28. elokuuta 2017

Huomenlahja sulhaselle

Yhteistyössä Katri Kallio Photography.

Tuumailin jonkin verran sitä mitä antaisin uunituoreelle aviomiehelleni ensimmäisenä avioaamunamme lahjaksi. Olen ostanut hänelle vuosien aikana parikin rannekelloa, yhden hopeisen kaulakorun ja pari rannekorua, eikä näiden käyttöaste ole mikään päätä huimaava paitsi kaulakorun suhteen, joka Tommilla onkin lähes päivittäin käytössä. Hetken leikittelin ajatuksella hankkia hänelle Trabantin, auton, jota Tommi muistelee nuoruusvuosiltaan jostain kumman syystä suurella lämmöllä. Sellaisen hankkiminen salavihkaisesti oli kuitenkin jo ajatuksen tasolla hieman väsyttävä, joten hylkäsin ajatuksen siitäkin huolimatta, että isäni vähän jo innostui kyselemään kavereiltaan vinkkejä mahdollisen auton löytämisestä. Hetken pohdiskelin arvokkaamman viskin tai konjakin hankkimista, mutta lopulta totesin, että siinä voi oman asiantuntemuksen puutteellisuuden vuoksi mennä metsään, joten lopulta jäljelle jäi nykyään hyvinkin suosittu huomenlahja: valokuvat omasta itsestäni.

Selvittelin jonkin aikaa mahdollisia kuvaajia Tampereelta ja pääkaupunkiseudulta kunnes lopulta eksyin paikallisen valokuvaajan Katri Kallion sivuille. "Photos with attitude." Kuulosti hyvältä. Portfoliota selatessani tajusin, että Katrin työt ovat osittain jo tuttuja, sillä hän on ollut tekemässä yhdessä tatuoijani Titta Freebirdin kanssa Rock'n'tits -kuvauksia. Myös kuluneen kevään vakkarikampaajani ja burleskitaiteilija Elina tunsi tyypin ja antoi hänelle lämpimät suositukset.



Niinpä loppukeväästä lähestyin Katria sähköpostitse ja kyselin mahdollisuuksista yhteistyöhön. Hän vastasikin nopeasti ja kertoi, että parin viikon päästä kyseisestä hetkestä olisi boudoir-kuvauspäivä jossa olisi vielä tilaa, mutta koska selkääni varten varaamani tatuointiaika osui juuri samoille viikoille sovimme uuden ajan kesäkuulle.

Valmistauduin kuvauksiin sen verran, että kiersin yhden iltapäivän tuskastuneena Ideaparkin kaikki rättikaupat läpi ja yritin suorittaa agressiivisen nesteenpoiston kehostani edellisellä viikolla. Surffasin myös internetin ihmeellistä maailmaa läpi ja yritin etsiä sopivia inspiskuvia paitsi varsinaisten kuvien tunnelmasta, myös kuvassa näkyvän kampauksen ja meikin suhteen, jotka huomenlahjakuvausten pakettiin kuuluu. Täyden palvelun paketti olikin omalla kohdallani tärkeä asia, sillä halusin nimenomaan istahtaa alas laitettavaksi enkä pohtia saisinko itse meikin ja hiukset näyttämään kuvissa hyvältä.

Lopulta suuntasin sovittuna ajankohtana Katrin studiolle Itsenäisyydenkadulle mukanani kassillinen kenkiä ja vaatteita. Minut otti vastaan iloinen kolmen naisen tehotiimi. Kampaaja Salla Väisänen ja meikkaaja Anna Helsted istuttivat minut ehostettavaksi samalla kun keskustelimme Katrin kanssa mukanani tuomasta rekvisiitasta sekä tulevasta kuvauksesta. Kassistani kaivettiin Changesta hankkimani mustat alusvaatteet, Kappahlin musta pitsibody, stay up-sukat, kahdet niittikorkkarit, Tommin bändipaita (joka hänellä oli päällään kun ensimmäisen kerran menin hänen luokseen illalliselle), sekä sikari ja LP-levy. Nauroinkin Katrille, että perinteisesti huomenlahjakuvauksissa suositut valkoiset kauluspaidat ja pitsiset aamutakit loistivat tällä kertaa poissaolollaan.


