13. joulukuuta 2017

Kurkistus ensi vuoden puolelle: Love me do January Fair

Tammikuussa Kaapelitehtaalla tapahtuu taas! Melkein 200 häiden ja juhlien järjestämiseen tavalla tai toisella erikoistunutta näytteilleasettajaa valtaa messuhallin käytävät kahdeksi päiväksi 20.-21.1.2017 ja pistää osastoillaan taas parastaan. Olen saanut osallistua jo parin vuoden ajan Love me do:n hurmaavan erilaisiin häätapahtumiin ja vertailtuani kokemuksiani eri messuista olen vakuuttunut siitä, että kyseessä on valtakunnan monipuolisin hääaiheinen tapahtuma. Ja lämminhenkisin, ainakin näin bloggaajan näkökulmasta. Tammikuussa meikäläinenkin asustelee Kaapelitehtaalla muun Love me do Crewn kanssa ja voi veljet, odotanko kyseistä viikonloppua?

Talven messut poikkeavat syksyn tapahtumasta siinä, että kun syksyllä palkitaan vuoden suomalainen hääpukusuunnittelija, niin tammikuussa vuorossa ovat hääalan yritykset ja sitten vielä me kotikoneemme näyttöpäätteillä lörpöttelevät hääbloggaajat. Siinä, missä pukusuunnittelijan valitsi arvovaltainen asiantuntijaraati näissä äänestyksissä valta on kokonaan arvovaltaisella yleisöllä: asiakkailla, kuluttajilla, lukijoilla. 

Kuva täältä.

Vuoden Hääyritys 2017 -kilpailussa on suoritettu jo esikarsinta ja finaaliin päässeet yritykset on listattu omien kategorioidensa alle. Siellä oli ripakopallinen mainioita yrityksiä jotka auttavat toteuttamaan unelmien juhlia, myös meidän juhlissamme tärkeää roolia edustanut Purppurahelmi jolle julistankin lämpimästi oman tukeni: hääkakkumme (jota ette ole vielä päässeet näkemään) oli juuri eikä melkein sitä, mitä toivoimmekin!

Viime vuonna sain kunnian olla yksi Vuoden hääblogit -kilpailun finalisteista ja pääsin, jos nyt en ihan tosissani, niin vähän kuitenkin jännittämään Kaapelitehtaalle voittajan julistusta. Tänäkin vuonna ihastuttavia, inspiroivia ja informatiivisia hääaiheisia blogeja voi käydä ehdottamassa Love me do:n sivuilla täällä

Kuva täältä.

Kategoriat ovat tuttuun tapaan Vuoden hääblogi 2018, Vuoden kaupallinen hääblogi 2018 ja Vuoden uusi hääblogi 2018. Näistä viimeisimmän tulee olla sellainen, joka on perustettu vuonna 2017. Kaupalliset blogit ovat blogeja, jotka ovat joko yrityksen blogeja tai sisältävät kaupallisella tavalla paljon mainoksia ja blogiyhteistyötä. 

Mikäli olet viihtynyt blogini matkassa häidemme järjestelyjä ja pikku hiljaa myös hääpäiväämme seuraillen, käythän ehdottamassa blogiani Vuoden hääblogi 2018 -kategoriaan. Ja koska blogeja voi toki käydä ehdottamassa niin montaa kuin vain katsoo tarpeelliseksi, käy nimeämässä myös muut mahtavat hääblogit! Ehdotusaikaa on 26.12.2017 asti. Jatkoon päässeitä blogeja voi sitten äänestää 12.1.2018 asti.

Kuva: Vierula Photography

Love me do:n sivulla on tammikuun blogimiitin aikataulua sekä vielä kerran minun fiiliksiä messuilta, kävitkö jo lukemassa? Löydät sen täältä. Tapahtumalla on ihan uutena juttuna myös uutiskirje jonka voi tilata itselleen sähköpostiin. 

Hei, samalla kun menette ehdottamaan niitä teille mieluisia hääblogeja kisaan, niin kertokaa minullekin mitä tulevaisuuden hääblogeja kannattaa seurata? Olen havainnut, että suurimmassa osassa seuraamiani blogeja kirjoittajat ovat rouviintuneet ja postausten tahti on hiipunut, ellei jopa kokonaan loppunut. Mielelläni lisäisin lukulistalle uusiakin rakkauden juhlista kertovia blogeja!

