23. maaliskuuta 2018

Raikas vanilja-mangojälkiruoka

Hei, ensi viikolla on pääsiäinen! Sehän tarkoittaa uutta lammashaastetta ja muita herkkuja. Tänä vuonna menemme mökille viettämään pitkän (toivottavasti keväisen) viikonlopun perheen kanssa ja odotan sitä hirmuisesti.

Viime vuonna pääsiäisen juhla-aterialla oli karitsaa ja risottoa joiden ohjeet voi käydä tarkistamassa täältä. Aterian kruunasi vanilja-mangojälkiruoka jonka ohjeen sen sijaan unohdin julkaista. Mutta onneksi pääsiäinen on vuosittain joten ehkä joku haluaa kokeilla tätä ensi viikonloppuna. Sopii muuten myös ihan hyvin muihinkin tilaisuuksiin, oli nimittäin herkkua! Nämä tehdään (vaikka) kirkkaisiin maljoihin, näyttää kivalta ja on helppo nauttia.


Vanilja-valkosuklaakerros
  • 5dl kermaa
  • 1 vaniljatanko
  • 2 rkl sokeria
  • 50g valkosuklaata
  • 4 liivatetta

Kaada kerma ja sokeri kattilaan. Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet kerman sekaan. Laita vielä tangon puolikkaat kermaan jotta makua irtoaa kunnolla. Keitä seosta pienellä lämmöllä noin 10 minuuttia ja lisää sitten liivatteet. Sekoita hyvin niin, että liivatteet varmasti sulavat kuumaan nesteeseen. Lisää sitten vielä valkosuklaa rouhittuna ja sekoita.




Kaada tarjoiluastioihin ja nosta kylmään. (Viileällä säällä voit nostaa jälkkärit ulos hetkeksi viilenemään ennen jääkaappiin siirtämistä.) Anna hyytyä pari tuntia ennen kiilteen lisäämistä.


Mango-passionhedelmäkiille
  • 2 syöntikypsää mangoa
  • 1 passionhedelmä
  • 1dl appelsiinimehua
  • 4 liivatetta

Kuori mangot ja paloittele hedelmälihat astiaan. Halkaise passionhedelmä ja kaavi hedelmäliha mangojen sekaan. Survo sauvasekoittimella aivan hienoksi, tai niin hienoksi mitä nyt passionhedelmän siemeniltä pystyt.

Itse sihtasin soseen siivilän läpi jotta sain passionhedelmän siemenet kokonaan pois. Eihän niissä mitään vikaa sinänsä ole, mutta itse en pidä siitä miten ne narskuvat hampaissa. Ja halusin kiilteen kauniin keltaiseksi joten mustien siementen täytyi lähteä.



Kiehauta appelsiinimehu ja sulata liivatteet siihen. Lisää soseeseen ja sekoita. Jaa tasaisesti tarjoiluastioihin vaniljakerrosten päälle ja laita uudelleen jäähtymään. Neljä tuntia riittänee, mutta itse pidin koko yön.

Koristele haluamillasi hedelmillä, suklaalla, kermavaahdolla, millä nyt vaan mielit. Minä käytin yllättävän makeita espanjalaisia mansikoita, ananaskirsikoita ja valkosuklaata. Ja täytyy todeta, että olin jälkiruokaan aika hiton tyytyväinen, vaikka itse sanonkin! Se ei ollut liian makea vaan oikein kivan raikas herkku pääruoan päälle. Nättikin siitä tuli.




Jos kokeilet tätä itse niin käy kertomassa vaikka kommenttikenttään mitä mieltä olit! Oliko omaan makuusi tarpeeksi makea? Ja hei, voi tämän tehdä irtopohjavuokaankin kunhan tekee ensin sen keksipohjan. Yrittikö joku sitä?

20. maaliskuuta 2018

Hääpäivä: Kakku

Ruokailun jälkeen oli jonkin verran vapaata aikaa ilman sen kummempaa agendaa. Se oli tarkoituksemmekin, sillä halusimme kierrellä eri pöytäseurueiden parissa juttelemassa vieraillemme ja ottaa rennosti. Toiset tuntuvat pelkäävän, että häät muuttuvat tylsiksi jos juhlissa ei ole tarpeeksi ohjelmaa, mutta meidän mielestä tämä ohjelmattomuus sopi erinomaisesti. Ennätimme höpötellä ihmisten kanssa ja taustalle ajatuksella laadittu soittolista takasi sen, ettei syntynyt vaivaannuttavia hiljaisia hetkiä edes silloin, kun puheensorina teoriassa olisi voinut tauota. Ei se kyllä pahemmin tauonnut.