Kuva: Katri Kallio Photography

Kuva: Katri Kallio Photography

Kuvaukseen valmistautumiseen sekä varsinaiseen kuvaukseen oli varattu kaksi tuntia, ja sen se aivan helposti ottikin. Katri osasi ohjata mukavasti ja huomautti, jos käden tai vartalon asento oli jotenkin omituinen. Hän myös rohkaisi kokeilemaan jotain itselle hieman epäluontaista asentoa tai ilmettä, sillä ne saattaisivat näyttää kuvissa hyviltä. Itse rupesin tiedostamattani piilottelemaan keskivartaloani käsivarsillani, joten Katri kehotti napakasti lopettamaan itseni halailun.

En ollut jännittänyt kuvauksia etukäteen, eikä koko kuvauksen aikana tullut kertaakaan ujoa, noloa tai epävarmaa oloa. En sinänsä odottanutkaan sitä, sillä olen ollut aina melko itsevarma ja kevään aikana olen huomannut pitäväni myös vartalostani aivan uudella tavalla. Annan silti kiitosta myös Katrille sekä hänen tiimilleen rennon ilmapiirin luomisesta. Sanna ja Anna lupasivat poistua studiosta kuvausten ajaksi, mutta minä viis veisasin moisesta kursailusta ja kerroin, että omasta puolestani he voivat aivan yhtä hyvin jäädä antamaan oman näkemyksensä ja vinkkejä kuvaukseen. Itse pohdin kuvauksesta sopiessani olisiko studio ympäristönä merkittävästi jäykempi kuin esimerkiksi hotellihuone, jossa alunperin olin ajatellut otattaa huomenlahjakuvat, mutta studio toimi vallan erinomaisesti minimalistisesta rekvisiitasta huolimatta. Kuvauksesta jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis ja jäin jännityksellä odottamaan koevedoksia.

Kuva: Katri Kallio Photography

Kuva: Katri Kallio Photography

Kun lopulta reilu seitsemänkymmentä kuvaa sisältänyt verkkoalbumiosoite kilahti sähköpostiini olin hämmästynyt siitä, kuinka vaikeaa niistä oli valita sopimukseen kuuluvat neljä kuvaa sekä kaksi ylimääräistä, jotka sovimme Katrin kanssa palkaksi blogimaininnasta. Kuvasarja oli parempi mitä olin odottanut, vaikka arvelinkin joukossa olevan hyviä otoksia. Lopulta päätin tilata vielä omakustanteisesti yhden ylimääräisen, sillä en vain pystynyt rajaamaan kuvavalikoimaa niin pieneksi. (Nyt kun Tommi on nähnyt myös koevedokset tilaukseen lähtee vielä pari kuvaa lisää.)

Sain Katrilta kuvat korkealaatuisena tiedostona ja tilasin ne kuviksi Smartphoton kautta. Laitoin ne kirjekuoreen ja annoin tuoreelle aviomiehelleni häidemme jälkeisenä aamuna. Kuvia katsellessamme totesin, että kyseessä oli lahja meille molemmille. Minä sain niistä hirveän hyvän fiiliksen itselleni, en vain siksi, että miehenikin piti niistä ja olin siis osannut valita huomenlahjan oikein, vaan myös siksi, että itse sain kuvauksesta kokemuksen jonka aikana sekä sen jälkeen oli todella hyvä olo. Tällaisena minä näen itseni. Ja minä näytän hyvältä! Valitettavasti joudutte vain uskomaan asian.


Kiitos Katrille mahtavasta kuvausyhteistyöstä!

26. elokuuta 2017

Häiden iltapalaservetit

Yhteistyössä Lahja- ja juhlaliike Pirteä Paketti.