Jaaha. Joko kohta siirryttäisiin siihen vihkimiseen hääpäivän kulussa? Kyllä kyllä, tulossa on.

6. joulukuuta 2017

Sinivalkoinen sielu

Tänään vietetään yhtä minulle vuoden rakkaimmista juhlista: Suomen itsenäisyyspäivää. Se on arvokas ja hieno juhlapäivä joka vuosi, mutta tänä vuonna siinä on erityinen tunne - täyttäähän maamme pyöreät sata vuotta. Menneinä vuosina juhlapäivän osuessa viikonlopulle tai sen tuntumaan olemme juhlineet isommalla porukalla milloin missäkin, aika usein mökillä, laittaen pöydän täyteen herkkuja ja viettäen rauhallista juhlapyhää läheisten kesken.

Tänä vuonna satavuotisesta taipaleestaan huolimatta tuntui, että meillä itsenäisyyspäivä ei oikein saanut ansaitsemaansa huomiota. Keskelle viikkoa emme ruvenneet järjestämään suurta tapahtumaa sillä arjen hallinnassa on jo aivan tarpeeksi, eikä yhtä päivää varten voinut oikein olettaa kenenkään matkustavan suuntaan tai toiseen. Saimme sentään kutsun kummeilleni tähän lähelle, joten aivan koti-illaksikaan päivä ei kääntynyt.

Mutta tänä vuonna, juuri itsenäisyyspäivän sijoittuessa arjen keskelle pääsin osallistumaan Tampereella järjestettyyn kansalaisjuhlaan ja kantamaan maanpuolustusyhdistysten joukossa veteraanijärjestön lippua. Osallistuin Tammelassa Talvisodan Henki -muistomerkillä lauluun, Kalevankaan hautausmaan juhlallisuuksiin ja joukolla suoritettuun ohimarssiin, jota säesti marssirumpu. Rummusta kumpuava vasemman jalan tahti kävi selkärangan kautta ja viimeistään sankarihaudoille maastopuvuissa vartioon asettuneet sankarivainajien ikätoverit saivat mielen liikuttumaan. Olen kiitollinen niin kovin monesta asiasta. 



Kiitollinen siitä, että olen saanut syntyä ja kasvaa tässä pienessä pohjoisessa maassa jossa minulla on ollut aina yhtenevät mahdollisuudet pärjätä taustastani ja sukupuolestani huolimatta. Olen saanut maailman parhaan perusopetuksen ja mahdollisuuden korkeakouluopintoihin taloudellisesta taustasta riippumatta. Kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa perheessä, jossa olen saanut sekä palkansaajan, että yrittäjän eväät elämääni. 

Kiitollinen siitä, että olen saanut kuulla isovanhemmiltani ajoista, jolloin maamme itsenäisyys oli uhattuna. Uhrauksista, joita heidän ikäpolvensa on tehnyt niin kotirintamalla kuin korsuissa etulinjassa. Sotiemme veteraanit sekä heidän aikalaisensa antoivat kaikkensa tulevia sukupolvia varten: kotinsa, mielenrauhansa, henkensä. Olen kiitollinen siitä, miten sodan jälkeen he ovat rakentaneet Suomesta sitä maata, jossa itse saan nyt elää.

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut suorittaa asepalveluksen. Siinä missä jokainen Suomen kansalainen on maanpuolustusvelvollinen, minulla on myös tarvittavia tietoja ja taitoja maani konkreettiseksi puolustamiseksi mahdollista sotilaallista uhkaa vastaan. Minut on kohdattu  palveluksessa tasavertaisena ja olen osoittanut olevani sotilaana kelvollinen.

Olen kiitollinen siitä, että voin kasvattaa lapseni tällaisessa maassa. Maassa, jossa he saavat kansainvälisessä mittaluokassa parhaimpiin kuuluvan koulutuksen. Maassa jossa heidän lähtökohtansa ei määritä sitä mitä heistä tulee. Toivon, että he kasvavat avarakatseisiksi ja sydämeltään avoimiksi. Sellaisiksi, jotka arvostavat kansallisia juuriaan, mutta eivät sillä verukkeella pelkää, väheksy tai vihaa vieraita kulttuureita tai niiden edustajia. 

Kiitollinen. Kaikesta tästä.

