31. toukokuuta 2017

Hääkutsujen esittely

Häidemme RSVP eli viimeinen ilmoittautumispäivä on tämän viikon sunnuntaina joten toivoa sopii ettei Posti ole hukannut yhtään kutsua. Mutta jos oletetaan, että kaikille vieraille kutsu on kolahtanut postiluukusta sisään, lienee paikallaan esitellä häidemme kutsut myös täällä blogin puolella!

Myönnetään: tein näiden kutsujen eteen aivan hitosti töitä. Hain inspiraatiota netistä, etsin sopivaa väriyhdistelmää, mittailin korttien ja infojen kokoja, googlasin ja latasin fontteja ja käytin Canvaa aivan järjettömästi. Oikoluin itse, oikoluetutin Tommilla, käänsin englanniksi ja oikoluetutin vielä kaasollani Ninnulla. Selvittelin paikallisia painotaloja, kysyin tarjouksia, ehdottelin yhteistyökuvioita (turhaan) ja pyysin näytteitä papereista.

Ja kaikki tämä tietenkin Sintin päiväuniaikaan.

Mutta kun lopulta sain hakea valmiit kutsut ja infot Pirkan Painotuotteelta ja sain hypistellä valmista kutsua olin todella, todella tyytyväinen. 



Otan täyden kunnian kutsujemme ideasta. Halusin tehdä häistämme todellakin festariteemaiset nyt kun kerran sille tielle oltiin otettu jo muutamia askelia, joten alunperinkin lähdin suunnittelemaan festari- tai keikkalippua muistuttavaa kutsua. Kaivoin kaikki säästämäni liput menneiltä keikoilta esiin ja tuijottelin niitä inspiraation nimissä. Hylkäsin tutut lippuvärit (sininen, keltainen, vihreä) ja valitsin yhden häidemme teemaväreistä jonka jälkeen aloin sommittelemaan kutsun sisältöä harmaalle pohjalle.

En voi kyllin kehua Canvaa ohjelmana. Sen avulla kutsujen tekstien muokkaaminen, fonttien valitseminen, kokojen muuttaminen ja oikeastaan aivan kaikki oli todella näppärää. Siis todella työlästä, mutta näppärää. Hetken tasapainottelin perinteisen viivakoodin ja kutsussa lopulta käyttämäni QR-koodin välillä, mutta QR-koodi oli siistimpi ja nykyaikaisempi juttu tuomaan lippuun pienen "virallisen" leiman. En tiedä moniko kutsun saaneista tajusi oikeasti skannata koodin - siellä oli nimittäin pieni viesti minulta ja Tommilta. QR-koodejahan voi tehdä useallakin eri ohjelmalla netissä, ihan ilmaiseksi. Tiketin logon löysin Googlesta png-tiedostona joten sain sen liitettyä lippuun siististi, tosin pienellä lisäyksellä.



Huomatkaa muuten hempeä sydän kutsussa. Löysin sen Canvan kuvapankista ja ihastuin siihen ikihyviksi! Se oli kuvapankissa alkuperäisväriltään keltainen, mutta koska Canva on edelleenkin aivan superhyvä ohjelma, kuvaa sai muutettua paitsi sen värin, myös sen läpikuultavuuden suhteen. Sydän esiintyy myös infossa, samoin muissa häihimme tulevissa paperituotteissa. Sulaa neroutta!

Hääinfomme oli tietenkin festareilta tuttu kolmeen osaan taiteltava festari-info. Hyödynsin infossa taitavan Nooran viime syksynä ottamia kuvia, sillä ne ovat vain niin mahtavia ja sopivat tyyliltään infoon kuin nenä päähän. Samalla ne sitoivat aikaisemmin lähettämämme Save the Date -kortit kokonaisuuteen. Infoon kirjoitimme tietoa saapumisesta, kerroimme eri majoitusvaihtoehdoista sekä juhlapaikalla, että läheisissä mökkikylistä joihin olimme olleet yhteyksissä häävieraiden mahdollisten majoittumisten suhteen, kerroimme lipun oikeuttavan sisäänpääsyyn hääfestareille vain kutsussa nimetyille henkilöille, ilmoitimme vihkimisajankohdan sekä -paikan, neuvoimme pukeutumaan tilaisuuden vakavasta luonteesta huolimatta rennosti sekä annoimme mahdollisia yhteydenottoja varten kaasojeni ja Tommin bestmanien yhteystiedot. Lisäksi infosta löytyi vielä toive muistamisten suhteen sekä viimeisimpänä tieto, että perheen pienimpien toivotaan poistuvan pääanniskelualueelta klo 20 mennessä.



Halusin käyttää infon kannessa nimiemme fonttina Jellyca Delicious Cake -nimistä fonttia jonka löysin hyvä tovi sitten ilmaisten netistä ladattavien fonttien joukosta, mutta saadakseni sen käyttöön jouduin ottamaan Canvan maksullisen Canva for Work -version käyttöön. Koska ensimmäinen kuukausi oli ilmainen en kuitenkaan joutunut maksamaan siitä kuin yhden kuukauden käyttömaksun ennen kuin muistin perua käyttöoikeuden saatuani kaikki tarpeelliset paperituotteet häitämme varten suunniteltua. Muuten käyttämäni fontit oli Canvan omista valikoimista ja ne jatkoivat samaa linjaa kuin kutsussa sekä aikaisemmissa Save the date -korteissa.

Painotalolta olisimme saaneet edullisesti valkoiset kirjekuoret, mutta minä tein taas asiasta astetta vaikeamman ja halusin jotain muuta kuin tylsää valkoista. Lopulta hikoilin Ideaparkissa Sinooperin kuorihyllyjen edessä varmaan vartin ja hain muita mielipiteitä (kaasoilta, meidän morsian-Whatsappryhmäläisiltä ja Tommilta) mustien, tumman harmaiden tai hopeisten kirjekuorien väliltä. Lopulta Tommi sai päättää ja tulin kotiin hopeisten kuorien kanssa. Niitä varten kirjoitin osoitteiston jälleen kerran Canvalla valmiiksi ja sitten vain prittasimme kuoret kotitulostimellamme valmiiksi. En ollut oikein vakuuttunut kuorten hopeisesta väristä ennen kuin ne saivat vastaanottajan tiedot ylleen, sen jälkeen ne näyttivätkin todella mainioilta.



Noin. Täytyy tosiaan sanoa, että vaikka näihin kutsuihin menikin ihan hirveän monta iltapäivää työtä olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Ne ovat meidän näköiset ja omasta mielestäni näyttävät aivan uskottavilta festarilipuilta ja -infoilta. Sopivat meidän häihimme erinomaisesti.