Kyllä minä kovasti jo haluaisin ruveta kertomaan teille kolmen viikon takaisesta hääpäivästämme ihan juurta jaksaen, mutta malttakaa vielä odottaa! Emme nimittäin vielä ole saaneet kuvia päivältämme, joten hetki menee vielä. Sillä välin onkin hyvä ottaa esiin eräs häidemme yksityiskohta, josta ei kokonaisuudesta kertoessa taida olla hirveästi asiaa.

Tajusin nimittäin, että valokuvaajiemme poistuttua häistämme jossain vaiheessa iltaa kukaan ei tainnut ottaa tehtäväkseen esimerkiksi iltapalan tallentamista kuvalliseen muotoon. Hmpf. Tavallaan harmi, mutta sitten taas toisaalta olen todella onnellinen, että ihmiset keskittyivät matkapuhelimiensa sijasta juhlimaan kanssamme. Iltapalakuvien puuttumisesta huolimatta haluan kuitenkin esitellä erään iltapalapöytään kuuluvan asian, nimittäin servetit.

Häidemme juhla-aterialle saimme servetit pitopalvelultamme Kristallilta ja niiden halusimme olevan melko yksinkertaiset, vaaleat tai harmaat lautasliinat jotka sopivat kattaukseen. Iltapalalle sen sijaan ajattelimme hankkia jotain vähän hauskempaa ja kun tapasin juhlakauppa Pirteän Paketin omistajan Katrin viime helmikuussa Tampereen Häämessuilla virittelimme yhteistyön, jonka lopputuloksesta pääsimme nauttimaan häidemme iltapalalla.

Lahja- ja juhlaliike Pirteä Paketti on ainakin Hämeenpuiston (ellei koko Suomen) pienin kivijalkamyymälä ja se sijaitsee osoitteessa Satamakatu 5. Olen kävellyt siitä monesti huomaamattani ohi eikä juhlakauppaa kovin helposti huomaakaan ellei sitä ole etsimässä. Mutta söpökin se on! Muutamaan neliöön mahtuu yllättävän paljon tavaraa ja häitään suunnittelevien kannattaakin käydä vilkaisemassa myymälän hyllyt läpi mikäli pyörii sillä puolen Tamperetta. Ja muutenkin. Myymälä on auki maanantaisin ja torstaisin sekä sopimuksen mukaan, mutta myös verkkokauppaan kannattaa tutustua. 






Pirteä Paketti myy aika pitkälti kaikkea, mutta erityisen suuressa suosiossa olevat Onnen kyynelille -nenäliinat sekä anopeille hääpäivän liikutuksia varten suunnatut kankaiset nenäliinat löytää täältä kätevästi. Me kuitenkin kiinnostuimme printattavista iltapalaserveteistä, sillä häämessuilla näin Katrin mallikansiossa kuvan pääkalloserveteistä. Ne olivat ihanat!

Ongelmaksi meinasi kuitenkin muodostua se, että kuva oli entisen asiakkaan toimittama eikä sitä enää ollut olemassa. Siispä vastaavanlainen kuva tuli toteuttaa itse. Otin avukseni uskolliseksi osoittautuneen Canvan (jota en vain voi hehkuttaa tarpeeksi) ja aloin työstämään meidän näköisiä servettejä. Katri kannusti tähän kovasti ja kertoi, että melkein mistä tahansa omasta ideasta voi toteuttaa painolaatan servetille, kunhan vain kuvan toimittaa selkeänä kuvatiedostona. 

Tein ensin harmaat pääkallot sydänsilmillä, mutta kuvien tuli olla selkeillä ääriviivoilla. Siispä palasin takaisin sorvin äärelle ja väänsin uuden kuvan, hieman erilaisilla pääkalloilla. Aikaa koko hommaan meni ehkä 40 minuuttia alkusäätämisen jälkeen ja voila, siinä se pääkallopari sitten oli! Laatta valmistui parissa päivässä, Katri valitsi meille sopivan fontin ja seuraavalla viikolla sainkin jo hakea upeat servettimme aterintaskuilla kivijalkamyymälästä kotiin.