3. joulukuuta 2017

Hääpäivä: Poikien juhla-asut

Nyt kun morsiamen ja sulhasen hääasut on esitelty voisin kertoa mitä meidän perheen pikkupojilla oli hääpäivänä yllään.

Minulla oli poikien pukeutumista ajatellen selkeä kuva. Yksi asukokonaisuuden suurimmista elementeistä oli yhteneväiset harmaat liivit, mutta vaikka surfasin pitkin nettiä ja kipitin kaikki kivijalkaliikkeet läpi kevään aikana, en yksinkertaisesti löytänyt molemmille pojille samanlaisia, oikeaa kokoa olevia liivejä. Kiinasta niitä olisi toki saanut, mutta vierastan lasteni pukemista Aliexpressistä tilattuihin rytkyihin, vaikka kyseistä kauppaa muuten olenkin hyödyntänyt lähinnä häiden koristeiden suhteen.

Kun sopivia liivejä ei sitten löytynyt päätin unohtaa koko homman ja ottaa tilalle harmaat henkselit - ne kylläkin Aliexpressistä parilla eurolla tilattuna (että mikäs logiikka tässä nyt sitten on). Papun harmaat housut löytyi H&M:n verkkokaupasta ja olivat vielä pari euroa normaalia halvemmalla tarjouksessa. Valkoinen lyhythihainen kauluspaita tarttui mukaan Prismasta joskin kotona huomasin, että kaapissa kyllä oli jo yksi kirppikseltä aikoinaan ostettu vastaava kapistus. Sintin harmaat chinot tilasin Iso-Britanniasta Next-nimisestä nettikaupasta, kahteenkin otteeseen, kun meidän poika nimensä mukaisesti on sintti ja siksi aivan liian pieni omalle ikäluokalleen suunnattuihin housuihin. Sintin valkoinen kauluspaita löytyi Facebookin kirppiksen kautta ja maksoi euron.




Meillä suuressa suosiossa olevat paappalakit olivat ehdoton hankinta ja pitkän etsimisen jälkeen onnistuin löytämään molempien poikien kokoa olevat lippikset Kappahlista. Newbiellä on aina ollut ihania juttuja ja nämäkin lakit olivat aivan täydelliset, eivätkä edes hinnalla pilattuja (9,90€/kpl). Pääkallorusetteja löytyi poikien vaatekaapin kätköistä, sillä olen pariinkin otteeseen ostanut niitä H&M:n alennusmyynnistä euron kipale. Pieni sävyero ei haitannut ollenkaan, sillä harmaat kallot tekivät rusetista hieman pienemmän näköisen ja siksi se sopi Sintille erinomaisesti.

Halusin ehdottomasti pojille punaiset Converset ja metsästin niitä aikani niin Facebookista, Torista kuin Huuto.netistäkin. Kun oikeita kokoja vaan ei tuntunut löytyvän tein ratkaisun sijoittaa kenkiin hieman aiottua enemmän ja tilasin nekin Briteistä samaisesta Next-verkkokaupasta. Ne maksoivat 25€ parilta, mutta ilmaisella kotiinkuljetuksella ne olivat silti ainakin kympin halvemmat kuin missään suomalaisessa liikkeessä. Kengät testiajettiin jo paappani 90-vuotissynttäreillä jonka jälkeen kiristelin hampaitani Papun kärjistä jo kuluneille kengille, mutta kun popoille näytti hieman ihmesientä ne olivatkin taas aivan kuin uudet!



Asukokonaisuuden kruunasi koko hääseurueen miehille hankitut Happy Socksit. Tilasimme Happy Socksin verkkokaupasta alennuksella olevia sydänaiheisia sukkia niin, että saimme sekä molemmille pojille, heidän isälleen, molemmille bestmaneille sekä minun isälleni ja veljelleni hauskat yhteensopivat sukat.

Papun kummitädin ottama kuva.

Kaiken kaikkiaan poikien asukokonaisuus onnistui mielestäni todella mainiosti. Se oli teemaan sopiva, hieman normaalia juhlavampi mutta silti rento ja leikkisä. Ei haitannut ketään, ei edes äitiä, että housuilla kontattiin pitkin juhlatilan lattioita ja pojillakin tuntui olevan vaatteissa helppo olla. Ja olivathan he nyt aivan älyttömän söpöjä!

Kaikki hääpäivään liittyvät postaukset löytyy täältä.