidät illalliselle. Ravintola ei ulospäin näyttänyt kummoiselta, mutta siitä huolimatta söimme taivaallisen hyvän kiinalaisen illallisen Chilli Housessa jonka ohella oli hauska jutella messuväen kanssa niitä näitä. Saatoin ehkä mainita omista tulevistakin häistä, ja kohta koko kännykän idea-albumi olikin esitelty vierustovereille juurta jaksaen. Öh, hups?





Lauantaina luovutin hotellihuoneen aamupalan jälkeen pois ja suuntasimme takaisin messukeskukselle, jonne myös Outi saapui aamulennolla. Yritin esitellä kaikki parhaat palat ennen päivän ensimmäistä muotinäytöstä, mutta se oli käytännössä mahdotonta, sillä parhaita paloja oli yksinkertaisesti liikaa. Pyörimme ihastelemassa osastoja kunnes siirryimme huokailemaan Lillian Westin ensi vuoden mallistolle catwalkin laidalle. Päivän viimeinen ja odotetuin muotinäytös oli tietenkin multi brand show, jossa sai erinomaisen kattauksen eri suunnittelijoiden mallistoista tulevalle vuodelle.




Messujen Love me do crew: Outi, minä, Nonna ja Heidi

Ennätimme kuunnella vielä hetken luentoa siitä, miksi sosiaalisen median käyttö on hääbisneksessä tarpeellista kunnes jouduimme Outin kanssa sanomaan European Bridal Weekille hyvästit ja suuntaamaan takaisin lentokentälle ja kotilennolle. Helsinki-Vantaalla hyvästelin Outin ja jatkoin rautateitä pitkin takaisin kotiin Tampereelle jossa heti sunnuntaina saikin tipahtaa häiden ihmemaasta takaisin ihanaan mutta hieman erilaiseen kotiarkeen keskelle legoja, aamupuuroa ja märkiä pusuja.

Mutta Love me do:n hengessä täytyy todeta viikonlopulta: Oh the fun we had!

Psst! Seuraava Love me do -häätapahtuma onkin Autumn Fair 7.10.2017, laita päivämäärä jo nyt kalenteriin muistiin! Paikka on tutuksi käynyt Kaapelitehdas Helsingissä. Seuraile messupäivityksiä  osoitteessa www.lovemedo.fi.

20. huhtikuuta 2017

Vihkijä on varmistunut!

Huomenna on jännittävä päivä, sillä pääsen osallistumaan häämessuille jotka eivät ole auki yleisölle vain ainoastaan alan ammattilaisille. Lennän nimittäin Love me do -messuporukan sekä toisen hääbloggaajan, Kiss, Love & Get married -blogin Outin kanssa Saksan Esseniin jossa järjestetään viikonloppuna European Bridal Week -tapahtuma. Parin päivän verran hääaiheista hulluttelua siis luvassa enkä malttaisi millään odottaa! Sitä ennen onkin kiva paljastaa omiin häihimme liittyvä tärkeä asia: meillä nimittäin on vihkijä!

Lähettelin sähköpostia Tampereen seudun maistraattiin jo todella hyvissä ajoin, eli viime keväänä kysellen vihkijää häihimme. Silloin maistraatista neuvottiin ystävällisesti olemaan asian tiimoilta yhteyksissä hieman lähempänä varsinaista vihkimisen ajankohtaa, joten odotin kiltisti vuoden ja lähetin uuden sähköpostin paikalliselle notaarille.

Vastaus tuli heti ja oli kieltävä. Valitettavasti hän ei pääsisi vihkimään, joten onnea voisi koettaa käräjäoikeudesta sekä eräältä yksittäiseltä henkilöltä, jolla oli vihkioikeus. Käräjäoikeudesta vastattiin, ettei heiltä saa aikoja ennen kuin neljä kuukautta ennen häitä, joten olin jälleen liian ajoissa kun tiedustelin vihkijää reilun puoli vuotta ennen häitä. Ja se yksittäinen henkilö jonka maistraatin notaari oli vinkannut ei vastannut yhteenkään hänelle lähettämistäni sähköposteista, joten hänen kohdalla täytyi luovuttaa heti kättelyssä.

