28. marraskuuta 2017

Syyslomaviikko rehellisellä rantalomalla

Kuukauden takaisiin lomakuviin palaaminen on itselle kuin pieni annos D-vitamiinia, joten jaan hieman syyslomaviikkomme fiiliksiä neljän viikon takaa teille muillekin.

Viime syyslomalla olimme poikien kanssa Levillä vanhempieni seurana nauttimassa.. ööh.. syksyn ihastuttavista loskasäistä. Viikkoon mahtui mukavia asioita, mutta armottomien syyssäiden ja osakemökkimme vuosisiivouksen mukanaan tuoma ketutus konkretisoitui punaviinilasillisen äärellä ääneen sanottuun ideaan: "Ensi syyslomalla ollaan kyllä sitten jossain etelän lämmössä!"

Ajatus vietiin käytäntöön hiihtolomalla samassa mökissä missä se syntyikin. Silloin selasimme äidin kanssa kuumeisesti syyslomaviikon lomakohteita ja lopulta valitsimme Hanian, joka sijaitsee Kreetan saarella. Syyslomaviikko, eli viikko 42 oli viimeisiä lomaviikkoja joita suurin osa matkatoimistoista myi. Niin myös Aurinkomatkat joilta matkan lopulta varasimme meidän koko perheelle, vanhemmilleni ja veljelleni. Otimme kaksi huoneistohotellin kaksiota joissa majoittuisimme puoliksi, meidän perhe toisessa, vanhempani ja veljeni toisessa. Kävi kuitenkin paremmin kuin hyvin, sillä lähempänä matkaa majoituksemme siirrettiin koko perheen majoittavaan villaan. Ei huono!

Koko Kreeta pääsi vallan unohtumaan kesän ja häähommien aikana, mutta syksyn saapuessa sitä todellakin rupesi jo odottamaan. Säätiedotukset lupailivat Välimeren saarille epävakaista säätä, mutta itse olin sitä mieltä, että mikä tahansa olisi parempi kuin Suomen harmaa ja märkä syksy. Mutta kuinkas lopulta kävikään? Viikolla 42 Kreetalla vietettiin syksyn kaunein viikko!

Body saatu: Pikku Viiru

Lähdimme syyslomaa edeltävänä sunnuntaina aikaisin Helsingistä yövyttyämme ensin koko poppoon voimin lentokenttähotellissa. Ihmeen hyvin pojatkin rauhoittuivat unille hotellissa, mutta he ovatkin kyllä todella mukautuvia tyyppejä kaiken kaikkiaan. Lentokentällä otetaan nykyään hienosti lapsiperheet huomioon: saimme apua lähtöselvityksessä tavaroidemme ja matkarattaidemme kanssa, pääsimme kulkemaan perheille tarkoitetun turvatarkastusportin kautta, lapsia kohdeltiin esim. turvatarkastuksessa tavalla joka ei pelottanut heitä ollenkaan, ja lentokentällä pystyimme käyttämään kentän omia lastenrattaita jotka sai jättää lähtöportille.

Lento sujui aivan hyvin, eikä vähiten siksi, että istuimme aivan edessä vallaten yhden kokonaisen penkkirivin koneen molemmilta puolilta. Pojilla oli nousun ja laskeutumisen välillä tilaa leikkiä lattialla autoilla ja muutenkin puuhastella aikuisten valvovan silmän alla. Vaikka neljä tuntia on sinänsä lyhyt lentoaika on se pienille lapsille todella pitkä aika istua paikoillaan. Papu viihtyi hyvin mummin kanssa piirrellen ja kirppikseltä ostettuja matkakirjoja lukien, Sintti ihastui ikihyviksi myöskin kirpparilta ostettuun pieneen keltaiseen kaivuriin jolla hän jaksoikin leikkiä koko syysloman ajan.