Kun viimeisetkin ruokailuvälineet hääaterian jäljiltä oli kerätty pois oli kakkukahvien vuoro. Kakusta kävimme hieman debattia Tommin kanssa ja jossain vaiheessa kuvittelin hulluuttani, että tekisimme kaasojeni kanssa kakun itse. Hell no! Onneksi tulin järkiini, sain Tomminkin järkiinsä, ja lopulta tilasimme kakun huikealta kakkutaikurilta Hanna Silanderilta Purppurahelmestä. Itse olin tutustunut Hannan töihin jo Tampereen häämessuilla sekä Purppurahelmen tiloissa järjestetyssä kakkumaistelutilaisuudessa, mutta Tommin pää kääntyi kunnolla vasta Hannan meille järjestämässä maistelussa kesällä.

Siellä päädyimme maisteluiden perusteella suklaapohjaan johon tuli kahta erimakuista kerrosta. Alempi kerros oli maitosuklaa ja ylempi punaherukka-mansikka ja ne todella toimivat keskenään erinomaisesti. Kakku oli kostutettu hunajarommiliköörillä ja kuorrutettu valkoisella sokerimassalla. Näyttävän ulkomuodon takasivat hopeiset koristeet alimmassa ja ylimmässä kerroksessa sekä toivomani niittivyö keskimmäisessä kerroksessa joka onnistui paremmin kuin uskalsin toivoakaan! Kakku oli kertakaikkiaan upea ja sopi häihimme uskomattoman hienosti! Se myös maistui taivaalliselta ja sulhanenkin on jaksanut monesti huokailla onnistuneen kakun perään, joten hääkakkumme oli todellakin menestystarina. Ei mikään ihme, että Purppurahelmi valittiin Love me do January Fairissa vuoden hääyritykseksi. 


Kakun päälle aseteltiin Seinäjoella toimivan Mainosvarikon Jussi Alasalmen taituroima Sussu&Welemu -kyltti. Jussi on tehnyt paljon erilaisia kylttejä ja julisteita perheemme juhliin ja koska luotto hänen osaamiseensa asiassa kuin asiassa on vahva, vein hänelle idean kakkukyltistä. Näytin muutamaa esimerkkikuvaa sekä kerroin väritoiveen ja annoin taikurille vapaat kädet toteuttaa kyltin mielensä mukaan. Siitä tulikin mainio. Hetken leikittelin ajatuksella "Till death do us apart" -sloganilla, tai kuten Tommin kanssa aikamme hassuttelimme, "Death, do us apart!", mutta päädyimme lopulta hieman soveltaen perinteisempään kylttiin. Valitsimme kakun päälle kuitenkin lempinimemme, ettei nyt aivan liian perinteisen puolelle mentäisi.




Kakun leikkaus veti yleisön paikalle vaikka itse hieman vierastan koko leikkaushommaa. Mutta kun kakusta ei kerran saisi lautaselle syötävää ellei sitä leikkaisi päätimme miellyttää juhlaväkeä ja leikata sen yhdessä. Polkaiseminen oli täysin turhaa, sillä kaikkihan tietävät kuka meillä kaapin paikan määrää (enkä se kyllä ole minä), joten kun kakkulapio osui kakun välipohjaan heitimme rennosti toisillemme yläfemmat.



Kakun kanssa oli luonnollisestikin kahvi ja "konjakki", eli yhden tähden Jallu. Aluksi mietimme jotain parempaa konjakkia, mutta vedimme sitten ääripäähän ja tarjosimme kansanomaisesti Jaloviinaa, se kun sopi meidän rokkiteemaan paremmin. Jallun ohella tarjolla oli myös Bailey's kermalikööriä. Konjakki- ja liköörilasit oli kerätty kirppareilta ja kierrätyskeskuksilta parilla markalla pitkällä aikavälillä, niitä kun ei Einon pirtillä omasta takaa ollut. Kiitos vaan äireelle joka tyhjensi Seinäjoen seudun SPR:n ja Fidan hyllyjä tasaisin väliajoin!

Pitopalvelultamme Kristallilta tuli vielä hopeansävyisiä pikkuleipiä ja muuta kahvipöydästämme ei sitten  kakun ohella löytynytkään, paitsi tietenkin minikakku gluteenittomana. Kaiken kaikkiaan oli mielestäni hyvä valinta jättää ylimääräiset kahvipöydän antimet kokonaan pois, etenkin kun iltaa varten odotteli vielä muita herkkuja. Niistä lisää tuonnempana.

Kaikki kuvat: Vierula Photography.

Kaikki hääpäivään liittyvät postaukset löytyy täältä.