24. toukokuuta 2017

Hääbändimme: Harhalaukaus

Ahdistuin tuossa kevättalvella aika pahasti siitä, ettei meillä ollut häihimme bändiä (siitä voi lukea lisää täältä). Omasta mielestäni festariteemaiset häät eivät ole kyllä festareita nähneetkään jos musiikkipuolesta vastaisi pelkkä Spotify-lista, joten kun kaverimme (ymmärrettävistä syistä) ilmoitti ettei ennättäisi laittaakaan hääbändiä kasaan elokuun festareita varten alkoi täällä päässä kauhea pähkiminen mistä hyvä orkesteri juhliimme löytyisi.

Jälleen kerran minä aloitin pohjatöiden tekemisen ja selvittelin mahdollisia bändejä netin kautta. Käytin hyväkseni melko uutta verkkosivustoa nimeltä Buukkaa bändi, jossa sai rajata sopivia bändejä tapahtuman ajankohdan, paikkakunnan ja yleisömäärän perusteella. Tarkennetussa haussa sai määrittää myös bändin kokoonpanoa (duo, dj, bändi jne.) sekä soittaisiko bändi omia biisejä vai covereita. Itse käytin rajausta valiten musiikkityylilajeiksi mm. rock, blues ja rautalankaa. Haussa tuli lista yhtyeistä jotka olisivat valitsemallamme päivämäärällä vapaana sekä hinta-arvio keikasta Orivedellä.

Kuva täältä.

Kävin omasta mielestäni ehkä miljoona eri vaihtoehtoa läpi tehden listan muutamasta bändistä, joista kuvittelin Tommin innostuvan. Tommi sitten valitsi niistä suosikkinsa ja minä otin bändiin yhteyttä, tosin Facebookin kautta sillä Buukkaa bändi-sivujen yhteydenottolomake ei toiminut. Kyseinen bändi kuitenkin ilmoitti melko pian ettei se ole halukas lähtemään keikalle niin kauas pääkaupunkiseudulta, jossa yleensä soittelevat. Ihmettelin asiaa suuresti, sillä olin ymmärtänyt kaikkien haussa esiin tulevien bändien olevan valmiita matkustamaan hakukriteereissä määrittämälleni paikkakunnalle.

Itse tympäännyin ja ulkoistin koko bändiasian Tommille. Hän on tarkempi häissämme soitettavasta musiikista ja osaisi keskustella potentiaalisen bändin kanssa soittolistoista, musiikkityylistä ja muusta. Lopulta sainkin kuulla, että häissämme kuultaisiin sittenkin livemusaa.

Tommi oli nimittäin löytänyt omassakin haussani jo listalle päässeen yhtyeen, joka soittaa oman tuotantonsa lisäksi omien sanojensa mukaan "rockia sen eri muodoissa". Biisilistalta löytyikin aimo kattaus covereita 1960-luvulta lähtien, ellei jopa kauempaakin. Kun vielä kävimme yhtyeen biisilistan ajatuksella läpi vakuutuimme siitä, että tällä kokoonpanolla häissämme kuultaisiin erinomainen kattaus rock'n'rollia.

Saanen siis esitellä hääfestareidemme pääesiintyjän: Harhalaukauksen.



Jo vuonna 1999 perustettu bändi on kotoisin Vantaalta, mutta toisin kuin jotkut muut bändit, nämä tyypit ovat valmiita matkustamaan keikalle Kehä kolmosen tällekin puolelle. Bändin jäsenten juuret ovat Savosta, Kainuusta ja Satakunnasta ja nykyisessä kokoonpanossa on kaksi kitaristia, yksi basisti ja rumpali. Harhalaukauksen basisti ja kitaristi-laulaja ovat soittaneet yhdessä lähes parikymmentä vuotta - he kun ovat bändin perustajajäseniä - joten "jonkun verran" bändin soitto on ennättänyt jo hioutua yhteen. Eikä musiikkinäytteiden perusteella rumpujen ja toisen kitaran kanssa hääräävät tyypitkään mitään soittelijoita ole, vaan todellisia muusikoita. Olkoonkin jos musiikki on "vain" harrastus.

Harhalaukauksen kanssa yhteydenpito on alusta alkaen toiminut moitteettomasti ja he ovat avoimesti kertoneet soittavansa rockia omalla tyylillään sekä esittävänsä myös omia kappaleitaan. Meille tämä on sopinut paremmin kuin hyvin, sillä emme odotakaan suoria kopioita alkuperäisistä kappaleista - niissä kun on mahdollisuus mennä pahastikin metsään. Lisäksi on kiva kuulla bändin omaa tuotantoa sekä tarjota kanava, jonka kautta yhtye saa myös omia kipaleitaan esille.

Harhalaukauksen Facebook-sivuilta pääsee katsomaan videoita bändin harjoituksista, niitä mekin katselimme ja kuuntelimme ennen kuin ehdotimme heille keikkaa häihimme. Lienee sanomattakin selvää, että olimme vakuuttuneita bändivalintamme erinomaisuudesta, sen verran hyvin raikaa.

Nyt kun bändi on varmistunut vierähti iso kivi sydämeltä ja todellakin tuntuu, että hääjärjestelyt liikahtivat suuren harppauksen eteenpäin. Odotan todella kovasti Harhalaukauksen kuulemista ja bändin jäsenten tapaamista!

Nyt musiikkiasioissa täytyy enää miettiä muutama toivebiisi jotka bändi voisi esittää juhlissamme sekä laatia juhlapäivän Spotify-listat ruokailun taustalle ja ajalle jolloin bändi ei soita. Mutta ai että, nyt kyllä on hyvä fiilis!

22. toukokuuta 2017

Mitenkäs ne hääjärjestelyt?

Häihin on aikaa nyt 75 päivää ja kaiken pitäisi olla aika hyvällä mallilla, eiks je?

VÄÄRIN!

Tuntuu, että kaikki asiat ovat ihan levällään. Vielä hetki sitten olin ihan että lallallallaa mä oon pro kaikki on kunnos jees ja sitten tajusin, että häihin on alle kolme kuukautta aikaa. Iski pieni noidannuoli mun Ahdistus Maximukseen ja jonkin aikaa piti tuijotella yläpalkistakin löytyvää tehtävälistaa jota olen raapustellut kasaan. Eli missä mennään näin kaksi ja puoli kuukautta ennen häitä?


Hoidossa

- Virkamies on saatu sovittua hääpaikalle, mutta vielä tulisi hakea esteettömyystodistukset sekä laatia avioehto. Esteettömyystodistuksen saa netistä, mutta avioehtoa varten täytynee varata aika jollekin lakimiehen tapaiselle. Myös vihkikaavaa tulisi miettiä. Toisin sanoen ainoa mikä on hoidossa, on vihkijä.

- Kutsukortit on lähetetty ja olemme saaneet vastaanottaa jo muutamia ilmoittautumisia juhlavierailtamme. Kutsussa ilmoitimme, ettemme halua mitään konkreettisia lahjoja, joten lahjalistaa ei tarvinnut laatia. Vieraiden majoittumista mietimme paremmin sitten, kun ilmoittautumisaika on päättynyt ja tiedämme lopullisen nuppiluvun sekä sen, ketkä haluavat yöpyä juhlapaikkamme pihapiirissä. (Niin joo ne kutsut. Lupasinkos esitellä ne täällä blogissakin joskus?)