Haniassa otimme ennakkoon tilatun tilataksin, ja vaikka majoituksen muuttumisesta johtuen määränpäämme tuntui olevan lähes koko matkan ajan suoranainen mysteeri kuskillemme, pääsimme lopulta turvallisesti perille. Lapset eivät matkustaneet kaikista turvallisimmin, sillä vaikka äitini oli ollut tarkkana ja varannut matkoille turvaistuimet, eivät ne todellakaan olleet sitä turvallisuusluokkaa mihin kotona olemme tottuneet. Onneksi automatka sujui kuitenkin ilman sen kummempia ongelmia.


Majoituimme koko viikon ajan Villa Eleftheriassa, kolmekerroksisessa talossa jossa meillä oli paitsi omat huoneet (pojat nukkuivat isovanhempien kanssa samassa huoneessa), myös keittiö, olohuone ja jokaisen kolmen makuuhuoneen yhteydessä oma kylpyhuone. Ulkona oli oma uima-allas josta oli erotettu pieni lastenallas, sekä runsaasti tilaa leikkiä ja lekotella auringossa.

Rantaan oli noin 300 metriä matkaa ja rannan myötäisesti kulkevalla päätiellä oli kauppoja ja ravintoloita joissa riitti tutkailtavaa. Merivesi oli yllättävän lämmintä ja rannalla viihtyivät paitsi lapset myös aikuisetkin erinomaisesti lähes päivittäin. Poikien pitkähihaiset UV-paidat tulivat hyvään käyttöön, harmi vain, että en pakatessa löytänyt kummankaan UV-hattua. Hellehatut meinasivat ottaa merivedestä hieman osumaa.


Ravintolat ottivat lapset hienosti huomioon joskin sesongin loppumisen alkoi jo huomata monissa paikoissa. Useissa ravintoloissa kesän ajan toimineet lasten leikkihuoneet oli jo purettu kauden loppumisen merkiksi. Istuimme ensimmäisten päivien aikana lounaalle Plataniaksella sijaitsevaan Jorgen Bariin ja erinomaisesta palvelusta ilahtuneena teimme siitä vakkaripaikkamme koko viikon ajaksi. Kaksi kertaa kiipesimme myös saman omistajan ravintolaan Astreaan mäen päälle ja nautimme siellä parhaat sapuskat koko matkan aikana. Lapset huomioitiin jälleen kerran hienosti: heille juteltiin mukavia (kielimuurista huolimatta), heitä hemmoteltiin jäätelöannoksilla ja Astreassa heillä oli jopa oma norjalainen lapsenvahti leikittämässä ja viihdyttämässä heitä. Me aikuiset saimme seurata lasten viihtymistä ja rentoutua samalla - juuri sitä, mitä lomalta toivookin.




Muutamana päivänä kävimme Haniassa katselemassa nähtävyyksiä ja shoppailemassa: kerran koko porukalla, kerran kolmistaan äitini ja veljeni kanssa, ja kerran jopa kahdestaan Tommin kanssa. Oli helppo jakaantua pienempiin porukoihin kun mukana olivat vanhempani ja veljeni. Pojilla oli aina tuttuja ja turvallisia aikuisia huolehtimassa heistä mutta samalla myös aikuiset pääsivät viettämään hieman päiväuni- ja ruokailurytmistä irrotettua lomaa. Papu käveli suurimman osan matkoista, mutta pidemmille reissuille sekä illoiksi otimme hänet rattaisiin Sintin kulkiessa ystävältä lainatussa Manducassa.




Loman kohokohtia oli monta, mutta eniten nautimme aikatauluttomuudesta (siinä määrin mitä se pienten lasten kanssa on mahdollista), siitä, ettei mitään suunniteltua ohjelmaa oikeastaan ollut koko loman aikana. Loppuviikosta kävimme kaupunkijunalla pienen kierroksen johon varasimme liput etukäteen, sillä Papu oli junan nähtyään toivonut pääsevänsä sen kyytiin. Muita kellonaikaan sidottuja juttuja emme sitten tehneetkään. Säät hemmottelivat meitä ja tarjosivat kauniita pilvettömiä päiviä, melkein tyynen meren ja lämmintä rantahiekkaa. Lapset sopeutuivat uuteen ympäristöön välittömästi ja höpöttelivät sujuvasti kreetalaisten ja muunmaalaisten kanssa, söivät mitä eteen kannettiin ja nauttivat mansikka- ja ananasmehuistaan aterioilla.







