Sivut

9. marraskuuta 2017

Hääpäivä: Morsiamen asukokonaisuus

Kun juhlatilat olivat valmiina minä suuntasin kaasojeni kanssa Einon pirtin yläkertaan isoon saliin, jossa valokuvaajamme Tanja ja Johannes jo odottelivat meitä. Kaasot vaihtoivat ensin omiin juhlamekkoihinsa ja tulivat sitten auttamaan minua pukeutumisessa.


Sukelsin muhkeahelmaiseen pukuuni ja Ninnu ja Kummi suorittivat oikeaoppisen nyörityksen pukuani muokanneen ompelijan, Johanna Parvelan antamilla erinomaisilla ohjeilla. Pukuni olin ostanut Torista viime loppusyksystä ja sitä muokattiin kesällä Johannan osaavissa käsissä pariin otteeseen niin, että se todellakin tuntui viimeisessä sovituksessa juuri omaltani. Juuri, eikä melkein. Johanna taikoi pukuun halkioon joka paljasti punaiset kenkäni, otti puvun sivusaumoista sisään niin, että puku istui paremmin ylleni, poisti lantiolla kököttäneen blingbling-koristeen ja teki vielä toiveideni mukaisen vyön hankkimastani tekonahasta, mustasta pitsistä ja niiteistä.






En olisi voinut olla siihen enempää tyytyväinen! Jopa miehusta saatiin alkukankeudesta huolimatta istumaan niin, etten joutunut jännittämään mekon paikoillaan pysymistä koko illan aikana. Jossain vaiheessa uhkakuvissa häämöttivät olkaimet joita en missään nimessä halunnut, joten asian ratkaiseminen raudanlujalla ammattitaidolla olkaimettomuuden eduksi lisäsi papukaijamerkin Johannan täyden kympin palveluun. 

Jalkaani laitoin kiinakaupasta tilatut punaiset tekonahkakorkkarit joita olin tuunannut niiteillä. Pitkään harkitsin korkojen tai pohjien glitteröintiä, mutta lopulta totesin, että vähemmän on enemmän. Halusin korkokengät jalkaani niin pitkäksi aikaa kuin vain suinkin mahdollista, mutta ihanat glitter-Conssit odottelivat juhlatilan eteisessä sitä, kun jalkani lopulta väsyisivät. Punainen pääkallolaukku oli yksi asukokonaisuuden ei-niin-tarpeellinen hankinta jonka tilasin myöskin kiinakaupasta, mutta sinne sujautin lopulta Tommille kirjoittamani puheen sekä nenäliinapaketin - ihan vain varmuuden vuoksi. Laukulle ei sinänsä tullut koko päivänä suuremmin käyttöä, mutta hyvähän se oli olla olemassa. Ja näyttihän se hienolta!



Puvun lisäksi puin ylleni Keski-Pompun suunnittelemat Kide-korvikset jotka sain Tommilta toiveideni mukaisesti vuosi sitten joululahjaksi, sekä hopeisen niittirannekorun jonka teetin Kultaseppä Hanhiniemellä. Rannekoru oli aikamoinen ex tempore -juttu, sillä ajatus siitä iski jossain vaiheessa alkukesää. Onneksi Hanhieniemillä venytään, paukutaan ja taivutaan monin kerroin, että asiakkaan toiveet toteutuisivat. Niittikorun suunnittelusta vastasi Joona Hanhiniemi samoin kuin sormuksestani, mutta loppupeleissä koko Hanhisten perhe osallistui hääkorujeni valmistukseen jotta ne ehtivät haluamaani päivään mennessä valmiiksi. Nyt minulla on siis arvokkaampiinkin juhliin soveltuva niittikoru!





Pari vuotta etukäteen, myöskin Torista hankkimani nahkabolero odotti juhlasalissa tuolini selkänojalla, mutta vilautan sitäkin vielä jossain vaiheessa. Sille ei ollut juurikaan käyttöä, sillä sää oli epävakaudestaan huolimatta sen verran lämmin ettei bolerolle tullut oikeaa tarvetta.

Lopulta jäljelle jäi enää istahtaa Einon pirtin rokokoosohvalle kun Vierulat kirmasivat kuvaamaan Tommin valmistautumista ja odottaa vihkimisen alkamista. Seuraavaksi esitelläänkin sitten sulhasen häälook.


Kaikki kuvat: Vierula Photography.

Kaikki hääpäivään liittyvät postaukset löytyy täältä.

2 kommenttia:

  1. Sä onnistuit kyllä todella kauniisti tuomaan klassiseen hääpukuun oman persoonasi mukaan asusteilla, puvun muokkauksilla ja koruilla. Todella kaunis häälook! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krista! <3 Tosi moni vieras kävi toteamassa päivän aikana, ettei oikein tiennyt olisinko valinnut perinteisen valkoisen hääpuvun, mutta mielestäni väristään huolimatta onnistuin tosiaan kokoamaan ylleni hääpuvun, joka ei kuitenkaan ollut mitenkään kaikista perinteisin. :) Olin kieltämättä tyytyväinen, puku kaikkine jujuineen tuntui juuri omaltani!

      Poista

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!