Facebookin Häät 2017!-ryhmässä monet siviilivihkimistä suunnittelevat morsiamet ovat tuskailleet vihkijän saamisen vaikeutta. Milloin vihkiviä virkamiehiä ei ole vapaalla juhlaviikonloppuna, milloin taas juhlapaikka sijaitsee liian kaukana. Olen jopa törmännyt tapaukseen, missä virkamies kieltäytyi lähtemästä vihkimään toista pariskuntaa juuri meidän juhlapaikallemme. Kieltämättä ahdistus hääpäivämme vihkiseremonian suhteen alkoi kasvaa.

Kuva Pixabay

Sintin kummitäti Kirsi oli jo kysellyt vihkioikeuden omaavia työkavereitaan hätäavuksi, mutta vaikka olinkin kiitollinen yrityksestä auttaa asiassa, vihkijän matkakulujen korvaaminen eteläisestä Suomesta juhlapaikallemme Orivedelle ei oikein tuntunut enää mieluisalta. Etenkin, kun siviilivihkijälle maksetaan virka-ajan ulkopuolella suoritettavista palveluista jo erikseen 250 euron suuruinen palkkio. Mikäli vihkijää ei saataisi Pirkanmaalta, järkevien etäisyyksien päästä, pitäisi meidän hoitaa vihkiminen maistraatissa ennen varsinaista hääpäivää. Se vaikutti todella ankealta vaihtoehdolta, mutta rupesin henkisesti valmistautumaan siihen.

Kun neljän kuukauden rajapyykki ylittyi laitoin käräjäoikeuteen uuden sähköpostin. Skeptisesti jäin odottamaan paluuviestiä, jossa todettaisiin ettei kukaan virkamiehistä olisi kiinnostunut lähtemään Oriveden maaseudulle elokuun ensimmäisenä lauantaina suorittamaan vihkimistä, jolloin lounastauko maistraatissa jäisi viimeiseksi vaihtoehdoksi meille. Olin äärimmäisen helpottunut ja onnellinen kun sähköpostiin kilahtikin vastaus, joka alkoi sanoilla "Hei, vihkijäksi lauantaina 5.8.2017 virka-ajan ulkopuolella on lupautunut käräjänotaari..." On lupautunut! Pääsemme sittenkin naimisiin hääpäivänämme, kaikkien rakkaiden ystäviemme ja perheenjäsentemme läsnäollessa! Hurraa!

Nyt pitäisi enää miettiä vihkitilaisuuden sisältö. Siviilivihkimisen kaava on itsessään melko lyhyt ja ytimekäs, eivätkä notaarit kuulemma laadi samalla tavalla henkilökohtaista puhetta vihkiparille kuin kirkkovihkimiseen valmistautuvat papit. Saimme vihkijältämme muutamia esimerkkejä siitä miten vihkitilaisuuteen saisi hieman enemmän kuin mitä pelkkä vihkikaava tarjoaa, joten meidän tulisi istahtaa Tommin kanssa alas asian tiimoilta ja pohtia tarjottuja vaihtoehtoja. Se kaikki on kuitenkin enää hienosäätöä. Tärkeintä on, että sähköpostista löytyy kirjallinen lupaus vihkijän saapumisesta hääjuhlaamme. Ihanaa!

18. huhtikuuta 2017

Karitsan ulkofilettä ja sitruunarisottoa

Pääsiäisenä lammashaasteeksi valikoitui karitsan ulkofile sillä halusin pelata varman päälle melko ennakkoluuloisessa pöytäseurueessa. Viime vuonna lammas ei ollut aivan nappisuoritus ja itse en ollut tyytyväinen myöskään annoksen aneemiseen ulkonäköön, joten tällä kertaa piti vähän skarpata.

Mutta vaikka lihan kohdalla pyrin valitsemaan helposti herkullisen vaihtoehdon, lisukkeen suhteen piti asettaa itselleen hieman haastetta. Eli jotenkin täytyi mahdollistaa epäonnistuminen. Olen jo pitkään halunnut kokeilla sitruunarisottoa ja samalla kun tiedostan sen sopivan melko varmasti paremmin kanan tai kalan kylkeen, päätin valmistaa juuri sitä karitsan kylkeen. Ja tietenkin omasta päästäni tekaisemalla reseptillä, ettei vain olisi liian helppoa. Huoh.

Annoksen visuaalista aneemisuutta vastaan tekaisin lautaselle vielä melko simppelin vihreän salaattipohjan johon paistoin lisäksi vihreää parsaa ja kirsikkatomaatteja. Se olikin yllättävän kiva kaikessa yksinkertaisuudessaan! Jos risotto ei olisi ollut niin hapan olisi salaattiin sopinut vaikka jokin balsamico kastikkeeksi, mutta nyt se toimi ihan tällaisenaan. (Muistin vasta seuraavana päivänä, että olin ajatellut lisätä salaattiin vielä fetajuustoa. Mutta enpä muistanut. Voisi toimia kaikesta huolimatta.)