Me saimme viettää Tommin kanssa todellista lomaa nukkuen kahdestaan merelle avautuvalla näköalalla varustetussa huoneessa (myönnän, varasin sen itsevaltiaan elkein heti villalle saavuttuamme) ja luovuttaen aamupuurorutiinit isovanhemmille. Eivätkä isovanhemmatkaan tuntuneet pistävän pahakseen viikon intensiivijakson poikien kanssa. Ja enomieskin tuntui viihtyvän! Mitä nyt joutui toimimaan mm. aurinkotuolina siskonpojalleen.






Emme tähän asti ole oikein ymmärtäneet koko rantalomailun päälle mutta nyt täytyi todeta, että kyllä teki hyvää vain rehellisesti olla tekemättä juuri mitään. Palasimme keskelle syksyn harmautta auringossa lataantuneina mieli täynnä hyviä muistoja, joista Papukin jaksaa viikko toisensa jälkeen pälpättää innoissaan. Tällä kokemuksella tykästyimme Kreetaan todella kovasti ja voimme lämpimästi suositella sitä matkakohteeksi pientenkin lasten kanssa.

21. marraskuuta 2017

Saanko esitellä: Pekka Mämmä Karhu

Yhteistyössä Crocus Paperi

Tapasin syksyn Love me do -tapahtumassa Crocus Paperin Irinan jonka osastolla oli kaikkea ihanaa. Pysähdyin ihastelemaan kauniita kortteja ja muita paperituotteita ja suupalttina päädyin jutustelemaan Irinan kanssa niitä näitä. Jätin hänelle käyntikorttini, sillä vaikka hääprintit eivät meillä ole enää ajankohtaisia, Irina kertoi olevansa kiinnostunut tekemään myös lapsille sopivia kortteja, julisteita ja printattavia tuotteita. Vaihdoimme muutaman sähköpostiviestin asian tiimoilta ja sitten jäin odottelemaan mitä Irina keksisikään.



Eräänä päivänä tullessamme poikien kanssa iltapäivällä kotiin eteisen matolla odottikin kirjekuori. Lupasin siitä kovasti kiinnostuneelle Papulle, että se sisältäisi jotain hänen ja Sintin huoneeseen sopivaa. Irina nimittäin oli luvannut taiteilla pojille jotain kivaa ja kirjekuori sisälsi lopputuloksen. Avasimme kuoren yhdessä olohuoneen sohvalla ja pääsimme ihastelemaan ihastuttavaa pipopäistä karhuherraa joka seisoi keskellä metsää. 



Jaa mistäkö tiedän, että kyseessä oli karhuherra? Tietenkin siitä, mikä hänen nimensä oli. Kysyin nimittäin kuvaa ihastelevalta Papulta minkä nimiseksi hän karhua arveli ja pienen miettimisen jälkeen tuli painokkaasti "Pekka Karhu". Täytyy kuitenkin todeta, että Sintti ennätti antaa oman näkemyksensä isoveljen vielä tuumatessa. Hän nimittäin vastasi kysymykseeni heti "Mämmä", ja kun vielä kysyin oliko hän todella sitä mieltä, että kyseessä oli Mämmä -niminen karhu, poika nyökkäsi painokkaasti. Sovimme, että hänestä tulisi siis Pekka Mämmä Karhu, vaikka Papu kyllä vastusteli toista nimeä vähintäänkin periaatteen vuoksi.

Pekka joutuu vielä odottamaan sopivia kehyksiä poikien huoneen kirjahyllyn päällä. Siellä sen onkin hyvä olla muiden metsäneläinten ja toisten karhujen seurassa, ei tule aika ainakaan yksinäiseksi!





