10. heinäkuuta 2017

Lasten kanssa lomalla...

...on rentouttavaa. Etenkin jos kuvioissa pyörii yksi tai useampi isovanhempi. Juhannuksena Tommin vanhemmat viihdyttivät ja huolsivat poikia ja me vanhemmat saimme etenkin nukkua yömme rauhassa, seuraavalla viikolla pojat viettivät kolme päivää minun vanhempien kanssa mökillä ja me olimme kotosalla, Tommi päivät töissä ja minä muuten kiireinen. Ja kun palasimme lasten läheisyyteen isovanhemmista oli edelleen vaipan vaihtajiksi, ruuan keittäjiksi ja hyvän yön laulun laulajiksi. Superia.


...on kiireistä. Juhannuksen molemmin puolin ajelut itään ja takaisin, koukkaus Virtain kautta toiselle mökille, sitten vielä mökiltä Etelä-Pohjanmaalle, sieltä päivätrippi Pohjanmaalle, ja sitten vielä mumpalan kautta takaisin kotiin Tampereelle. Nyt ollaan taas matkalla mökille itään. On siinä kilometrejä itse kullekin!

...on juhlavaa. On nimittäin juhlittu juhannusta, isopaapan 90-vuotisjuhlia ja serkun rippijuhlia. On siis myös missattu ruoka-aikoja, korvattu päivällisiä kermakakulla ja pilattu hääjuhlaa varten hankitut kengät (koska äiti ajatteli, että kyllähän ne nyt sisäjuhlassa säilyvät siistinä). On pesty ja silitetty kauluspaitoja (kahdesti kahden päivän aikana) ja lohdutettu melkein kolmevuotiasta joka säikähti aika tavalla kun montakymmentä ihmistä kajautti juhlavasti "paljon onnea vaan". Sokeriöverit ovat olleet myös vahvasti läsnä, jännä sinänsä.


...on hauskaa. Sillä Papu puhuu kuin, noh, papupata, ja ne jutut ovat välillä aivan hervottomia. Pohjanmaalta kotiin ajaessa Tommi sai kauhean hepulin eli naurukohtauksen kun juttujen taso meni niin överiksi. Ollaan kyllä hienojen tarinoiden äärellä melkein koko ajan tämän tyypin kanssa. Eikä se nuorempikaan aivan onneton ole, sillä vaikka Sintti ei vielä hirveästi puhukaan, hän on kyllä hyvinkin selkeä ilmaisemaan näkemyksensä muuten. Ja välillä ollaan kutiteltu, hassuteltu ja päristelty niin paljon, että kaikkien vatsalihakset ovat olleet hellänä.

...on ihan perseestä. Nimittäin pitkät automatkat ovat taanneet tylsistyneitä lapsia, ja tylsistyneet lapset ovat lievästi ilmaistuna helvetin rasittavia. Papu on keksinyt maailman ärsyttävimmän kiekumisen jota hän käyttää kun oikein harmittaa, aivan kylmiä väreitä aiheuttaa. Ja tietenkin hysteria tarttuu lapsesta toiseen. Ja mitä olisi loma jossa sekä vanhempien, että isovanhempien runsas läsnäolo ei aiheuttaisi tarvetta saada hirveän paljon normaalia enemmän huomiota osakseen? No ei niin mitään! Siksipä pojat ovat tehneet reilusti töllösiä, sörkkineet asioita joihin ei saa koskea, vetäneet toisiaan tukasta tai potkineet ohimennen veljeä/koiraa/kissaa/viherkasvia ja vinkuneet kaiken sellaisen perään, mitä vanhemmat ovat päättäneet syödä/juoda/tehdä.


...on opettavaista. Sintti on oppinut kiipeämään eri tasoille, sanomaan "vettä" ja juomaan pillillä. Papu on oppinut tunnistamaan numeroita, kertomaan oikeasti kiinnostavia tarinoita ja aika hyvin pyytämään nätisti. Tavallaan. Niin ja ajamaan apupyörillä varustetulla pyörällä! Minä olen oppinut, että hermoni ei todellakaan palaudu kolmen päivän aikana ja Tommi on varmaan oppinut, että lapset ovat oikeasti melko haastavassa iässä eikä se ehkä olekaan vain minun asenteestani kiinni.





Viime viikon olimme kotona yhdessä, koko perheen voimin lomailemassa. Ennätimme tehdä paljon yhdessä ja erikseen, jakautuen kahden yksikön tiimeihin ja välillä jompi kumpi meistä vanhemmista pääsi hieman tuulettumaan itsekseenkin. Etenkin lenkkeily keskellä päivää oli Tommille mieleen, työt kun häiritsevät päiväliikkumista melko huolella normaalisti. Hääjututkin ovat edenneen jonkin verran, vaikka aivan varmasti loppukiri tässä vielä tulee... 

Mutta nyt vielä nautitaan lomasta tämä viikko!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!