- Kävimme viimeinkin palaveraamassa hääkakkumme tekevän Purppurahelmen Hannan kanssa sekä sovimme pitopalvelustamme vastaavan Pitopalvelu Kristallin kanssa tapaamisen kesäkuun alkuun, hurraa! Ruoka-asiat siis etenevät.

- Sen sijaan valokuvaajiimme eli Vieruloihin (Vierula Photography) en ole ottanut vielä yhteyttä, vaikka viikko tolkulla olen ollut aikeissa. Vierulat, jos luette tämän, aikomus kyllä on! Niin ja anteeksi! Tämä kohta on tässä siis vain siitä syystä, että meillä ylipäätään on valokuvaaja(t) jo olemassa.

- Juhlajuomat ovat visussa tallessa odottamassa elokuuta, tämä reissu tehtiin jo kohta kuukausi sitten joten homma on sen osilta hanskassa.

- Bändi varmistui jo varmaan kuukausi sitten, mutta kun odottelin heiltä tuoreempia kuvia unohdin kokonaan kertoa millainen humppabändi festareillemme tuleekaan esiintymään pääesiintyjänä. No okei, ei ole humppabändi. Mutta bändi on, ja se on kova! Esittelen sen toivottavasti blogissa ihan lähiaikoina, köh.



- Meillä on pojille lapsenvahti hääpäiväksi ja -yöksi. Suuri kivi putosi sydämeltä tämän asian tiimoilta! Nimittäin Papun hoitotäti lupasi miehensä kanssa hoitaa pojat hääjuhlan ajan sekä ottaa ukkelit yökylään tarvittaessa. Häälahjana heiltä meille. Tämä on enemmän kuin sata jänistä, sillä hoitotäti on sekä meille vanhemmille, että pojille tuttu, turvallinen tyyppi ja luotamme lapsemme hänelle ilomielin hoitoon. Luultavasti hän tuo pojat meille kotiin nukkumaan ja Tommin vanhemmat vapauttavat heidät vahtihommista loppuillasta/alkuyöstä juhlista palattuaan.

- Olen varannut itselleni morsiuskampauksen ja -meikin hääpäiväksi ja niihin kuuluvat koeversiot sovitaan mitä todennäköisimmin seuraavalla kerralla kun istahdan tukkalääkärin tuoliin kesäkuussa. Myös molemmille ihanille kaasoilleni sekä maailman parhaalle äidille on varattu juhlakampaus ja meikki, joten olen jo todella innoissani tulevasta hääpäivän aamusta myös siksi, että saan viettää aikani valmistautuen juuri näiden tärkeimpien naisten kanssa.


Vaiheessa

- Morsiuskimppu sekä muut juhlapäivän kukat tulevat Seinäjoelta luottofloristiltamme jonka kanssa olen käynyt jo hieman höpöttelemässä siitä mitä haluaisin. Olen myös kallistumassa siihen, että tilaan häneltä oman kimppuni sekä miesväen vieheiden lisäksi myös pöytäkukat, vaikka alunperin ajattelin ajella ympäri Tamperetta ja etsiä edullisia Reilun Kaupan ruusuja laitettaviksi laatikkokaupalla jemmaamiini Happy Joe -pulloihin. Ehkä kuitenkin tilaan kaikki ruusut, neilikat ja eukalyptukset suosista ihanalta AR-Kukan floristilta, eipä tarvitse sitten suorittaa sitä ajelua.

- Koristelut. Sinänsä tämä on aika hyvässä hoidossa, sillä olen ollut kaukaa viisas ja ostanut kohta kaksi vuotta Facebookin hääkirppiksiltä ja normikirppiksiltä jemmaan asioita, joita kuvittelisin häissämme näkeväni. Ongelma vain on, että kokonaisuus on vielä melko hakusessa enkä suoraan sanottuna ole aivan varma muistanko mitä kaikkea olen hankkinut... Täytyisi kenties kaivaa kaikki koristeet ym. esiin ja tehdä inventaario. Ja koekattaus.



- Bändi on, mutta muu musiikkipuoli vielä hieman laahaa. Tommi otti urhoollisesti soittolistat hoitaakseen ja hyvä niin, sillä hänellä on suoraan sanottua paljon laajempi musatieto hallussa. Soittolistat tulisi tehdä ruokailun taustalle sekä illaksi, kun bändi on lopettanut soittamisen. Minä olen poiminut muutamia omia suosikkejani listalle, mutta Tommi hoitaa tämän muuten. Kuulemma on aloittanut. Ja onhan tässä vielä aikaa. Hngh.

- Puku odottelee sovitusta ja muokkausta. Vedin sen päälleni viimeksi vanhemmillani käydessäni ja tuumailin, että paljonkohan sitä täytyy tehdä muutostöitä ennen kuin puku istuu kuin hansikas. Ahdistaako? No ehkä vähän... Mutta Johanna Parvelan kanssa on treffit sovittuna kesäkuulle ja luotto Johannan ammattitaitoon on vankkumaton!



- Tommin puku on vielä tuloillaan. Puku päätettiin sittenkin tilata BQ Räätälistudiolta häämessuilta bongatun tuntuvan alennuksen myötävaikutuksella joten nyt enää odotellaan koska tulee ilmoitus puvun saapumisesta. Itse en ollut tilaushetkellä mukana sillä emme jaksaneet suorittaa koko perheen seikkailua keskustaan, joten olen hieman jännittynyt puvun lopullisesta väristä. Niin on ehkä Tommikin, sillä hän jo puheli käyvänsä katsomassa vielä kerran Stockmannin harmaiden pukujen valikoiman läpi, jos tilattu puku onkin "liian tumma" kesähäitämme ajatellen. Mutta kyllähän mies aina pukuja tarttee, vai? Toisaalta olen kyllä vakuuttunut siitä, että mittatilauksena tehty puku istuu miehelle hienosti ja tummasta sävystä huolimatta käy mainiosti hääpäivän asuksi, elokuussakin.

- Poikien asut. Miten ihmeessä voi olla niin vaikeaa löytää jotenkin yhteensopivia harmaita puvunliivejä näin erikokoisille pojille? Lähes poikkeuksetta kaikki Sintille käyvät liivit loppuvat kokoon 92 (Sintti siirtyy nyt käyttämään kokoa 80) ja kaikki Papulle sopivat vaatteet ovatkin sitten siitä ylöspäin (Papulla on käytössä 98 tai 104 -kokoiset vaatteet). Mistään en ole onnistunut löytämään mitään yhteensopivaa settiä tai edes sen osia, ellei valkoisia kauluspaitoja lasketa. Niitä kyllä löytyy. Kiinasta en lapsille mitään kyllä tilaa joten halpakaupat on poissuljettu, mutta hieman alkaa olla epätoivoinen olo näiden paikallisten putiikkienkin suhteen. Paljonkohan räätäli tai pukuompelija ottaisi kahden pienen pojan juhlaliivin tekemisestä... Papulle löysin punaiset Converset Facebook-kirppikseltä mutta Sintille vastaavat kengät ovat vielä hakusessa. Entäs sitten ne housut? Siniset farkut, harmaat farkut, mustat farkut, vai sittenkin chinot? Ei kai sentään puvunhousuja, tuntuu aika jäykältä... Ja missä on Papun pääkallorusetti! Olen kyllä hankkinut sellaisen, missä se on!