Olin todella ilahtunut kauniista kuvasta! Karhu on hellyyttävä ja se on tehty taidokkaasti, ja oli hauska huomata miten persoonalliselta Pekka näyttää - vaikka Irinan oman sanojensa mukaan hänellä ei kovin paljon olekaan kokemusta lapsille sopivista aiheista piirtämisestä. Itse innostuin karhusta sen verran, että kannustin häntä lanseeraamaan kokonaisen metsänväen oman sarjan, joka sopisi eri-ikäisille lapsille vaikka minkälaisia juhlia ajatellen. Ja miksei aikuisillekin - kyllä minä ainakin pidän eläimistä kovasti, vaikka kolmekymppinen olenkin!

Mukava lisä oli Irinan tekemät tulostettava viikkokalenteri sekä muistilaput, joita samainen karhuherra koristaa. Viikkokalenteriin on hyvä tehdä perhettä koskevat muistiipanot ja teipata ne vaikka jääkaapin oveen niin, että koko perhe (tai meidän tapauksessa vielä lähinnä aikuiset) pystyy tarkistamaan mitä viikolla on luvassa. Aivan hyvä lisä meidän perheen jaettuun Googlekalenteriin, joka kaikesta reaaliaikaisuudestaan huolimatta tuntuu pettävän silti tuon tuosta viikkosuunnitelmia tehdessä...

Kiitos Irinan tämä karhu on nyt myös teidän käytettävissänne, ihan vapaasti! Karhun saa ladattua kahdessa eri koossa, samoin kuin kalenterin ja muistilaput.



Printattavat löydät täältä:
Karhu A4 / Karhu A5 / Kalenteri + muistilaput

Lisäksi Irina antoi vielä alekoodin omaan verkkokauppaansa, joten kaikki lukijani voivat käydä shoppailemassa vaikka ihanat joulukortit mukavalla alennetulla hinnalla. 10% alekoodin saa lunastettua ostoskorissa ja se on voimassa 9.12.2017 klo 12 asti.

Suuret kiitokset Irinalle tästä uudesta lastenhuoneen asukista, jäämme odottamaan muita metsän asukkeja!

15. marraskuuta 2017

Karttajulistearvonta on päättynyt!

Yhteistyössä Alvar Carto.

Alvar Carton karttajulisteen arvonta on päättynyt. Kiitos kaikille kommentoijille ja siten kilpailuun osallistuneille, oli hauska lukea mistä kaikista paikoista kartalle olisikaan kysyntää! Tällä kertaa arpaonni osui Teija Hämäläisen kohdalle. Kenties Teijan kotona nähdään siis lähitulevaisuudessa pala Kouvolaa. Onnea voittajalle!


Mutta älkää toki vaipuko synkkyyteen mikäli tällä kertaa kartta ei tipahtanut arvontavoittona. Joulu on tulossa reilun kuukauden päästä joten Alvar Carton karttaohjelmaa ennättää käyttää monen monta kertaa maailmaa tutkaillen ja raapustaa Pukin toivelistalle sen oman suosikkikaupungin nimi. Olettehan huomanneet, että kartoilla on ilmainen toimitus? Aika kiva!

12. marraskuuta 2017

Isänpäivälahjaksi pala kotiseutua (sis. arvonnan)

Yhteistyössä Alvar Carto.

Joka merkkipäivä kohtaan saman dilemman: mitä hankkia miehelle, jolla on jo kaikkea. Nyt kun olemme naimisissa en voi antaa sitä parasta lahjaa, itseäni, ja lapsiakin olen antanut jo kaksin kappalein. Meidän isillä menee kaiken kaikkiaan suhteellisen hyvin, vaikka itse sanonkin.

Tavaran suhteen mies noudattaa aika pitkälti samaa linjaa kuin mitä kirjasimme hääkutsuumme lahjojen osalta: kaikki kipot, kupit ja hopeat myydään välittömästi, sillä ne mitä todennäköisimmin todetaan tarpeettomiksi. Kun on jo kaikkea. Vaatteita on melkein yhtä turha ostaa miehelle, joka on tarkka tyylistään. Kellon olen erehtynyt hankkimaan lahjaksi rakkaalleni, enpä vain kerran vaan kahdesti, ja molemmat aikaraudat tikittävät kilpaa toistensa kanssa Tommin vaatekaapissa. Eli mitä hankkia isänpäiväksi, kun kuitenkin jollain tavalla meidän perheen parasta isiä kuitenkin haluaisi muistaa?

