8. toukokuuta 2017

Lauantaina kaikki ansaitsivat korvapuustin

Viime viikonloput ovat olleet niin täynnä ohjelmaa ettemme ole ennättäneet aikoihin viettää rauhallista perheaikaa tai suunnitella mitään yhteistä leppoista tekemistä. Viime viikonloppu oli kuitenkin kotiviikonloppu, siitäkin huolimatta, että itse olin lauantai-illan juhlimassa ystäväni Ninnun tupareita, joten otimme lauantaina aamulla bussin kohti keskustaa ja lähdimme tutustumaan Yliopistonkadulla sijaitsevaan uuteen korvapuustipaikkaan, Café Puustiin.

Sain paikasta vinkin messumatkalla Saksassa kun juttelin Häät -lehden ihanan päätoimittajan Sarin kanssa. Viime maaliskuussa avattu kahvila on Sarin siskon Helin uusi valloitus jo vuosia Pälkäneellä toimineen Keltaisen Talon ohella. Sari muisteli yhteisiä lapsuuden kesiä jolloin sisarukset leipoivat mummon kanssa kahvipöytään erilaisia herkkuja ja nyt Keltaisen Talon emäntä pyrkii tarjoamaan tamperelaisillekin pökerryttäviä puustikokemuksia.



Cafe Puustin Facebook-sivuilla kuvaillaan kahvilaa mannereurooppalaistyyliseksi olohuoneeksi jossa on ripaus mummolaa keskellä urbaania ympäristöä. Sanoisin, että kuvaus on varsin osuva.

Me jäimme bussista Sorsapuiston kohdalla ja löysimme Cafe Puustin vaivattomasti jotakuinkin pysäkin kohdalta. Ikkunoiden korvapuustikiekurat paljastivat paikan ja ovi oli kutsuvasti auki saapuessamme paikalle vain hetki avaamisen jälkeen. Pieni kahvila oli todellakin sekoitus kaupunkia ja mummolaa, sillä tilat olivat aivan uudet mutta sisustus vanhanaikainen. Seiniä koristivat upeat Ken kiurusta kaunein -paperitapetit (jotka muuten tehdään Akaassa) ja kouluajoilta tutut puutuolit nököttivät puisten pöytien ympärillä odottamassa istujaa. Olimme aamun toiset asiakkaat eikä paikassa ollut tungosta koko kahvittelun aikana, joten saimme nautiskella aika rauhassa aamuherkkumme.









Pojat olivat tietenkin saaneet aamupuurot jo ennen kahdeksaa, mutta me olimme Tommin kanssa tyhjillä vatsoilla liikenteessä. Café Puustin valikoimassa on sekä suolaista että makeaa, mutta paikan juju on se, että suurin osa tarjolla olevista herkuista on korvapuustina. Sekä se suolainen, että makea. Me valitsimme jaettavaksi kinkku-juustotäytteisen suolaisen puustin sekä välimerellisen kreetanpuustin, jossa oli fetaa ja aurinkokuivattua tomaattia. Lisäksi otimme tietenkin kaksi perinteistä korvapuustia joista toisen pojat saivat jakaa keskenään ja toinen jäi meille vanhemmille. Tommi nautiskeli tuplaespresson ja minä cappuccinon, Papu veteli itse valitsemansa pillimehun. Sintti sai tyytyä pelkkään puustiin, mutta aivan tyytyväiseltä poika vaikutti siihenkin.



Suolaiset puustit olivat hauska juttu ja itse pidin molemmista valitsemistamme ei-niin-perinteisistä puusteista. Tommilla oli selkeästi hankaluuksia korvata ajatuksissaan sämpylä korvapuustilla vaikka yritin sanoa, että aineethan ovat jotakuinkin samat niissä molemmissa, toinen on vain kääritty taikinavaiheessa rullalle. Itse pidin. Koko kahvihetken kuningas oli kuitenkin se kahvilan lippulaiva: makea korvapuusti. Se oli todella, todella herkullinen. Kuoreltaan rapea, sisältä taikinainen, melkein jopa raaka. Kanelia, joka muuten on sitä myrkytöntä ceyloninkanelia, oli reilusti eikä sokerissakaan oltu säästelty. Sanoisin, että yksi täydellisimmistä korvapuusteista joita olen syönyt. Pojatkin pitivät, kaikki kolme.




Tommi totesi useaan otteeseen, että paikka oli selkeästi profiloitu naisille. Sain käsityksen, että sisustus ja taustalla soinut musiikkia antoivat tämän kuvan ja olinkin samaa mieltä siitä, että varmaan paikka houkuttelee nimenomaan naiskävijöitä. Menisin sinne mielelläni pullaa rakastavien ystävieni kanssa (joita melkein kaikki ystäväni ovatkin). Mutta näin perheen keskenkin Puusti oli mukava kokemus. Se oli sisustukseltaan viihtyisä, palvelu oli ystävällistä ja tarjolla olevia tuotteita oli sopivan suppeasti. Korvapuusti oli kivasti pidetty ykkösjuttuna ja sitä oli saatavana useammalla eri tavalla tarjoiltuna, mutta muutakin syötävää löytyi. Eikä siltikään valinnan varaa ollut liikaa.

Lisäksi kahvilasta sai mm. Kolmen Kaverin jäätelöä sekä lakritseja. Myös teevalikoima oli mukavan laaja, ja kaikki haudutettavia! 

Hieman jäin kaipaamaan lastenistuinta tai pariakin, sillä vanhemmille kahvihetki olisi aina mukavampi jos perheen pienimmän saisi istutettua jonnekin muualle kuin syliin. Tosin ystävällinen tiskin takana häärännyt myyjä tarkisti istuimen saatavuuden ensin puhelimitse esimieheltään ja kertoi sitten, että istuin on kyllä hankittavien asioiden listalla. Joten pientenkin tyyppien kanssa kahvilaan kannattaa suunnata jatkossakin. Ja koirien, sillä Cafe Puustiin myös koirat ovat tervetulleita. Vielä kun sokeripitoisten pillimehujen ohella olisi valittavissa vaikkapa vähempisokerisia luomumehuja niin itse olisin enemmän kuin tyytyväinen tarjontaan!






Papulle korvapuustin ohella paras asia oli pienen sohvan takaa löytyneet kirjat. Meidän lauantaireissumme meinasi tyssätä vallan kokonaan, kun Papu olisi halunnut kuulla koko Peppi Pitkätossun siltä istumalta. Ehkä palaamme lukemaan sitä jokin toinen kerta uudestaan.

Lupasin muuten viedä Tommin heti pullapaikkaan joka profiloituu pitkätukkaisten hevimiesten kahvilaksi - kunhan sellainen löytyy. Onko ehdotuksia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!