- Hääpaikan valmistelut. Nämä jäävät tietenkin edelliselle päivälle ja niiden ajatteleminen aiheuttaa sellaista sydämentykytystä, että olen päättänyt olla ajattelematta asiaa vielä. 

No mutta pahemminkin voisi olla, eikö? Nyt tuntuu aika pahasti myös siltä, että unohdin jotain... Mutta mitä?

Ahdistaako ketään muuta? Vai onko homma vahvasti hallussa?

16. toukokuuta 2017

Hyvästi vauvavuosi!

Vuosi sitten perheemme täydentyi puuttuvalla osalla kuopuksemme Sintin syntymän myötä. Hyvin olimme pärjänneet kolmistaankin, mutta kun Papun pikkuveli saapui kotiimme kävi hyvin nopeasti selväksi, että neljähän meitä tässä kuuluu ollakin. Lauantaina juhlimme Sintin ensimmäisiä syntymäpäiviä pienellä mutta rakkaalla porukalla ja vauvakaveri Vennikin pääsi paikalle äitinsä kanssa. Kivaa! Kuvitan tämän postauksen lauantain bileiden kuvamateriaalilla.





Niin kliseista kuin se onkin, vuosi on mennyt nopeasti. Välillä se on kieltämättä tuntunut tempovan paikoillaan ja olen jo ennättänyt ajatella, että mielenterveyteni loppuu ennen kuin vauvavuosi on maalissa. Jollain ihmeellä sitä kuitenkin löytää itsensä vuoden ikäisen veitikan seurasta ja ihmettelee, että kappas vain, molemmat lapset ovat edelleen hengissä ja pyrkivät äitihirviön lähelle jopa ihan vapaaehtoisesti. Parisuhdekin on vielä olemassa eikä elokuun häitäkään ole jouduttu perumaan, vaikka kieltämättä välillä on otsasuonta kiristänyt tuo lasten isä enemmän kuin soveliasta olisi. Näyttää vahvasti siltä, että perheemme toinen ja viimeinen (sanokaa minun sanoneen!) vauvavuosi on selvitty sittenkin kunnialla läpi. Vähintäänkin kolminkertainen hip-hip-hurraa tähän väliin!

Papun vauvavuosi oli koettelemus itsessään, sillä ylisosiaalisena tyyppinä ahdistuin ensimmäisten kuukausien aikana kotona totaalisesti enkä oikein tiennyt miten olisi pitänyt olla. Silloin käytännössä lähestulkoon asuin läheisellä perhetuvalla, jossa sain purkaa sosiaalista luonnettani muihin pahaa aavistamattomiin äiteihin. Sintin vauvavuoden aikana olemme käyneet tuvalla vain noin viidesti, sillä ryhmäneuvolasta ja Kimpassa-toiminnan loruttelupiiristä löytyneiden mammakavereiden kanssa olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä pitkin talvea. Nämä muut vauvanomistajat ovat olleet suuri voimavara ja monet aamupäivät ovat sujuneet mainiosti vaunulenkkeillen ja jonkun kotona leikkien. Toisinaan yhteiset WhatsApp-keskustelut ovat olleet niin hervottomia, että olen itse joutunut piiloutumaan saunaan "pyykkejä ripustamaan" ettei viestien kirvoittama hekotus olisi häirinnyt muuta perhettä. Ilman näitä muita mammoja vuosi olisi varmasti ollut monin verroin rankempi.

Myös omien vanhempieni, Kummin sekä oman kummitätini "Kummi-mummin" apu on ollut korvaamatonta. Se on vapauttanut minua tuulettumaan kun hermo on ollut pinnassa sekä auttanut käytännön järjestelyissä, kun on täytynyt hoitaa asioita joiden hoitaminen ilman lapsia on vain noin miljoona kertaa helpompaa kuin lasten kanssa.






Oman mausteensa Sintin vauvavuoteen on luonnollisestikin tuonut isoveli, Papu. Poikien pieni ikäero (1v 9kk) tuntui suoraan sanottuna idioottimaiselta ratkaisulta ensimmäisen puoli vuotta Sintin elämästä, mutta viimeistään kahdeksan kuukauden iässä Sintin lähtiessä liikkeelle alkoi tuntua siltä, että piinallinen puoli vuotta kahden aika pienen lapsen kanssa saattoi sittenkin olla lopulta ihan palkitseva juttu. Nykyään pojat osaavat jo kinastella siitä kumpi saa kömpiä Papun sänkyyn päivävaatteet päällä (oikea vastaus on tietenkin "ei kumpikaan"), he osaavat päristellä saman leluparkkitalon luona pikkuautoilla ja kikatella keskenään nukkumaan mennessä. Papu huolehtii aina, että pikkuveli otetaan mukaan kun lähdetään jonnekin ja varmistaa, että Sinttikin saa jälkkäriksi hedelmää jos on syönyt ruuan kiltisti. Sintti selvästi palvoo isoveljeään siitäkin huolimatta, että yrittää aina tasaisin väliajoin vetää tätä tukasta. Hienot veljekset.






Entäs sitten se kiristelevä puoliso? Parisuhteelle tämä toinen vauvavuosi oli ehkä jopa hieman helpompi kuin ensimmäinen. Papun kohdalla ainakin toisella meistä (lienee turha sanoa kummalla) oli hieman utopistiset näkemykset siitä, millaista vauvan kanssa oli viettää arkea kotona. Vaikka ruuanlaitto, tiskikoneen ajaminen ja pyykinpesu ovatkin aika pitkälti jääneet minun hartioilleni, en ole joutunut uhkailemaan väkivallalla kun toinen on kyseenalaistanut sen, etten ole saanut jotain tehtyä kun olen "kaikki päivät vain kotona". Tommi on hienosti ottanut aikaa molemmille pojille ja lopetettuani Sintin imettämisen hän on vapauttanut minut iltapäivisin ja iltaisin harrastuksiin ja viettämään aikaa ystävien kanssa siitäkin huolimatta, että kaksin tämä perhearki vain olisi helpompi viedä maaliin asti. Tommi on suoriutunut kertakaikkisen mainiosti molempien poikien kanssa yksistään jopa muutaman viikonlopun minun hurvitellessa ties missä, joten vaikka tiesin tämän jo Papun vauva-aikana, on nytkin käynyt erittäin selväksi, että olen valinnut lapsilleni maailman parhaan isän.