12. maaliskuuta 2018

Love me do January Fair: Häämuoti

Kyllä, Love me do:sta on jo kaksi kuukautta aikaa, mutta muotinäytöspostaus on vain ollut vaiheessa. Kuvia kertyi aika paljon ja niistä karsiminen oli alunperinkin haastavaa, sillä en halunnut aiheuttaa kammottavaa kuvaähkyä. Ja sitten kun aikaa meni niin... noh, mutta tässä se nyt kuitenkin tulee: lempiosani tammikuun Love me do:n muotinäytöksistä!

Kuten muissakin Love me do -tapahtumissa myös January Fairissa oli tarjolla silmänruokaa catwalkilla. Enkä tarkoita pelkästään upeita malleja sekä mahtavaa stailausta, vaan tietenkin myös häämuotia sekä kansainvälisiltä kentiltä, että kotimaisilta osaajilta.

Ensimmäinen muotinäytös jota itse pääsin seuraamaan oli toinen lauantain kansainvälisistä muotinäytöksistä. Tutut merkit kuten Kenneth Winston, Morilee, Sincerity, Demetrios ja Lillian West toivat tuoretta häämuotia näytille maailman muotitaloista. Hääpukujen tyylisuunta noudatteli pitkälti samaa linjaa mitä tähänkin asti. Puvuissa vallitsi pitsi, laskeutuvat helmat, kauniit yksityiskohdat ja hennot värit. 

Kennet Winston
Morilee
Sincerity
Sincerity 
Sincerity
Demetrios
NYMF Moestuudio

Kotimainen näytös oli jälleen kerran se hieman jännittävämpi muotitapahtuma Love me do:ssa. Saan aina kauheat kiksit syksyisestä vuoden hääpukusuunnittelijakilpailusta mutta kyllä tämä "pelkkä" kotimaisen häämuodin näytöskin oli jälleen odotuksen arvoinen. On todella hienoa päästä näkemään suomalaisten yrittäjien luomuksia upeiden mallien päällä. Itselleni jäivät mieleen läpikuultavat ja laskeutuvat helmat sekä suomalaiseen makuun sopiva yksinkertaisuus ja tyylikkyys.

Aurora Collection
Aurora Collection
Ateljee Aaria
Ompelimo Midinette
Irina Rogusina

Kaikista kivoimpia catwalkilla nähtyjä asuja olivat omasta mielestäni Lillian Westin housupuku sekä kaunis, hieman hippimäinen pitsimekko. Myös CarolinaCarolinan mekossa oli jotain suloista hippiä (mitä, miksi pidän hippijutuista?). Ateljee Aarian olkapäät paljastava puku viehätti kovasti ja Design Sinivuokon puvut erikoisine jujuineen jäivät mieleen. Niistä tuli vahva fiilis luonnosta jota korostivat nahasta valmistetut korut, myöskin Design Sinivuokkoa. Heidi Tuiskun musta upeus sai sydämeni läpättämään ja toivoin heti tilaisuutta missä käyttää sitä. Ei ehkä perinteinen hääpuku, mutta todella, todella kaunis asu.

Lillian West
Lillian West
Ateljee Aaria
Design Sinivuokko
Design Sinivuokko
Design Sinivuokko
CarolinaCarolina
Heidi Tuisku

Miestenkin juhlamuoti oli myös mukavasti edustettuna, mutta olisivatko äijät olleet liikkeissään sitten hieman liian nopeita tälle bloggarille, sillä kameran muistikortille tallentui vain muutama ei-tärähtänyt kuva. Miesten asusteista kirjoittelin kuitenkin jo edellisessä Love me do-postauksessa, puiset ja nahkaiset rusetit olivat ainakin kivasti esillä häämuotinäytöksissäkin.

Gasell GP
Manchett

Kaiken kaikkiaan muotinäytökset olivat jälleen kerran oman viikonlopun parhaita hetkiä, ehkä osittain siksi, ettei enää välitöntä tarvetta palveluntarjoajien tai hääideoiden metsästämiselle ollut. En olisi vielä pari vuotta sitten kuvitellut kiinnostuvani häämuodista, tai sen puoleen mistään muodista niin paljon, että viihtyisin catwalkin reunalla ihastellen ohikulkevia malleja pukuineen, asusteineen ja stailauksineen. Kuten muinakin vuosina myös tällä kertaa kokonaisuus oli toimiva. Muotinäytösten kokoonpanosta vastaava Heidi Sjöberg oli oli saanut kasattua monesta pienestä palasesta näyttävät showt joita oli ilo seurata. Ne eivät olleet tammikuun näytöksissä aivan yhtä mahtipontisia kuin syksyllä, mutta kattoon heijastetut revontulet sekä malleja koristaneet ihotimantit tekivät silti nautittavan häämuotinäytöskokemuksen.

Toivottavasti omia juhliaan suunnittelevat saivat hyviä ideoita omaan juhlapukeutumiseensa!