Erityisen kivan jutun tästä tekee se, että saimme painolaatan itsellemme, ihan omaksi. Katri vinkkasi, että sillä voi teettää servettejä vaikka tulevia kymmenvuotishääpäiviä varten, ja jos hääpäivää ei halua kuljettaa mukana voi sen aina katkaista muusta laatasta irti. Mielestäni servetit olivat mahtava yksityiskohta häissämme ja laitoinkin niitä muutaman kappaleen talteen muistuttamaan hääpäivästämme. 

Kuva kaason nappaamana juhlapaikan valmistelujen aikaan.

Voin lämpimästi suositella kaavailemaan omiin juhliin sopivaa kuvaa ja teettämään persoonalliset servetit! Itse ajattelin joskus teettää poikien piirustuksesta laatan ja hyödyntää sitä tulevissa perhetapahtumissa - vaikkapa ylioppilasjuhlissa!


***
Servetit on saatu.

16. elokuuta 2017

Vaimotukka

Te kaikki tiedätte termin. Jaa ette vai? No vaimotukka tarkoittaa sitä, kun vuosikaudet hääkampausta varten hiuksiaan kasvattaneet morsiamesta rouvaksi muuttuneet naisihmiset marssivat häiden jälkeen kampaajalle ja leikkauttavat itselleen lyhyen tukan. Yleensä Facebookin uusi profiilikuva ladataan saatesanoilla kuten "Ihanaa, halusin tehdä tämän jo niin pitkään!" tai "Jes, viimeinkin pääsin tuosta pitkästä tukasta eroon, nyt on niin vapautunut olo!"

Silloin joskus menneisyydessä, aikana ennen Tommia, minäkin kasvatin pitkää häätukkaa. Tai no, pitkää ja pitkää, kun ei se hius oikein minun päässä meinaa kasvaa vaikka kuinka välttelisi parturin penkkiä. Mutta kasvatin minkä pystyin - ja vihasin hiuksiani joka päivä. Kun sitten ne silloiset hääkuviot karahtivat lusikoiden jakoon ja pätkäsin sen en-ehtinyt-vaimoksi-asti -tukan ja tunnistin itseni jälleen peilistä päätin, etten enää ikinä kasvattaisi pitkiä hiuksia vain häitä ajatellen.



Sen jälkeen onkin ollut tasaisen lyhyttä ja erimittaisia keesejä kuvioissa, fiiliksen mukaan. Parin vuoden ajan tämä puolikalju on tuntunut itselle oikealta ratkaisulta, joten en laittanut pahakseni, että pääni vasemmalle sivustalle muodostui jopa hieman mittaa ennen häitä. Kun sitten hääkampaajakseni lupautunut Riina Rastasta ehdotti siihen lisättäväksi hieman volyymia ajattelin, että mikäpä siinä. Saisihan ne lisäkkeet sitten pois jos sikseen tulisi.

Koekampausta varten Riina sitten liimaili omien hiusteni sekaan pitkiä punaisia lisäkkeitä ja loihti kampauksen, johon ihastuin kovasti. Otimme samana iltana potrettikuvat Tampereen Tulitikkutehtaalla ja first look -kuvauksissa Tommin leuka loksahti auki. "Siulla on pitkä tukka!"




Kävi ilmi, että tuleva aviomieheni ilahtui aivan tajuttomasti pitkästä tukastani, etenkin kun harjasin kampauksen kuvausten jälkeen auki ja todellinen mitta paljastui. Sen jälkeen kävi selväksi, ettei ainakaan sulhasen mielestä olisi mitään syytä palata takaisin vanhaan mittaan. Niin paljon Tommi pitkästä tukasta piti.