Sintti on osoittanut olevansa rehellisesti oma itsensä. Isänsä ulkonäöllä ja äitinsä luonteella varustettu tyyppi on jo nyt halutessaan kovapäinen ja kipakka tapaus, jonka kanssa itse maalailen jo rankkaa teini-ikää, ja huokailen. Väistämättä huomaan vertailevani poikia keskenään enkä vielä ole löytänyt montaakaan yhdistävää tekijää - mitä nyt yhteiset geenit. Toisaalta hyvä niin, saavatpahan olla ihan omia itsejään siitäkin huolimatta, että puen heidät mielellään samanlaisiin vaatteisiin.

Sintti, aivan kuten veljensä, on kaikkine ärsyttävine ja raivostuttavine piirteineen täydellinen. Muutamia asioita antaisin kuluneesta vuodesta pois, muutamia olen jo mennyt unohtamaankin, ja joitakin asioita haluaisin palata tekemään uusiksi. Paremmin. Mutta kaiken kaikkiaan Sintin vauvavuosi jää ajan patinoidessa mieleen ihanana, erityisenä vuotena, jonka loppumista odotti innolla ja sitten yhtäkkiä havahtuikin siihen, että se meni jo. Ja sitten sitä jäi ehkä kuitenkin kaiholla muistelemaan.

14. toukokuuta 2017

Melkein kuin mikä tahansa sunnuntai

Järjestyksessään kolmas äitienpäiväni oli melko pitkälti kuin mikä tahansa sunnuntaipäivä. Sain nukkua aamulla hieman tavallista pidempään jonka jälkeen kolme kaksi kiljuvaa ukkelia saapuivat herättämään suukoin ja halauksin ja erilaisine vaatimuksineen. Tällä kertaa mukana oli kuitenkin ihania kortteja ja keittiössä odotti valmis aamupala. Ei huono.

Olisi aamu voinut hieman täydellisempikin olla. Kävin nimittäin puoli seitsemältä karjumassa poikien huoneessa, että jos täällä ei tule hiljaista siksi aikaa kun isi on suihkussa niin sitten ei kyllä tipu mitään hauskaa koko aamuna. Että näin. Hauskaa äitienpäivää, terveisin äiti!

Huoh.

Äitienpäivän oikeuksiin kuului se, että sain rauhassa laittautua lounaalle lähtöä varten, eli käytännössä kuulin Tommin sanovan pojille useaan otteeseen miten nyt pitäisi käydä potalla/ottaa pyjama reippaasti pois/vetää housut jalkaan/siivota lelut että äiti saa rauhassa valmistautua, jonka jälkeen sudin ripsaria samalla kun kaivoin pojille sopivia vaatteita laatikoista, suihkuttelin hiuslakkaa samalla kun nostin lastenrattaiden selkänojaa yläasentoon ja vaihdoin omaa paitaa lennosta samalla kun tuskailin mihin ihmeeseen olin laittanut Papun mustan pipon. En löytänyt, mutta väliäkös tuolla.

Lopulta ennätimme mukavasti ottamaan vauhdit keinuissa bussipysäkin viereisessä puistossa ennen lounaalle suuntaamista ja koko sakki loisti kilpaa ihanan keväisen auringon kanssa.




Tommi oli varannut äitienpäivän lounaspöydän yllätyspaikasta ja jäimme bussista pois Nekalassa, Wanhan Tapin kulmilla. Papu ilmoitti pubin nähtyään että haluaa jonnekin muualle syömään, mutta itse olin perin tyytyväinen - onhan Wanha Tappi legendaarinen lähiöravintola jossa en ole aikaisemmin käynytkään. Tarjolla oli äitienpäiväksi räätälöity kolmen ruokalajin menu, mutta purilaistyttönä en voinut vastustaa burgerilistan kutsua joten pekoniaurahampurilainen veti pidemmän korren tällä(kin) kertaa. Alkuruoaksi söimme valkosipulietanoita ja pekoni-cheddarperunoita, Tommi veti lounaaksi makkarapannun ja Papu sai paikan päällä tehtyjä kananugetteja joihin olikin kovin tyytyväinen, ennakkoasenteestaan huolimatta. Nugetit olivatkin erittäin herkullisia, joten pisteet kotiin Tapin lastenruoka-annoksesta! Sintti nautti kaupan luomuruokaa purkista, mutta ei vaikuttanut pettyneeltä etenkin kun sai osansa valkosipulietanoiden leivästä.






Jälkiruoaksi meni Tampereen jäätelötehtaan jäätelöpalloja. Tommi valitsi hänelle ja Papulle jaettavaksi vaniljan ja nougat-jäätelön, mutta lopulta oman annokseni vadelmasorbetti tuntui katoavan paremmalla halulla pienen herkuttelijan suuhun. Lienee reilua siis todeta, että neljä palloa kului aika pitkälti kolmeen pekkaan. Ja hyvä niin!

Sintti veteli rattaissa päikkäreitä tasan kotiin saakka, mutta Papu ei suostunut päiväunille lainkaan. Vanhempia kyllä meinasi hieman väsyttää ja ainakin allekirjoittaneella oli taas hieman hermo pinnassa kun iltapäivän rauhallinen oma-aika hävisi pelkäksi haaveeksi. Joku parempi ihminen olisi osannut ajatella, että ilman näitä ihastuttavia lapsukaisia koko äitienpäivää ei tässä huushollissa juhlittaisi, mutta minä tietenkin kyseenalaistin koko lastenteon järkevyyden samaan aikaan kun esikoinen ulvoo väsymystään ja kuopus ulvoo itkuhälyttimeen kun ei kukaan tajua hakea häntä parvekkeelta sisälle.

Onneksi ulkona oli niin fantastinen sää, että siirsimme sirkuksen taloyhtiön takapihalle jossa viihdyimmekin koko iltapäivän piipahtaen sisällä vain syömässä ja soittamassa mummolle. Papun kaveri vauvauintiajoilta tuli vanhempiensa kera vielä leikkimään kanssamme joten meininkiä riitti iltaan asti.

Kylvyn, puuron, hampaidenpesun ja iltasadun jälkeen molemmat pojat nukahtivat välittömästi ja nyt kun on taas rauhallista tajuaa miten mahtavaa kaikki kuitenkin on. Välillä, tai aika usein todella, todella rankkaa. Välillä, tai aika usein ihan järjetöntä. Välillä niin hermoja raastavaa, että pelkää räjähtävänsä ja vievänsä mukanaan kaikki kolmen kilometrin säteellä olevat poloiset ihmissielut. Mutta kaikesta huolimatta mahtavaa.

Sillä vaikka usein haaveilenkin ajasta, jolloin oli vapaus valita vain itseään koskettavista vaihtoehdoista, tai asetan odotukseni siihen kaukana siintävään aikaan kun pojat ovat muuttaneet kotoa tai edes haluavat riidellä kotiintuloajoista, siltikin nämä kaksi ärsyttävää, raivostuttavaa, kaunista poikaa ovat parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Heittämällä parasta.