Karitsaa neljälle
  • 600g karitsan ulko- tai sisäfilettä
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 1/2 sipuli silputtuna
  • tuoretta timjamia
  • 1dl punaviiniä
  • mustapippuria ja suolaa myllystä
  • 1dl oliiviöljyä
Murskaa ja hienonna valkosipulinkynnet veitsellä. Hienonna sipulin puolikas ja revi timjami pieneksi silpuksi. Laita ne kulhoon ja kaada öljy päälle, lisää suolaa ja pippuria. Sekoittele ja painele hieman lusikalla niin, että maut irtoavat öljyyn.





Laita fileet muovipussiin (esim. 2 litran pakastuspussiin) ja kaada mausteseos päälle. Varmista, että mausteita tulee kaikkialle lihan päälle. Lopuksi kaada vielä punaviini pussiin ja sulje pussi tiiviisti. Kannattaa puristella suurin osa ilmasta pois pussista ennen sen sulkemista. Voit myös pyöritellä pussia hieman niin, että mausteet ja punaviini leviävät kunnolla.

Anna marinoitua kylmässä yön yli. Käy välillä kääntelemässä pussia.

Instagramseuraajat varmaan huomasivatkin tuon viinin jo pääsiäisen pyhinä. Löysin sen Alkon hyllystä ja rakastuin etikettiin niin mielettömästi, että otin sen siltä seisomalta mukaan. Toki ilahduin siitä, että sisältö oli luomua ja putelin hintakin oli vain kympin luokkaa, mutta olin hieman skeptinen etiketin perusteella ostetun viinin mausta - ne kun ovat useammin huti kuin hitti. Tämä viini oli kuitenkin jälkimmäistä ja nautiskelimme sitä parina iltana ihan vain sellaisenaan, mutta loput päätyivät lihan kylkeen tuomaan hapokkuutta marinadiin.

Ota liha huoneenlämpöön tunti ennen paistamista. Pyyhi marinadi siitä pois ja paista pinnat kiinni kuumalla pannulla. Käytä paistamiseen voita. Kun pinnat on nopeasti ruskistettu siirrä lihat uunipellillä tai paistovuokaan ja paista kymmenen minuuttia 100 asteisessa uunissa. Sisälämpötila saa olla 55 astetta, ei lämpimämpi ellei sitten nimenomaan halua todella kypsää filettä.

Nosta lihat pois pelliltä ja kääri ne folioon. Anna vetäytyä kymmenisen minuuttia.


Sitruunarisotto neljälle
  • 220g Arborioriisiä
  • 1 litra kasvis- tai kanalientä
  • 1/2 isosta sipulista tai 2 shalottisipulia
  • 1 (luomu)sitruuna
  • 2dl parmesanraastetta
  • 1/2dl tuoretta timjamia
  • 1/2 tuoretta sitruunamelissaa
Kuumenna kattilassa kasvis-/kanaliemi. Silppua sipuli hienoksi silpuksi ja paista hetki voissa pannulla. Kannattaa ottaa paistinpannu jossa on hieman korkeammat laidat.  Lisää riisit ja kuullota hetki niin, että riisit alkavat olla läpikuultavia. Vähennä lämpöä ja lisää lientä riisien päälle pieniä määriä niin, että riisit ehtivät imeä nesteen kunnolla.


Pese sitruuna hyvin ja raasta sen kuori. Halkaise sitruuna ja purista mehut kuppiin. Hienonna tuoreet yrtit ja jätä odottamaan.

Kun liemestä on noin puolet käytetty lisää sitruunamehu. (Itse lisäsin myös raastetun kuoren tässä vaiheessa, mutta tekisin sen ehkä sittenkin mieluummin vasta juuri ennen kuin risotto on valmista.) Kun risotto alkaa olla kypsää lisää tuoreet yrtit ja raastettu sitruunan kuori. Paista vielä hetki ja nosta sitten pois hellalta. Lisää parmesanraaste ja sekoita.

Annostele lautaselle ja asettele fileet päälle. Tarjoile vihreän salaatin kera.


Kokeilitko? Kerro miten onnistui!