Viime vuonna ostin lahjakortin parturiin (ja muistutin juuri tällä viikolla, että sen voisi joskus käyttääkin), sitä edellisenä vuonna lahjana oli Ville Leinosen LP "Isi". Ensimmäisenä isänpäivänä Papu oli juuri pari kuukautta aikaisemmin syntynyt ja lahja oli yksinkertaisesti lahjakortti kahvilaan. Tänäkin vuonna aloin kallistumaan ruokapuolelle lahjan suhteen kunnes törmäsin jossain somen koukeroisessa maailmassa Alvar Carto -nimiseen yritykseen. Google osasi ohjata oikeille sivuille ja kun ajatuslamppu sitten syttyi näpyttelin sähköpostia yrityksen pojille.

Kävikin niin, että sain Tommille mielestäni erinomaisen isänpäivälahjan! Palan sekä miehen lapsuudenkaupunkia, että pitkäaikasta kotikaupunkia jonne miehen mieli aina halajaa.


Alvar Carto on kolmen miehen luotsaama yritys jonka kautta voi tulostaa tyylikkäitä sisustustauluja omista suosikkikaupungeistaan. Ehkä sinunkin kotiisi sopisi kartta kaupungista jossa tapasit rakkaampasi (vaikka aina yhtä romanttinen Joensuu?), paikka jossa vietit vaihto-oppilasvuotesi, tai paikka jossa kävitte häämatkalla? Kaupunki, jonne sydän aina halajaa takaisin (itselläni ainakin New York ja Havanna), tai ehkä metropoli jonne olet aina halunnut matkustaa (kuten vaikkapa... Barcelona!), kaikki mahdollisuudet ovat yhtä hyviä. Itse vietin hyvänkin tovin katselemalla suosikkipaikkojani ja vierailtuja matkakohteita Alvar Carton ohjelmassa. 




Alvar Cartolta voi tilata kolmea eri kokoluokkaa olevia karttatauluja, vaaka- tai pystysuunnassa. Niihin on erilaisia malleja mm. teksteille ja kehyksille ja kartan voi otsikoida miten parhaakseen näkee, joten niistä voi tehdä hyvinkin persoonallisia. Kartat painetaan Suomessa ja niitä toimitetaan ympäri maailman.

Verkkokauppa on todella helppo käyttää suunnitteluun, tilaamiseen ja maksamiseen. Sivuilla valitaan haluttu kohde jonka jälkeen kaupunkia voi liikutella raameissa niin kauan, että löytää juuri sen oman suosikkikohdan kartalta. Mitä isompi kaupunki, sitä mielenkiintoisempia kohtia kartalta löytyy. Pikkukylät ovat hieman laimeampia, mutta kyllä niissäkin omaa rosoisuuttaan löytyy.



Minä valitsin Tommille kaksi 40x30cm kokoista taulua*. Ajattelin, että toisen hän voi vaikka viedä töihin ja toisen ripustaa työhuoneeseen. Yhdessäkin ne näyttävät mukavilta vitriinin päällä seinään nojaten.

Alvar Carton pojat lupasivat yhdelle teistä haluamanne kartan, joten isänpäivän kunniaksi suoritan mukavan arvonnan. Kerro minkä kaupungin kartan sinä haluaisit kotiisi ja miksi. Osallistumisaikaa on keskiviikkoon 15.11.2017 klo 18.00 asti. Jätäthän toimivan sähköpostiosoitteen jotta voin tavoittaa voittajan. Ja muista käydä tutustumassa Alvar Carton sivuihin sekä inspiroivaan Instagramiin @alvarcarto.

Arvonta on päättynyt!

Mukavaa isänpäivän iltaa kaikille!

* Julisteet (ilman kehyksiä) on saatu.

11. marraskuuta 2017

Hääpäivä: Sulhasen asukokonaisuus

Samalla kun minun helmoissani hääräsi kaksi naista, Tommi odotti bestmaniensa kanssa viljasiiloon tehdyssä morsiussviitissämme omaa pukeutumisvuoroaan. Eihän juhlatamineita voinut laittaa päälle, ennen kuin kuvaajamme olisivat ehtineet ikuistamaan niinkin mystisen suorituksen kuin miehen pukeutumisen.