Toivottavasti muillakin oli vähintäänkin perusmukava sunnuntai!

10. toukokuuta 2017

Vanha naama kaipaa huolenpitoa

Terveisiä Etelä-Pohjanmaalta, täällä sataa lunta! Olemme viettämässä poikien kanssa aikaa mumpalassa joten itselläni on mukavasti aikaa viimeistellä muutamia luonnoksia täällä blogin puolella. Niinkuin tämä ihonhoitoa käsittelevä postaus.

Kun nyt olen useaankin otteeseen todennut ettei kolmen kympin aikuinen ikä ole vaikuttanut juuri suuntaan tai toiseen, niin yhden muutoksen se kyllä sai minussa aikaan: rupesin nimittäin huolehtimaan ihostani aikaisempaa paremmin.

Olen aina ollut aikamoinen tuurimeikkaaja. Jos olen lähdössä jonnekin eikä aikaa ole sekä hiustenlaitolle että meikkaamiselle, valitsen hiukset aina naaman sijaan. Ja vaikka aikaa olisikin mutta kotoa poistumisen syy on lasten kanssa ulkoilu, kaupassa käynti tai muu arkinen askare saatan korvata nämäkin vähäiset siistiytymistoimenpiteet vetämällä pipon korville ja silmälasit naamalle.

Välillä vaivaudun sutaisemaan nopeasti silmiin rajauskynää ja ripsiväriä, viikonloppuja ja erikoisempia arkimenoja varten saatan heittää hieman luomiväriä lisäksi. Aika simppeliä. Silloin kun sitten lähden Tommin tai ystävieni kanssa ulos vaikka syömään tai drinkille (jota siis tapahtuu aika harvoin nykyään) panostan hieman huolellisempaan meikkiin ja lisään rajauskynän, luomivärin ja ripsivärin lisäksi naamalle puuteria. Ehkä rajaan vähän kulmia. Sen useampaa meikkilajiketta en taida oikeastaan omistaakaan.



Ihon puhdistus ei siis ole tarpeellista siksi, että käyttäisin paljon naamallani sille luontaisesti kuulumattomia asioita. Ja vaikka koskaan en ole ollut yksi niistä naisista, jotka epähuomiossa nukkuvatkin meikit naamassa, en ole juuri silmämeikin poistajaa kovempia puhdistusmenetelmiä käyttänyt. Nykyään erityisesti kasvojeni iho on kuitenkin saanut huomattavasti enemmän huomiota osakseen ja ihon puhdistuksesta ja kosteuttamisesta on tullut jokailtainen rutiini.

Olen ottanut tavakseni puhdistaa kasvoni aina suihkussa käydessäni Lumenen Clear it Up! kuorivalla geelipesulla. Olin tarjoushaukkana Mammuttimarkkinoiden uhri ja kotiutin purkin eräällä kauppareissulla muutamalla eurolla, mutta olen ollut tuotteeseen todella tyytyväinen. Päivittäisessä käytössä se on tarpeeksi hellävarainen iholle, mutta iho jää puhtaan tuntuiseksi. Tuoksukin on mieleen.



Kerran viikossa yritän muistaa suorittaa kasvoille hieman tehokkaamman kuorinnan johon olen käyttänyt Mádaran AHA Peel -kuorintanaamiota*, jonka sain Love me do-messuilta lahjakassista viime syksynä. Tuote on luonnonkosmetiikkaa eikä siinä ole käytetty synteettisiä aineita kuten tuoksuja tai säilöntäaineita.

Iltaisin puhdistan ihoni Mia Höytö Cosmeticsin Kaunis -puhdistusgeelillä*. Myös se on lahja viime syksyn Love me do-messuilta ja sain sen jokin aika sitten viimeinkin käyttööni, kun aikoinaan alennuksesta ostamani Garnierin puhdistusemulsio loppui. (Kannattaa hankkia säästöpakkauksia, ne eivät lopu ikinä! Ja kannattaa olla myös pihi, niin ei heitä mitään vajaata purkkia koskaan pois...) Mia Höytö Cosmeticsilla on myös ECOCERT sertifikaatti samoin kuin Mádaralla, joten tämäkin on luonnonmukaisempi kuin monet muut tuotemerkit. Jostain syystä tälläkin on ruvennut olemaan itselleni aikaisempaa enemmän merkitystä.



Puhdistusgeelin jälkeen sivelen kasvoni vielä Lumene Lähde -puhdistusvedellä kostutetulla vanulapulla ja yllätyn joka kerta siitä, kuinka likaiseksi vanulappu vielä tässäkin vaiheessa jää. Vaikka ei olisi käyttänyt meikkiä koko päivänä! Etenkin ihosta irtoaa epäpuhtauksia näin keväällä kun ulkona pöllyää hiekkapöly. Aikaisemmin en ole tajunnut, että ilmasta tarttuu naamaan niin paljon kaikkea. Henkeä on ahdistanut ja silmiä kirvellyt, mutta eikai nyt ihohuokoset moista kavahda! Niinpä...

Jokin aika sitten naureskelin Kummille kun tämä etsi silmänympärysvoidetta. "Buahhahhaa mitä säkin sellaisella teet, nuori ihminen!?" Jep jep, muutama viikko sitten metsästin itse aivan samaa kamaa mutta kauhistelin silmänympärysvoiteiden kovaa litrahintaa. Ostin lopulta Cien Q10 silmänympärysvoidetta Lidlistä ja totesin, että kai sitä nyt halvemmallakin. Mutta sitten vaatehuonettani kollatessa esiin tupsahti vielä yksi lahjana saatu tuote, nimittäin Lierac Diopti Fatique silmänympärysgeeli*. Se on väsymyksen merkkejä ennaltaehkäisevä syväkosteuttava geeli jota olen nyt käyttänyt erityisesti aamuisin suihkun jälkeen. Ryppyvoidetta iltaisin, virkistävää silmänympärysgeeliä aamuisin. Luulisi tällä combolla voittavan.




Viimeisenä silauksena levitän kasvoille ja kaulalle vielä kosteusvoiteen. Tällä hetkellä se on Lumenen päivävoide, sillä yövoide loppui enkä oikein tykännyt käyttää ostamaani päivävoidetta päivisin. Joten ettei rahaa menisi hukkaan, kulutan tämän loppuun ennen kuin siirryn ostamaan pelkkiä yövoiteita. Pitäisiköhän tässäkin suosia luontaistuotteita...? Onko vahvoja suosituksia?

Sinänsä aika radikaali muutos tässä uuden vuosikymmenen keikahtaessa käyntiin. Ennen pesin naamani vain meikattuani, ja silloinkin lähinnä keskityin hinkkaamaan silmiäni meikinpoistoaineella. Nykyään puhdistus kuuluu myös aamuihin vaikka painottuukin iltoihin. Päivittäistä se joka tapauksessa on. Kai tämä on vähän niin kuin maratoniin valmistautuminen: kun ajoissa aloittaa niin selviää ehjänä maaliin?