Se ei kuitenkaan yllättänyt ollenkaan niin paljon kuin se, miten itse suhtauduin uuteen tukkaani. Jo muutamassa päivässä huomasin viihtyväni pitkän punaisen tukkani kanssa paremmin kuin hyvin. Kontrasti vasemman ja oikean puolen suhteen on nyt niin mahtava, etten itsekään näe palaavani aivan hetkessä takaisin omaan luomumittaani. Ja koska peilistä tuijottelee omasta mielestäni edelleen hyvännäköinen muija, en koe tarpeelliseksi lähteä takaisin irokeesi-linjalle, joka aina välillä on palannut parin vuoden takaa mietteisiin.



Minun kohdalla vaimotukka tarkoittaa siis lisää pituuttaa! Ainakin toistaiseksi.

8. elokuuta 2017

Mä olen sinun, sinun enkä kenenkään muun

Mä olen sinun
sinun enkä kenenkään muun.
Mä olen sinun
sama mitä tapahtuu.
Suistukoon tähdet
kauaksi radoiltaan.
Mä olen sinun.
Nyt ja Ainiaan.

Tää ei oo unelmaa
satua kaukaisen maan.
Mä sulta kaiken saan
sun kanssas mä kaiken jaan.

Viime lauantaina saatiin viimeinkin juhlia kauan odotettua ja pitkään suunniteltua hääjuhlaamme ystäviemme ja perheenjäsentemme keskellä upeassa Einon pirtin pihapiirissä. Suomen kesä tarjosi vaihtelevat sääolosuhteet jonka johdosta jouduimme tekemään vielä viime hetken muutoksia vihkitilaisuuteen, mutta päivän päätteeksi saimme niin kauniin illan ettei paremmasta tietoa!

Kuva: Vierula Photography

Mä olen sinun
en tiedä varmempaa.
Mä olen sinun
missä kuljetkaan.
Auringon alla
alla polttavan kuun.
Mä olen sinun
sinun enkä kenenkään muun.

Tää ei oo unelmaa
satua kaukaisen maan.
Mä sulta kaiken saan
sun kanssas mä kaiken jaan.

Oli uskomaton tunne nähdä päässä muhineet ideat muuttuvan konkreettisiksi asioiksi: baariksi, juhlatilaksi, pöytäkoristeiksi. Ilman tehotiimiämme (vanhempiani, kaasojani, bestmaneja ja veljeäni) olisimme olleet aivan pulassa eivätkä sanat riitä kuvaamaan miten hienosti koko porukka ahkeroi unelmiemme juhlan eteen pitkin kesää. Paljon se vaati, otti aikaa ja energiaa, mutta lopputulos oli juuri eikä melkein!

Mä olen sinun
kun kaikki unohtuu.
Viimeiseen asti.
Sinun enkä kenenkään muun.

Tää ei oo unelmaa
satua kaukaisen maan.
Mä sulta kaiken saan
sun kanssas mä kaiken jaan.

Kuva: Vierula Photography

Pelkäsin kovasti sunnuntaina koittavan valtavan tyhjyyden tunteen. Reilun kahden vuoden hääjärjestelyjen loputtua tuntuisiko elämästä puuttuvan jotain oleellista? Rehellisyyden nimissä olo on hieman haikea, mutta viimeiset viikot elimme ennakkopeloistani huolimatta niin vahvassa rakkauskuplassa, ettei harmita ollenkaan olla naimissa tämän ihmisen kanssa. En ajatellut tulla tästä kuplasta pois ennen kuin on ihan pakko!

Palaan hääpäivään sekä sen järjestelyihin pitkin alkavaa syksyä kunhan saamme uskomattoman ihanilta ja taitavilta hääkuvaajiltamme Vieruloilta (www.vierulaphotography.fi) päivämme kuvamateriaalit. Nämä muutamat otokset sain ruinattua etukäteen pika-aikataululla, sillä en vain malttanut odottaa nätisti valmiita kuvia. Jääkää siis kuulolle, kohta nimittäin riittää kerrottavaa vuosisadan parhaista hääfestareista (vaikka itse sanonkin)!

(J. Karjalainen Electric Sauna - Mä olen sinun)