Tommi päätti lopulta teettää pukunsa ja päätyi pitkän harkinnan jälkeen BQ Räätälistudion asiakkaaksi. Puvun teettäminen ei sujunut kuin tanssi, mutta lopputulokseen olimme tyytyväisiä. Jopa minä, vaikka aluksi olin ollut skeptinen Tommin värivalinnan suhteen. Olin kuvitellut Tommille jotain hieman vaaleampaa harmaata, mutta lopulta kävi selväksi, että mies kyllä osaa valita tällaiset asiat ihan itse. Puku näytti hyvältä. Prosessi, joka käytiin ennen kuin puku oli Tommin päällä hääpäivänämme, oli pitkä ja omasta mielestäni kivulias, mutta lopputulos oli bueno. 

Pukuun kuuluivat housut ja paita sekä samasta kankaasta valmistettu viisinappinen liivi. Takkia Tommi ei käyttänyt koko päivänä ollenkaan vaikka aluksi ajattelimme, että se olisi voinut olla päällä vihkimisen ajan. Samalla kerralla puvun kanssa teetettiin myös valkoinen puvun paita.





Harmaa puku sai kaverikseen pääkallokravatin. Tilasimme kiinakaupoista useampaakin pääkallokuosista rusettia, sillä toivoin Tommille sellaista kaulaan. Ne eivät kuitenkaan mikään tuntuneet miehestä omalta, joten lopulta hääkravatti löytyi kaapista. Se näyttikin todella hyvältä, oli sulhasen tyyliä ja sopi teemaan. Hieman vain vaati internetin apua, että kravatti saatiin kaulaan asti. Jännitystä? Ei kai nyt sentään...

Kengiksi Tommi valitsi uudet Etniesin skeittikengät. Kenkien harmaa, valkoinen ja musta saivat mukavaa piristystä punaisista nauhoista, jotka Tommi tilasi erikseen. Niitäkin oli muutamat eri sävyissä mutta nämä mätsäsivät parhaiten omien kenkieni kanssa. Sukat olivat Happy Socksit, jotka tilasimme kyseisen merkin verkkokaupasta. Happy Sockseja on löytynyt miehen kaapista jo parin vuoden ajan ja nämähän olivat erinomaisesti teemaan sopivat.


Koruja Tommilla ei ollut muita kuin kihlasormus, sillä erillistä vihkisormusta mies ei halunnut. Lahjaksi antamaani Kalevala Korun Torin vasara 2.0 -kaulakorua Tommi käyttää päivittäin mutta nyt se ei näkynyt kravatin alta. Rintapieleen kiinnitettiin AR Kukasta tilattu viehe, samanlainen kuin bestmaneillekin, mutta Tommin omaan tuli myös pieni henkilökohtainen juju. Sen esittelen myöhemmin kukkia käsittelevässä postauksessa.


Vihkimiseen asu oli juhlava ja siisti mutta persoonallinen. Heti vihkimisen jälkeen sulhasen asu väännettiin hitusen rennommaksi: hihat käärittiin, ranteeseen iskettiin monet festarit läpi palvellut niittiranneke, ja aina ulos astuessa päähän painettiin paappamallinen lippalakki. Täydellinen mies.

Kyllä oli hymy leveässä morsiamella kun vihkiminen viimeinkin alkoi ja näin sulhaseni odottamassa notaarin luona juhlatilan tanssilattialla.


Kaikki kuvat: Vierula Photography.

Kaikki hääpäivään liittyvät postaukset löytyy täältä.

9. marraskuuta 2017

Hääpäivä: Morsiamen asukokonaisuus

Kun juhlatilat olivat valmiina minä suuntasin kaasojeni kanssa Einon pirtin yläkertaan isoon saliin, jossa valokuvaajamme Tanja ja Johannes jo odottelivat meitä. Kaasot vaihtoivat ensin omiin juhlamekkoihinsa ja tulivat sitten auttamaan minua pukeutumisessa.