* Tuotteet saatu.

8. toukokuuta 2017

Lauantaina kaikki ansaitsivat korvapuustin

Viime viikonloput ovat olleet niin täynnä ohjelmaa ettemme ole ennättäneet aikoihin viettää rauhallista perheaikaa tai suunnitella mitään yhteistä leppoista tekemistä. Viime viikonloppu oli kuitenkin kotiviikonloppu, siitäkin huolimatta, että itse olin lauantai-illan juhlimassa ystäväni Ninnun tupareita, joten otimme lauantaina aamulla bussin kohti keskustaa ja lähdimme tutustumaan Yliopistonkadulla sijaitsevaan uuteen korvapuustipaikkaan, Café Puustiin.

Sain paikasta vinkin messumatkalla Saksassa kun juttelin Häät -lehden ihanan päätoimittajan Sarin kanssa. Viime maaliskuussa avattu kahvila on Sarin siskon Helin uusi valloitus jo vuosia Pälkäneellä toimineen Keltaisen Talon ohella. Sari muisteli yhteisiä lapsuuden kesiä jolloin sisarukset leipoivat mummon kanssa kahvipöytään erilaisia herkkuja ja nyt Keltaisen Talon emäntä pyrkii tarjoamaan tamperelaisillekin pökerryttäviä puustikokemuksia.



Cafe Puustin Facebook-sivuilla kuvaillaan kahvilaa mannereurooppalaistyyliseksi olohuoneeksi jossa on ripaus mummolaa keskellä urbaania ympäristöä. Sanoisin, että kuvaus on varsin osuva.

Me jäimme bussista Sorsapuiston kohdalla ja löysimme Cafe Puustin vaivattomasti jotakuinkin pysäkin kohdalta. Ikkunoiden korvapuustikiekurat paljastivat paikan ja ovi oli kutsuvasti auki saapuessamme paikalle vain hetki avaamisen jälkeen. Pieni kahvila oli todellakin sekoitus kaupunkia ja mummolaa, sillä tilat olivat aivan uudet mutta sisustus vanhanaikainen. Seiniä koristivat upeat Ken kiurusta kaunein -paperitapetit (jotka muuten tehdään Akaassa) ja kouluajoilta tutut puutuolit nököttivät puisten pöytien ympärillä odottamassa istujaa. Olimme aamun toiset asiakkaat eikä paikassa ollut tungosta koko kahvittelun aikana, joten saimme nautiskella aika rauhassa aamuherkkumme.









Pojat olivat tietenkin saaneet aamupuurot jo ennen kahdeksaa, mutta me olimme Tommin kanssa tyhjillä vatsoilla liikenteessä. Café Puustin valikoimassa on sekä suolaista että makeaa, mutta paikan juju on se, että suurin osa tarjolla olevista herkuista on korvapuustina. Sekä se suolainen, että makea. Me valitsimme jaettavaksi kinkku-juustotäytteisen suolaisen puustin sekä välimerellisen kreetanpuustin, jossa oli fetaa ja aurinkokuivattua tomaattia. Lisäksi otimme tietenkin kaksi perinteistä korvapuustia joista toisen pojat saivat jakaa keskenään ja toinen jäi meille vanhemmille. Tommi nautiskeli tuplaespresson ja minä cappuccinon, Papu veteli itse valitsemansa pillimehun. Sintti sai tyytyä pelkkään puustiin, mutta aivan tyytyväiseltä poika vaikutti siihenkin.



Suolaiset puustit olivat hauska juttu ja itse pidin molemmista valitsemistamme ei-niin-perinteisistä puusteista. Tommilla oli selkeästi hankaluuksia korvata ajatuksissaan sämpylä korvapuustilla vaikka yritin sanoa, että aineethan ovat jotakuinkin samat niissä molemmissa, toinen on vain kääritty taikinavaiheessa rullalle. Itse pidin. Koko kahvihetken kuningas oli kuitenkin se kahvilan lippulaiva: makea korvapuusti. Se oli todella, todella herkullinen. Kuoreltaan rapea, sisältä taikinainen, melkein jopa raaka. Kanelia, joka muuten on sitä myrkytöntä ceyloninkanelia, oli reilusti eikä sokerissakaan oltu säästelty. Sanoisin, että yksi täydellisimmistä korvapuusteista joita olen syönyt. Pojatkin pitivät, kaikki kolme.




Tommi totesi useaan otteeseen, että paikka oli selkeästi profiloitu naisille. Sain käsityksen, että sisustus ja taustalla soinut musiikkia antoivat tämän kuvan ja olinkin samaa mieltä siitä, että varmaan paikka houkuttelee nimenomaan naiskävijöitä. Menisin sinne mielelläni pullaa rakastavien ystävieni kanssa (joita melkein kaikki ystäväni ovatkin). Mutta näin perheen keskenkin Puusti oli mukava kokemus. Se oli sisustukseltaan viihtyisä, palvelu oli ystävällistä ja tarjolla olevia tuotteita oli sopivan suppeasti. Korvapuusti oli kivasti pidetty ykkösjuttuna ja sitä oli saatavana useammalla eri tavalla tarjoiltuna, mutta muutakin syötävää löytyi. Eikä siltikään valinnan varaa ollut liikaa.

Lisäksi kahvilasta sai mm. Kolmen Kaverin jäätelöä sekä lakritseja. Myös teevalikoima oli mukavan laaja, ja kaikki haudutettavia! 

Hieman jäin kaipaamaan lastenistuinta tai pariakin, sillä vanhemmille kahvihetki olisi aina mukavampi jos perheen pienimmän saisi istutettua jonnekin muualle kuin syliin. Tosin ystävällinen tiskin takana häärännyt myyjä tarkisti istuimen saatavuuden ensin puhelimitse esimieheltään ja kertoi sitten, että istuin on kyllä hankittavien asioiden listalla. Joten pientenkin tyyppien kanssa kahvilaan kannattaa suunnata jatkossakin. Ja koirien, sillä Cafe Puustiin myös koirat ovat tervetulleita. Vielä kun sokeripitoisten pillimehujen ohella olisi valittavissa vaikkapa vähempisokerisia luomumehuja niin itse olisin enemmän kuin tyytyväinen tarjontaan!






Papulle korvapuustin ohella paras asia oli pienen sohvan takaa löytyneet kirjat. Meidän lauantaireissumme meinasi tyssätä vallan kokonaan, kun Papu olisi halunnut kuulla koko Peppi Pitkätossun siltä istumalta. Ehkä palaamme lukemaan sitä jokin toinen kerta uudestaan.

Lupasin muuten viedä Tommin heti pullapaikkaan joka profiloituu pitkätukkaisten hevimiesten kahvilaksi - kunhan sellainen löytyy. Onko ehdotuksia?

6. toukokuuta 2017

Kutsut lähtivät matkaan - viimeinkin!

Kyllä on ahdistanut. Kutsut nimittäin ovat tavallaan olleet valmiina luonnoksena Canvassa jo vaikka kuinka pitkään ja muutamaa pikkuviilausta (jotka mainitaan postauksen lopussa) lukuunottamatta niille ei ole kummempia temppuja tehty enää viikkoihin. Tommi korjasi laatimani suomenkielisen hääinfon tekstiosiot toimivammaksi kokonaisuudeksi ja kaasoni Ninnu kävi ystävällisesti läpi englanninkielisen infon sisällön, sillä omalle tekstille tulee todella sokeaksi jossain vaiheessa.

Kun kutsut viimein alkoivat olla mallillaan piti tietenkin siirtyä prosessissa eteenpäin ja miettiä miten ne saisi konkreettisiksi, vieraille lähetettäviksi paperiversioiksi. Emme halunneet tulostaa noin neljääkymmentäviittä kutsua ja hääinfoa itse, ja vaikka Tommi pohtikin voisiko kutsut tulostaa töiden lasertulostimella, minä halusin ehdottomasti tilata kutsut jonkin paikallisen painotalon kautta. Siispä käytin yhden iltapäivän etsien eri painotalojen yhteystietoja ja lähetellen tarjouspyyntöjä, joihin liitin kutsukorttimme ja hääinfon pfd-tiedostona selventämään haluttavia painotuotteita.



Otin yhteyttä kuuteen eri painotaloon. Pyysin tarjousta 45 suomenkielisestä kutsukortista ja erillisestä kolmeen osaan taitettavasta hääinfosta, viidestä englanninkielisestä kutsukortista ja erillisestä hääinfosta, sekä sadasta menu+ohjelma -kortista, jotka jaamme jokaisen ruokailijan kohdalle itse juhlassa. Yksi painotalo ystävällisesti ilmoitti, että painomäärämme ovat liian pienet heidän toimitettavakseen, kolmesta muusta sain sähköpostiini asiallisen tarjouksen melko nopeasti. Yhdestä kysyttiin tarkentavia tietoja mm. käyttämämme QR-koodin suhteen. 

Tarjoukset eivät hintansa puolesta merkittävästi eronneet toisistaan ja suurimman eron halvimman ja kalliimman tarjouksen välillä teki mitä todennäköisimmin se, että tarjouspyynnön vastaanottaja oli ymmärtänyt hääinfonkin olevan paksua kartonkia kutsukorttien tavoin. Kun korjasin tämän väärinkäsityksen tarjouksen hintakin laski hieman.

Koska meille tuotti hieman hankaluuksia hahmottaa tarjouksessa mainittuja paperin teknisiä ominaisuuksia (vahvuuksia, kiiltoa jne.) kysyin voisiko papereista saada näytteitä. Yksi tarjouksen antaneista painotaloista kehotti ystävällisesti poikkeamaan heidän toimipisteellään jossa papereita olisi näytillä runsaasti, kaksi muuta pyysi osoitettamme ja lähetti näytteet meille kotiin. Tämä oli erinomaista palvelua, sillä näytteet tulivat meille heti pääsiäisen jälkeen suoraan postiluukusta sisään jolloin meidän ei tarvinnut suorittaa koko perheen voimin paperinhypistelyreissua pitkin Tamperetta.

Lopulta teimme päätöksen painotalosta asiakaspalvelun ja paperien perusteella. Tilasimme kutsumme ja infomme Pirkanmaan Painotuotteesta josta sain noukkia tuotteet vappua edeltävällä viikolla. Kesällä teetämme häiden ohjelma-/menukortit samassa paikassa.  Voin lämpimästi suositella Pirkanmaan Painotuotetta, sillä heidän palvelunsa samoin kuin tuotteensa olivat täysin moitteettomia. Kaiken kaikkiaan yhteistyöstä jäi erittäin positiivinen fiilis! (Ja tämä ylistys on ihan vain henkilökohtaiseen kokemukseen nojaava, ei kaupallinen yhteistyö.)



Jännitti aivan valtavasti saada laatikollinen paperituotteita kainaloon ja tuskin maltoin odottaa, että pääsin kotiin tarkastelemaan kutsuja ja infoja. Ne olivat kuitenkin juuri sellaiset kuin halusimmekin. Ja näyttivät erinomaisilta paperilla, vaikka olin hieman pelännyt miten jälki lopulta tulostuisi pdf-tiedostolta. Jouduin vielä juuri ennen painoon lähettämistä muokkaamaan infon kokoa sekä ottamaan luonnoksessa huomioon taittoon liittyvät bleedit, joten väänsin vielä viimeisenä iltana Canvaa kuin mielipuoli.

Hieman alkanee hääpinna kiristää, sillä koko kutsuhomma meinasi kaatua niinkin merkittävään asiaan kuin postimerkkeihin. Tommi oli ilmoittanut jo aikoja sitten, että uusia merkkejä ei osteta, häneltä löytyy niin paljon merkkejä jo valmiiksi ettei niihin kyllä ylimääräistä rahaa laiteta. Torstaina sitten printtasimme kuoriin osoitteet, että ne saataisiin perjantaina postiin. Sain eteeni Tommin vaikuttavan postimerkkikokoelman ja totesin hetken päästä, että näiden perusteella vaihtoehdot ovat pääsiäiskukkomerkit, joulumerkit tai enkelimerkit. Että valitse niistä.




Merkithän ovat häiden suunnittelussa kaikista tärkeimmät elementit. Miten ilman täydellisiä merkkejä voi edes kuvitella menevänsä naimisiin? Niinpä. Hohhoijaa.

Minä olisin kuitenkin halunnut Tom of Finland -merkit, vähintäänkin Pertti Kurikan Nimipäivät -merkit. En mitään tonttumerkkejä, enkä ainakaan mitään tylsää lippumerkkiä. Tommin merkit olivat aivan tyhmiä. Keskustelu saattoi eskaloitua hieman jonka seurauksena Tommi ehdotti jossain vaiheessa kutsujen lähettämistä ilman merkkejä ("sittenpä näät minne asti päätyvät perkele") ja minä puolestani tarjosin takaisin, että mitäpä jos jätetään koko helekatin kutsut lähettämättä ("niin saatana"), mutta lopulta kai rakkaus kuitenkin voitti ja kutsut tipautettiin laatikkoon alkuperäisen suunnitelman mukaisesti seuraavana päivänä, tasan kolme kuukautta ennen hääpäivää. Kyllähän se Suomi 100-vuotta on ihan hyvä syy valita kutsuihin valtion lippu.



Vaikka mielelläni minä ne Tom of Finlandit olisin lähettänyt kaikille. Olisi taas ollut ihmisillä jotain ihmettelemisen aihetta.

Esittelen kutsujamme tarkemmin tuonnempana, kunhan vain ne ennättävät ensin vieraillemme asti!