Sukelsin muhkeahelmaiseen pukuuni ja Ninnu ja Kummi suorittivat oikeaoppisen nyörityksen pukuani muokanneen ompelijan, Johanna Parvelan antamilla erinomaisilla ohjeilla. Pukuni olin ostanut Torista viime loppusyksystä ja sitä muokattiin kesällä Johannan osaavissa käsissä pariin otteeseen niin, että se todellakin tuntui viimeisessä sovituksessa juuri omaltani. Juuri, eikä melkein. Johanna taikoi pukuun halkioon joka paljasti punaiset kenkäni, otti puvun sivusaumoista sisään niin, että puku istui paremmin ylleni, poisti lantiolla kököttäneen blingbling-koristeen ja teki vielä toiveideni mukaisen vyön hankkimastani tekonahasta, mustasta pitsistä ja niiteistä.






En olisi voinut olla siihen enempää tyytyväinen! Jopa miehusta saatiin alkukankeudesta huolimatta istumaan niin, etten joutunut jännittämään mekon paikoillaan pysymistä koko illan aikana. Jossain vaiheessa uhkakuvissa häämöttivät olkaimet joita en missään nimessä halunnut, joten asian ratkaiseminen raudanlujalla ammattitaidolla olkaimettomuuden eduksi lisäsi papukaijamerkin Johannan täyden kympin palveluun. 

Jalkaani laitoin kiinakaupasta tilatut punaiset tekonahkakorkkarit joita olin tuunannut niiteillä. Pitkään harkitsin korkojen tai pohjien glitteröintiä, mutta lopulta totesin, että vähemmän on enemmän. Halusin korkokengät jalkaani niin pitkäksi aikaa kuin vain suinkin mahdollista, mutta ihanat glitter-Conssit odottelivat juhlatilan eteisessä sitä, kun jalkani lopulta väsyisivät. Punainen pääkallolaukku oli yksi asukokonaisuuden ei-niin-tarpeellinen hankinta jonka tilasin myöskin kiinakaupasta, mutta sinne sujautin lopulta Tommille kirjoittamani puheen sekä nenäliinapaketin - ihan vain varmuuden vuoksi. Laukulle ei sinänsä tullut koko päivänä suuremmin käyttöä, mutta hyvähän se oli olla olemassa. Ja näyttihän se hienolta!



Puvun lisäksi puin ylleni Keski-Pompun suunnittelemat Kide-korvikset jotka sain Tommilta toiveideni mukaisesti vuosi sitten joululahjaksi, sekä hopeisen niittirannekorun jonka teetin Kultaseppä Hanhiniemellä. Rannekoru oli aikamoinen ex tempore -juttu, sillä ajatus siitä iski jossain vaiheessa alkukesää. Onneksi Hanhieniemillä venytään, paukutaan ja taivutaan monin kerroin, että asiakkaan toiveet toteutuisivat. Niittikorun suunnittelusta vastasi Joona Hanhiniemi samoin kuin sormuksestani, mutta loppupeleissä koko Hanhisten perhe osallistui hääkorujeni valmistukseen jotta ne ehtivät haluamaani päivään mennessä valmiiksi. Nyt minulla on siis arvokkaampiinkin juhliin soveltuva niittikoru!





Pari vuotta etukäteen, myöskin Torista hankkimani nahkabolero odotti juhlasalissa tuolini selkänojalla, mutta vilautan sitäkin vielä jossain vaiheessa. Sille ei ollut juurikaan käyttöä, sillä sää oli epävakaudestaan huolimatta sen verran lämmin ettei bolerolle tullut oikeaa tarvetta.

Lopulta jäljelle jäi enää istahtaa Einon pirtin rokokoosohvalle kun Vierulat kirmasivat kuvaamaan Tommin valmistautumista ja odottaa vihkimisen alkamista. Seuraavaksi esitelläänkin sitten sulhasen häälook.


Kaikki kuvat: Vierula Photography.

Kaikki hääpäivään liittyvät postaukset löytyy täältä.